”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka katsoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. ” (Joh. 3: 14–15)
Nikodemos oli fariseus ja juutalaisten suuren neuvoston jäsen, koulutettu ja vaikutusvaltainen mies. Hän oli oppinut ja tunsi kirjoitukset. Hän ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, mutta oli kiinnostunut hänestä Jeesuksen tekemien ihmeiden vuoksi.
Vaikka Jeesus ei ollut käynyt rabbiinisia kouluja, Nikodemos puhutteli Jeesusta kohteliaaseen sävyyn rabbina. Hän puhui itsensä lisäksi muidenkin fariseusten ja/tai suuren neuvoston jäsenten puolesta. Hän aloitti: Tiedämme kuka olet, olet Jumalan lähettämä opettaja, sillä teet tunnustekoja.Jeesuksen vastaus oli haastava, aivan kuin hän sanoisi: Ei Nikodemos, et vielä tiedä kuka todella olen. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.
Nikodemos vastasi kysymyksellä: Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?
Nikodemos ei ollut yksinkertainen työläinen, vaan älymystöön kuuluva yläluokan jäsen. Hän saattoikin tarkoittaa ”olen liian vanha muuttumaan uudeksi” tai ”tuo, mitä puhut, on järjetöntä”.
Jumalan Hengen työtä
Juutalaiset fariseukset uskoivat, että viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa kaikki juutalaiset, paitsi luopiot, pääsevät Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi, että Jumalan valtakuntaan synnytään vedestä ja Hengestä.
Raamatun selittäjät ovat tulkinneet Jeesuksen mainitseman veden eri tavoin (luonnollinen syntymä, Johanneksen kaste, kristillinen kaste). Jeesus tarkoittaa korottamisellaan ristinkuolemaansa ja kirkkauteensa palaamista. Katsominen on uskomista häneen.
Jeesus voi kuitenkin kuvata vedellä Jumalan Hengen työtä. Syntyä vedestä ja Hengestä voikin tarkoittaa syntyä Hengestä. Jae 6 ei mainitse uudelleen vettä, vaan ainoastaan Hengen. Myöhemmin evankeliumissa vesi on Pyhän Hengen vertauskuva, Johannes 7:37–39.
Sekä heprean sana ruach että kreikan sana pneuma voidaan kääntää sanoilla ”henki”, ”henkäys” ja ”tuuli”. Jeesuksen vertaus inhimillisestä kokemuksesta on yhä ajankohtainen. Vaikka meteorologia onkin kehittynyt antiikin ajoista, emme edelleenkään näe tuulta paljaalla silmällä, mutta koemme sen vaikutuksen. Samoin emme näe Jumalan Henkeä, mutta havaitsemme hänen vaikutuksensa. Pyhän Hengen työ on hyvin salaperäistä, mutta voimme silti kokea hänen voimaansa ja nähdä muutoksen myös toisissa
Jeesus korotetaan
Nikodemos oli edelleen ymmällä ja kysyi: Miten tämä kaikki on mahdollista?
Nyt Jeesuskin käytti Nikodemoksen tavoin monikkoa. Hän saattoi viitata tällä opetuslapsiinsa tai itse Jumalaan. Myöhemmin keskustellessaan fariseusten kanssa Jeesus puhui oman todistuksensa lisäksi Isän Jumalan todistuksesta, Joh. 8:12–19.
Jeesus ehkä enemmän toteaa kuin ihmettelee, että Nikodemoksen tulisi tuntea asiaa arvostettuna Raamatun opettajana. Vanhassa testamentissa puhutaan kyllä Hengen vuodatuksesta ja hengellisestä uudistumisesta, esimerkiksi Hesekiel 36:25–28.
Tämän maailman asiat (jae 12) viitannevat hengelliseen uudistumiseen, jota Jumala vaikuttaa tämänpuoleisessa. Taivaaseen nouseminen viittaa Kristuksen taivaaseen astumiseen, joka tapahtui ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus käytti itsestään nimitystä Ihmisen Poika. Tässä on taustalla näky Danielin kirjassa 7:13–14.
Jeesus vertaa korottamistaan pronssikäärmeen nostamiseen korkealle Israelin erämaavaelluksen aikaan. Silloin kansa teki syntiä ja Jumala lähetti tuomion. Ne, joita käärmeet olivat purreet, ja jotka eivät katsoneet pronssikäärmeeseen kuolivat, kun taas ne, jotka katsoivat, paranivat, 4. Moos. 21:4–9. Jeesus tarkoittaa korottamisellaan ristinkuolemaansa ja kirkkauteensa palaamista.
Pelastava suhde Jumalaan
Jeesus määritteli iankaikkisen elämän Jumalan ja hänen lähettämänsä Kristuksen tuntemisena, Joh. 17:3. Jumalan tunteminen ei ole ainoastaan tietoa Jumalasta, vaan pelastava suhde Jumalaan.
Ikuinen elämä ei ala vasta kuoltuamme, vaan se alkaa jo maan päällä uudestisyntymisestä ja jatkuu tulevassa ajassa Jumalan läsnäolossa. Se on enemmän kuin ikuista olemassaoloa — se on rakkauden yhteyttä Jumalaan. Jeesus antaa ikuisen elämän lahjaksi niille, jotka uskovat häneen. Uudestisyntymisessä Jumala luo meidät jo täällä uudeksi.
Jeesus kuoli, jotta meidän ei tarvitsisi kuolla — tulla tuomituksi ja joutua eroon Jumalasta. Jumalan ensisijainen tarkoitus on pelastaa, ei tuomita. Johannes puhuu pelastuksesta ja tuomiosta jo nyt läsnä olevana todellisuutena, vaikka niin pelastus kuin tuomiokin toteutuvat koko täyteydessään vasta ylösnousemuksessa.
Valoon tuleminen on Jeesuksen luo tulemista. Siihen liittyy oman syntisyytemme kohtaaminen ja tunnustaminen ja kääntyminen Jumalan puoleen. Voimme eksyä paitsi pahuuteemme, myös kuviteltuun hyvyyteemme.
Kristinuskossa ei ole kyse ainoastaan teologisesta pohdinnasta, hengellisistä kokemuksista ja seurakunnallisesta tapakulttuurista, vaan ennen kaikkea Jumalan toiminnasta. Tarvitsemme Jumalan omasta elämästä osalliseksi tulemista. Uudestisyntymisessä Jumala luo meidät jo uudeksi. Vaikka vanha ihmisemme on vielä varjonamme, perillä vajaa lakkaa ja näemme viimein Jumalamme kasvoista kasvoihin.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun Iso Kirja -opistolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti