Karl Menninger, psykiatri
"Rakasta Herraa,
Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä
on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä:
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jeesus Nasaretilainen
"Jumala on rakkaus. Juuri
siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän
lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä
on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan
siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa
meidän syntiemme sovitukseksi."
Apostoli Johannes
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Olemme sosiaalisia olentoja. Meidät on luotu yhteyteen. Tarvitsemme ystävyyttä. Meillä on tarve nähdä ja tulla nähdyksi, tarve kohdata. Kristinusko opettaa, että Jumala on Kolminaisuus. Uskomme että yhdessä jumaluudessa on kolme persoonaa. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä vallitsee ikuinen keskinäinen rakkaus. Meitä kutsutaan tuon rakkauden osallisuuteen.
Oma kokemukseni on, että minulla on hyvin vähän rakkautta. Olen kylmä ja kuollut. Kuitenkin koen, että Jumala vuodattaa iloa ja rakkautta elämääni. On tutkittu, että kiitollisuus lisää onnellisuutta. Jos kykenen muistamaan sen, mitä olen saanut Jumalalta, jos ymmärrän mitä hän on tehnyt ja tekee puolestani, minussa voi herätä vastarakkautta häntä kohtaan. Tämä voi vaikuttaa myös ihmissuhteisiini.
Jos saan ottaa vastaan Jumalan armoa ja hyvyyttä, minun ei tarvitse hakea rakkautta ensisijaisesti toisilta ihmisiltä. Silloin voin täyttyä Jumalan rakkaudella ja rakastaa sillä rakkaudella lähimmäisiäni. Äiti Teresan perustaman järjestön nunnat, Laupeuden sisaret, aloittavat joka aamun rukouksella. He tarvitsevat Jumalan kohtaamista voidakseen hoitaa sairaita ja kärsiviä kärsivällisyydellä ja lempeydellä. Äiti Teresa on sanonut, että vaikka meillä länsimaalaisilla on materiaa, meillä on kuitenkin usein toisenlaista köyhyyttä, rakkauden köyhyyttä. Olemme usein niin kovin yksin.
Aikamme on narsistinen ja painottaa menestystä. Minulla on haave, etten lähtisi oravanpyörään, vaan että saisin keskittyä olennaiseen. Minusta rakkaus on olennaisinta elämässä. Toivon, että seurakunta saisi olla enemmän perhe kuin yritys. Toivon, ettei meitä valtaisi menestymisen halu, halu saada näkyviä tuloksia. Sen sijaan toivon, että voisimme oppia välittämään aidosti.
Ihmiset ovat tärkeitä, ei
numerot, ei toiminta, eikä julkisuus. Jos rakkaus ohjaa elämäämme
ja yhteisöjemme elämää, on luonnollista, että se johtaa
käytäntöön. Se ei ole ulkoista vaatimusta, vaan sisäistä. Emme
tee asioita enää sen vuoksi, että olisimme hyviä kristittyjä tai
koska meiltä odotetaan kristillistä käytöstä, vaan sydämemme
halusta.
On helppoa korvata aito kristinusko ulkokohtaisella farisealaisuudella. Silloin kristinuskosta on jäljellä ainoastaan ulkokuori. Niin helposti sitä on esimerkiksi kiinnostunut enemmän lähimmäisen synnistä, kuin lähimmäisestä itsestään.
On helppoa korvata aito kristinusko ulkokohtaisella farisealaisuudella. Silloin kristinuskosta on jäljellä ainoastaan ulkokuori. Niin helposti sitä on esimerkiksi kiinnostunut enemmän lähimmäisen synnistä, kuin lähimmäisestä itsestään.
Luterilainen kaverini,
Aarne Tapanainen, sanoi hyvin: "Rakkauden kaksoiskäsky ajaa yli
lähetyskäskyn". Mielestäni tähän kätkeytyy syvä viisaus.
Rakastanko ihmisiä sen vuoksi, että he tulisivat uskoon? Vai
sen vuoksi että he ovat ihmisiä?
Uskon, että elämän
tarkoitus avautuu rakkaudesta käsin. Meidät on luotu olemaan
Jumalan ja toisten ihmisten rakkauden kohteena ja rakastamaan Jumalaa
ja toisia. Tämä voi realisoitua lukemattomilla tavoilla. Jos olen
perheellinen, ensisijainen kutsumukseni on rakastaa niitä, jotka
ovat kaikkein lähimpänä.
Tämän vuodatukseni tarkoitus
ei ole syyllistää. Luulenpa, että kaikilla meillä on, ainakin jossain määrin,
rakkaudettomuutta. Halusin sanoa, että Kristuksen rakkaus hoitaa
mielenterveyttä ja antaa elämään täyttymystä. Rakkaus
suuntautuu ulospäin itsestä kohti muita. Tämä antaa elämään
suurempaa merkitystä kuin omat ongelmani.
Voin kohdata todellisuuden realistisesti ongelmiani sivuuttamatta, mutta saavuttaa laajemman perspektiivin suhteessa Luojaan ja luomakuntaan. Jeesuksen kanssa voin kohdata vaikeudet, myös sairaudet ja lopulta kuoleman, koska tämä elämä ei ole kaikki. Täydellinen terveys ja täysi kokonaisvaltainen hyvinvointi toteutuu lopulta Taivasten valtakunnassa.
Voin kohdata todellisuuden realistisesti ongelmiani sivuuttamatta, mutta saavuttaa laajemman perspektiivin suhteessa Luojaan ja luomakuntaan. Jeesuksen kanssa voin kohdata vaikeudet, myös sairaudet ja lopulta kuoleman, koska tämä elämä ei ole kaikki. Täydellinen terveys ja täysi kokonaisvaltainen hyvinvointi toteutuu lopulta Taivasten valtakunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti