Ehtoollinen on seurakunnan yhteinen juhla. Ehtoollisessa on kyse perheateriasta, joka ilmentää yhteyttämme Kristukseen ja toinen toisiimme. Suomen Vapaakirkossa on avoin ehtoollisyhteys. Myös toisten kirkkokuntien uskovat voivat osallistua ehtoollisen viettoon kanssamme.
Ehtoollisen pyhittämisessä on kyse siitäkin, että tunnustamme ehtoollisleivän ja -viinin olevan pyhitetty kuvaamaan Kristuksen ristin uhria. Kunnioitamme ehtoollisaineita sen tähden että ne viittaavat itseään suurempaan todellisuuteen — ne symboloivat Kristuksen ruumista ja verta. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea Kristuksen ristinuhrin kunnioittamisesta.Kelvotonta ehtoollisen viettoa
Apostoli Paavali moitti 1. Korinttilaiskirjeessä 11:17–34 korinttilaisia aika ankarastikin siitä, että he viettivät Herran pyhää ehtoollista kelvottomasti. Korintissa rikkaat seurakuntalaiset herkuttelivat ja joivat ja köyhät olivat nälissään. Paavali sanoi heille, että jos he haluavat mässäillä ja juopotella, tehkööt he niin kotonaan, ei seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa.
Korinttilaiset häpäisivät kelvottomalla ehtoollisen vietollaan Kristuksen seurakuntaa ja osoittivat näin epäkunnioitusta myös Jeesuksen uhria, Kristuksen ruumista ja verta, kohtaan.
Jeesuksen paluun odotus
Ehtoollista viettäessämme olemme osallisia Kristuksesta, hänen murretun ruumiinsa ja vuodatetun verensä osallisuudesta. Kristuksen uhri ristillä suo meille uskon kautta syntiemme täyden anteeksiantamuksen.
Ateriassa on samalla kyse myös näkyvästä Kristuksen kuoleman julistamisesta. Ehtoolliseen kuuluu oleellisesti myös Jeesuksen paluun odotus. Meitä kutsutaan Karitsan hääaterialle Jumalan luona. Voimme kokea siitä esimakua jo tässä ajassa kun kohtaamme ylösnoussutta Kristusta.
Emme ole itsessämme kelvollisia
Meidän tulee osallistua ehtoolliselle aterian arvon edellyttämällä tavalla, ei välinpitämättömästi. Meidän tulee viettää ehtoollista syvällä kunnioituksella Kristusta ja hänen seurakuntaansa kohtaan. Meidän tulee olla Jeesukseen uskovia, hänen todellisia seuraajiaan.
Osallistumme Jumalan armoa ikävöiden — kadumme syntejämme, käännymme niistä Jumalan puoleen ja uskomme ne anteeksi.
Kun katsomme rehellisesti itseemme ja tutkimme sydäntämme huomaamme itse kukin sen, ettemme ole itsessämme kelvollisia ehtoollisvieraita. Jumala kuitenkin armahtaa meidät Kristuksen tähden ja niin saamme vilpittömin mielin ottaa osaa ehtoolliseen.
Veljiä ja sisaria Kristuksessa
Kun vietämme pyhää ehtoollista, katsomme Kristuksen ristiin ja muistelemme hänen kärsimyksiään meidän tähtemme. Katsomme samalla tulevaisuuteen ja odotamme Jeesuksen paluuta ja Herran aterian täyttymystä Taivasten valtakunnassa.
Katsomme myös toisiimme ja iloitsemme kristittyjen yhteydestä. Me kristityt olemme yhtä perhettä, veljiä ja sisaria Kristuksessa.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun Iso Kirja -opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti