Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 2.10.2020
Pekka Simojoki kirjoitti pari vuotta sitten Kotimaa24 netti-kolumnissaan vierailustaan pyhällä maalla otsikolla Ovatko israelilaiset valittu kansa? seuraavasti:
"Olin ensimmäistä kertaa mukana lehtimajanjuhlilla, joka toi Israeliin taas tuhansia kristittyjä eri puolilta maailmaa. Täytyy myöntää, että erämaajuhla Kuolleenmeren rannalla tai 30 000 ihmisen marssi läpi Jerusalemin olivat elämyksiä. Liput liehuivat, rummut soivat, väki lauloi ja tanssi. 'Hevenu Shalom', laulettiin aika monta kertaa…
Matkani ehkä koskettavin hetki oli kuitenkin vierailu baptistikirkossa Betlehemissä, Länsirannalla. Meidät otti vastaan vanha palestiinalainen pastori, joka kertoi meille elämänsä tarinan. Kuinka oli jo nuorena löytänyt Jeesuksen, miten vaikea tie siitä oli seurannut ja miten hän oli päätynyt pastoriksi. Hän kertoi myös työstään tänään täällä Lähi-idän ruutitynnyrissä.
Lopuksi tuo vanha mies nosti Raamattunsa ylös ja paljasti elämänsä suurimman löydön:'Monet meistä palestiinalaisista kristityistä eivät lue Vanhaa testamenttia, koska se on liian juutalainen. Mutta minä tajusin, että Raamatussa on 66 kirjaa ja ne kaikki ovat Jumalan sanaa. Aloin opettaa seurakunnalleni, että meidän täytyy opetella rakastamaan myös juutalaisia ja siunaamaan Israelia!'
Ymmärsin, kuinka tavattoman radikaali tuo viesti on täällä. Vastustajia onkin riittänyt. Pastorin isoveli puukotettiin kuoliaaksi ja häntä itseään ammuttiin pari vuotta sitten. Kirkkokin on yritetty räjäyttää 14 kertaa. Ihmeellistä kyllä, tämä seurakunta on kuitenkin tänään yksi alueen suurimmista evankelisista seurakunnista ja kasvaa koko ajan. Kuulimme, että kirkon jäsenissä on jopa entinen itsemurhatehtävään koulutettu jihadisti.
Tuon rohkean pastorin viimeisiä sanoja en unohda:
'En tiedä, elänkö vielä ensi viikolla, mutta en pelkää. Ihmisten täytyy saada kuulla totuus!'
Israel jakaa käsittämättömän rajusti mielipiteitä myös Suomessa. Sitä vihataan ja sitä rakastetaan yhtä fanaattisesti. Julkisessa mediassa roiston roolin näyttää kyllä yleensä saavan Israel.
Kristillisissä piireissä Israel jakaa myös. Monille se on yhä Jumalan valittu kansa, jonka kohdalla Raamatun lupaukset täyttyvät ja jonka puolesta rukoillaan. Toisille sillä ei ole enää mitään erityistä merkitystä, se on vain kansa muiden joukossa.
Omalla kohdallani tämä matka kirkasti ajatuksia. Juhlien puheista yli muiden jäi soimaan erään puhujan sanat:
'Jos rakastaa Israelia, ei tarvitse vihata palestiinalaisia ja päinvastoin!'
Ja mikä tärkeintä, nyt minunkin Raamatustani löytyvät taas ne kaikki 66 kirjaa. Ehkä uskallan sanoa sen ääneen, jos kerran tuo palestiinalainen pastorikin uskaltaa:
Minä siunaan Israelia ja rukoilen rauhaa Jerusalemille!"
Paavali opettaa Efesolaiskirjeen jaejaksossamme että Jeesus Kristus on tullut saattamaan meidät, synteihimme eksyneet, yksilöinä Jumalan yhteyteen. Tämän lisäksi Kristus tuli myös johdattamaan meidät ihmiset sovintoon keskenämme. Ristinpuussa on vertikaalinen ja horisontaalinen, pystypuu ja poikkipuu
Paavali oli itse juutalainen fariseus. Hän kiivaili juutalaisen uskon puolesta ja ahdisteli juutalaiskristittyjä, joita kutsumme nykyisin usein nimityksellä messiaaniset juutalaiset. Hänellä oli omakohtaista kokemusta vihanpidosta juutalaisten ja pakanoiden välillä.
Kuitenkin Jeshua ha-Mashiach, Jeesus Messias, ilmestyi hänelle näyssä Damaskoksen tiellä kun hän oli matkalla vangitsemaan Jeesuksen opetuslapsia ja kysyi häneltä: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Paavalilla meni käsitykset uusiksi. Hänestä tuli sen uskon julistaja, jota hän ennen yritti voimakeinoin tukahduttaa.
Jeesus kutsuu yhä tänään ihmisiä seuraajikseen. Hän tahtoo antaa elämällemme itseämme suuremman tarkoituksen ja toivon joka ei sammu kuolemankaan edessä vaan yltää kuoleman rajan tuolle puolen. Hänen sovintoverensä kautta saamme olla yhteydessä Jumalaan. Siinä on valtava voima. Kristus lopettaa keskinäiset vihanpitomme. Hän on tullut saattamaan meidät yhteen, yhdistämään meidät itseensä ja toisiimme. Kun olemme Kristuksessa, olemme jo yhtä ja meitä kutsutaan vaalimaan Hengen yhteyttämme. Seurakunnan tuleekin toivottaa kaikenlaiset ihmiset yhteyteensä, yhdessä oppimaan Jumalan tuntemista ja kasvamaan kohti Kristuksen kaltaisuutta.
Meidän ei tarvitse kokea henkistä vieraantuneisuutta, sitä ettemme kuulu joukkoon, sillä Jeesus on liittänyt myös meidät pakanat yhdessä juutalaisten seuraajiensa kanssa uuteen Israeliin, uudistettuun Jumalan kansaan. Olemme osa suurta maailmanlaajuista ja halki historian ulottuvaa perhettä. Meillä on paljon sisaria ja veljiä. Jeesus luo meistä yhden uuden ihmisen, eli uudenlaisen ihmisyyden, uuden ihmiskunnan. Siinä ei enää erotella ihmisiä kansallisuuksien eikä muidenkaan ulkoisten seikkojen perusteella. Saamme kaikki olla yhtä Kristuksessa.
Paavali kuvaa seurakuntaa Jumalan temppelinä. Temppeli tarkoittaa Jumalan läsnäolon kohtaamisen paikkaa. Vanhassa testamentissa Jumala kohtasi kansaansa erityisesti liikuteltavissa olevassa telttapyhäkossä, telttamajassa eli ilmestysmajassa. Hänen kirkkautensa oli siellä havaittavalla tavalla läsnä. Sen saattoi näkeä pilvenpatsaana, joka hohti yöllä valoa.
Myöhemmin Jumala kohtasi kansaansa erityisesti Jerusalemin temppelissä, jonka hän valitsi nimensä asuinsijaksi. Temppelin rakentamista alettiin valmistella kuningas Daavidin aikana ja se rakennettiin kuningas Salomon aikana. Kun se oli valmis, Jumalan kirkkaus laskeutui temppelin. Ihmiset saattoivat nähdä että Jumala on tässä.
Kansa oli tottelematon, palvoi epäjumalia ja rikkoi Mooseksen lain. Jumala lähetti profeettoja kuitsumaan kansaa parannukseen. Kun luopumus eteni tarpeeksi syvälle, Assyria valloitti ensin pohjoisen Israelin ja Babylonia eteläisen Juudan. Babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja tuhosivat temppelin vuonna 586 eKr. Juutalaiset rakensivat temppelin uudelleen pakkosiirtolaisuuden jälkeen persialaisaikana. Roomalaiset tuhosivat tämän toisen temppelin vuonna 70jKr. Jerusalemin hävityksen yhdeydessä.
Temppeli oli kansan hengellisen elämän keskus. Siellä Taivas oli läsnä maan päällä. Uuden testamentin aikaan pakanat eivät saaneet kuoleman uhalla tulla sisemmälle temppelialueelle. Mutta uuden liiton temppeli koostuu elävistä kivistä – meistä ihmisistä, jotka uskomme Jeesukseen, ja seuraamme häntä. Kun Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli, temppelin esirippu repeytyi ylhäältä alas. Jumala osoitti että Jeesuksen kautta meillä on vapaa pääsy pyhän Jumalan välittömään läheisyyteen. Kristillinen seurakunta rakentuu Kristuksen sekä apostolisen ja profeetallisen todistuksen varaan Jeesuksesta. Opimme Kristuksesta erityisesti Raamatun tekstien avulla.
Vanha testamentti antaa meille taustan, jota vasten Kristuksen hahmo piirtyy, ja jonka kautta hänen persoonansa ja sanomansa tulevat ymmärrettäviksi. Vanha testamentti sisältää myös profetioita ja esikuvia Messiaasta. Uuden testamentin evankeliumit kuvaavat Jeesuksen sanoja ja tekoja, hänen opetuksiaan, ihmeitään, kärsimystään ja korotustaan. Apostolien teot kertoo Kristuksen Hengen työstä alkuseurakunnan elämässä. Tämä Pyhän Hengen työ, joka alkoi helluntaista, jatkuu yhä meidän päivinämme. Elämme yhä Hengen aikakautta, seurakunnan aikaa. Uuden testamentin kirjeet selittävät muunmuassa Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen merkitystä useista näkökulmista ja opettavat miten elää kristittynä tässä maailmassa. Ilmestyskirja kuvaa symbolien avulla Kristuksen lopullista voittoa kaikista pahan valloista ja kaiken täyttymystä uudessa luomakunnassa.
Raamatussa useimmin toistuva käsky on ”älä pelkää”. Se ei ole sävyltään jyrkkä: ”Et saa pelätä, tai muutoin käy huonosti.” Käskyssä on kyse on heprean jussiivi-muodosta, joka on pehmeämpi kuin imperatiivi. Käskyn voisikin suomentaa: ”Sinun ei tarvitse olla peloissasi.”
Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Tämän käskyn turvin uskallamme kohdata pimeyttä itsessämme ja myös toisissa. Jumalaan turvaten uskallamme tehdä parannusta - kääntyä pois pimeästä, synnistä, syyllisyydestä ja häpeästä sekä kääntyä Jumalan puoleen ja tulla valoon, tulla armahdetuiksi. Saamme nähdä ja tulla nähdyiksi, rakastaa ja tulla rakastetuiksi.
Jeesus tuli tuomaan meille rauhan. Heprean sana shalom on laaja käsite. Rauha ei ole vain tunne, vaan syvä rauhantila. Se on tosiasia. Shalom pitää sisällään myös turvallisuuden, menestyksen, tyytyväisyyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kyseessä on rauha Jumalan kanssa, rauha itsemme kanssa ja rauha lähimmäistemme kanssa. Toisinsanoen terve suhde taivaaseen, terve suhde omaan sisimpäämme ja terve suhde toisiin ihmisiin.
Saamme olla turvallisella mielellä. Meidän ei tarvitse olla peloissamme. Meillä on hyvä ja armollinen Jumala. Hän on pitkämielinen ja antaa kasvullemme aikaa. Hän tietää että olemme vielä keskeneräisiä. Hän vie meitä eteenpäin siitä kohti missä olemme tällä hetkellä. Eräs julistaja otti vertauksen autokaupasta. Jos ostamme käytetyn auton, ostamme sen vikoineen siinä kunnossa kuin se on, ja alamme korjata sitä. Jumalakin ottaa meidät omakseen siinä kunnossa kuin me olemme ja lähtee viemään meitä eteenpäin. Hän ei jätä työtään kesken, vaan opettaa meitä ja johdattaa meitä elämämme matkalla kun pyhiinvaellamme kohti ikuista kaupunkia, uutta Jerusalemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti