Sapatti tarkoittaa lepoa. 2 Moos. 20:8–11 sapattikäskyä perustellaan viittaamalla luomisviikkoon. 5 Moos. 5:12–15 Israelin vapautumisella Egyptin orjuudesta, sekä ihmisten, niin orjien kuin vapaiden, ja myös kotieläinten levontarpeella.
Israelin kansa oli elänyt Egyptissä pakkotyössä. Heillä ei ollut siellä vapaapäiviä. Sapatti oli Jumalan hyvä lahja kansalleen. He eivät olleet enää orjia, vaan olivat nyt vapaita. Jumala käski pyhittämään lepopäivän siunatakseen. Mooseksen laissa kuvataan myös vuotuisia juhlia, jolloin mm. kokoonnuttiin nauttimaan sadosta.Jeesus vietti juutalaiseen tapaan sapattia (Luuk. 4:16). Farisealaisessa perinteessä oli määritelty tarkasti mitä sapattina sai tehdä ja mitä sapattina ei saanut tehdä. Oli luotu uusia käskyjä, joilla pyrittiin varmistamaan, ettei Jumalan lakia vahingossakaan rikottaisi. Sapattina sai muun muassa kävellä ainoastaan sapatinmatkan, mikä on hieman yli kilometri.
Fariseukset moittivat Jeesuksen opetuslapsia työnteosta sapattina. Opetuslapset olivat katkoneet nälissään viljan tähkiä ja hieroneet niitä käsissään ja syöneet jyvät. Perinnäissääntöjen mukaan he leikkasivat satoa ja puivat viljaa. Markuksen evankeliumin kolmannen luvun jakeessa 27 Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten”.
Fariseukset paheksuivat sitä, että Jeesus paransi ihmisiä sapattina. Sekin nähtiin työnä. Jeesus kysyi heiltä Luukkaan evankeliumin luvun 14 jakeessa viisi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Jeesus opetti, että sapatin oli tarkoitus olla ihmisille siunaus eikä taakka. Tarkoitus ei ollut tehdä inhimillisestä elämästä vaikeaa, vaan olla Jumalalle kunniaksi ja ihmisille parhaaksi.
Kristityillä on keskenään erilaisia käsityksiä kolmannen käskyn suhteen. Seitsemännen päivän adventistit uskovat, että sapattikäsky on yhä voimassa. He viettävät lepopäivää juutalaisten tavoin lauantaina. Suuri osa kristityistä ajattelee, että sunnuntai on korvannut lauantain lepopäivänä. Varhaiset kristityt kokoontuivat yhteen ”Herran päivänä” eli sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, jolloin Jeesus nousi kuolleista.
Uudessa testamentissa kristittyjä ei velvoiteta noudattamaan sapattia. Ajattelen, että lepopäivän viettämisen toteuttaminen on omantunnon asia. Siinä saa käyttää harkintaa. ”Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.” (Room. 14:5).
”Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa.” (Kol. 2:16–17).
Heprealaiskirjeen kirjoittaja näkee sapatin kuvaavan uuden luomakunnan todellisuutta jo nyt Kristuksessa ja toisaalta sapatin toteutuvan koko täyteydessään tulevassa maailmassa. "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon." (Hepr. 4:9–11).
Tämänkaltaista raamatuntulkintaa, jossa vanhan liiton ajan henkilöiden, uhrien, juhlien ja tapahtumien nähdään ennakoivan tulevia aikoja, kutsutaan typologiseksi raamatuntulkinnaksi. Typologinen raamatuntulkinta on yksi tapa ymmärtää Vanhan testamentin tekstien hengellistä merkitystä. Kristityt näkevät Vanhan testamentin sisältävän esikuvia. Osa niistä on jo täyttynyt Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, osa niistä täyttyy Kristuksen paluun yhteydessä.
Kuitenkin on selvää, että tarvitsemme yhä edelleen fyysistä ja henkistä lepoa. Elämässämme tulee olla työn lisäksi myös aikaa fyysiselle ja henkiselle palautumiselle. Viikoittaisen lepopäivän viettäminen on viisasta. Myös päivittäinen lepo, sekä vuosittaiset irrottautumiset työstä ovat hyväksi meille. Tarvitsemme unta, joskus lomaakin, voidaksemme hyvin ja ollaksemme tuottavia. Tarvitsemme lisäksi hengellistä virkistymistä niin yksin kuin yhdessä seurakuntana.
Kaikki eivät voi pitää lepopäivää lauantaina tai sunnuntaina esimerkiksi työnsä vuoksi. He voivat tehdä hyvällä omallatunnolla työnsä sekä levätä ja hiljentyä muuna ajankohtana. On hyvä myös levähtää välillä keskellä kiireistä päivää. ”'Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.' Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä." (Mark. 6:31).
Kristus tahtoo sanoa yhä tänään samaa mitä aikalaisilleen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30).
Jeesus kutsuu meitä sisäiseen lepoon ja tasapainoon. Hän kutsuu meitä sovintoon Jumalan, toisten ihmisten, sekä itsemme kanssa. Saamme palvella häntä ja lähimmäisiä rauhasta ja levosta käsin. Samalla odotamme sapatin levon lopullista uudessa luomakunnassa.
Teksti: Juha Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti