tiistai 26. elokuuta 2014

Apostoli Paavalin käsitys laista

1. Johdantoa

Apostoli Paavalin lakiteologia on herättänyt paljon keskustelua viime vuosikymmeninä. Erityisesti E. P. Sanders on ollut muovaamassa uutta asennoitumista ja kysymyksen asettelua kristittyjen Paavali-tutkijoiden keskuudessa.

Sinänsä Sandersin ajatukset eivät ole uusia, mutta nämä ajatukset ovat saaneet hänen kirjansa Paul and Palestinian Judaism: A Comparison of Patterns of Religion (Philadelphia: Fortress, 1977) julkaisemisen jälkeen paljon kannattajia ja edelleenkehittelijöitä. Nämä tulkinnat on nykyisin välttämätöntä ottaa huomioon arvioitaessa Paavalin käsitystä laista, vaikka suhtautuisimmekin niihin kriittisesti. (1)

Arvioitaessa Paavalin lakikäsitystä on tietenkin tärkeää tehdä perusteellista eksegeesiä Paavalin kirjeistä. Oleellista on tutkia Paavalin teologian kannalta myös muita keskeisiä lähteitä ennen muuta synoptisia evankeliumeita ja Vanhan testamentin kirjoituksia. Toisaalta Raamatun ulkopuolisten tekstien, kuten rabbiinisen juutalaisuuden keskustelujen ja toisen temppelin ajan juutalaisen kirjallisuuden, tunteminen on hyödyllistä. Myös Qumranin kääröt antavat hyvää vertailupohjaa Paavalin ajatuksille. On todella hyvä seurata vanhempaa ja uudempaa kristillistä, juutalaista ja sekulaaria eksegeettistä keskustelua. (2)

2. Ministratio mortis

Keskeiset tekstit tulkittaessa Paavalin käsitystä lain tehtävästä ”kuoleman virassa” ovat erityisesti Room. 7 ja 2. Kor. 3. Näitä tekstejä Timo Eskola avaa kirjassaan hieman eksegeettisesti. Hän on Paavalin lakikäsitystä tulkitessaan perinteisemmän protestanttisen näkemyksen kannalla, vaikka ottaakin huomioon ensimmäisen vuosisadan kontekstia sekä uudempaa eksegeettistä keskustelua. Eskolan mukaan Paavalin mielestä lain keskeinen tehtävä on herättää ihmisessä synnintuntoa. (3) Tämä tulkinta näyttäisi oikealta (Room. 3:20).

Vaikka laki on itsessään hyvä, se ei silti saa ihmisessä aikaan todellista rakkautta ja pyhyyttä, koska ihminen on täysin turmeltunut syntinen. Laki paljastaa ihmiselle hänen todellisen luonteensa näyttäen sen, että hän tarvitsee armoa ja anteeksiantamusta ja valmistaa näin tietä Kristuksen evankeliumille. Laki ei vanhurskauta vaan usko Kristukseen. Ihminen joka uskoo Kristukseen on siirtynyt lain alta armon alle (Room. 6:14). Häntä ei enää hallitse laki, vaan Jumalan Henki kuljettaa häntä (Gal. 5:18). Näin kristitty voi alkaa täyttää lakia (Room. 8:4).

Kristus on lain loppu ja vanhurkautettu ihminen on vapaa tuomiosta. Näin uskova ei ole enää lain syytösten alla. Jeesus on kantanut tämän rikkomukset ristille. Lain rangaistus on jo kärsitty. Uskon kautta Jeesukseen kristitty on yhdistynyt Kristukseen. Perinteisessä protestanttisessa teologiassa ajatellaan usein, että Kristuksen vanhurskaus luetaan kristitylle kuuluvaksi. Vaikka Paavali ei sano tätä eksplisiittisesti, ajatus voidaan silti johtaa hänen kirjeittensä opetusten pohjalta

3. Laki ja evankeliumi

Eskola kirjoittaa, että vaikka osa Paavalin ”new perspective” tutkijoista on luopunut lähes kokonaan lain ja evankeliumin erottamisesta, ero on yhä käyttökelpoinen Paavalin teologian tulkinnassa. (4) Paavali näki ihmiset syntisinä ja Jumalan tuomion alaisina (Room. 1-5). Eskola yhtyy läntisen perinteen tulkintaan siitä, että vanhurskauttaminen on oikeudenkäyntiin liittyvä metafora. Laki liittyy oleellisesti vanhurskauttamiseen, sillä laki syyttää ihmistä, joka on lain rikkoja. Kristus on täyttänyt lain syntisen ihmisen puolesta, joka saa anteeksi rikkomuksensa uskon kautta Jeesukseen (Gal. 2:15-21).

Paavali puhuu kirjeissään paljon lain merkityksestä kristityille ja sanoo, että laki tuomitsee juutalaiset, jotka eivät sitä täytä, ja pakanat, joiden sydämiin Jumala on kirjoittanut lakinsa jo luodessaan ihmisen (Room. 1-2). F. F. Brucen mielestä Paavali ei kuitenkaan tehnyt uskonpuhdistuksen teologien tapaan jakoa lain ja evankeliumin välille. Vaikka hän pitää uskonpuhdistuksen jakoa teologisesti perusteltuna, jako ei ole hänen mukaansa paavalilainen. On myös merkillepantavaa, että Paavalin kirjeistä tai Apostolien teoista ei ole nähtävissä, että Paavali olisi julistanut lakia evankeliumin julistamisen yhteydessä. (5)

Näyttää myös siltä, että Paavali käsittää sanalla evankeliumi toista kuin uskonpuhdistuksen perinteessä ajatellaan. Uskonpuhdistuksen teologiassa Raamattu jaetaan lakiin ja evankeliumiin eli käskyihin ja lupauksiin, kuten käy ilmi esim. Heidelbergin katekismuksesta. (6) Sana evankeliumi on Paavalille kuitenkin hyvin kokonaisvaltainen käsite. Sen taustalla on koko VT:n narratiivi (ks. esim. Room. 1-5) ja siihen kuuluu pelastushistorian koko täyteys aina Kristuksen paluuseen ja viimeiseen tuomioon asti (Room. 2:16).

4. Loppupäätelmät

Ajattelen, että Timo Eskolan näkemys Paavalin lakikäsityksestä on perusteltu, vaikka sitä kohtaan voi toki esittää myös kritiikkiä. Eskolan näkemys ei näyttäisi poikkeavan suuresti päälinjoiltaan yleisestä vanhemmasta evankelikaalisesta Paavali-tulkinnasta. (7) Vaikka Eskola on selvillä uudemmasta Paavali-tulkinnasta, hän ei yhdy Sandersin ja hänen jälkeensä tulleitten ajatuksiin siitä, että protestanttinen perinne olisi tulkinnut Paavalia aivan virheellisesti. Olen itsekin enemmän sillä kannalla, vaikka uskon, että Luther, Calvin ja muut uskonpuhdistajat sekä heidän seuraajansa ovat saattaneet tulkita Paavalia toisinaan yksipuolisesti ja jopa virheellisesti - tahdon nostaa tässä esille mielestäni väärän vanhan protestanttisen näkemyksen, että Paavali olisi kantanut syyllisyyttä kristittyjen vainoamisesta ennen ylösnousseen Kristuksen kohtaamista. Mm. Fil. 3:4-6 pohjalta vanha tulkinta ei näytä uskottavalta.

Toivotan uudemman Paavali-tutkimuksen nostamat näkökulmat ja haasteet, joita ovat esittäneet E. P. Sandersin ja N. T. Wrightin lisäksi erityisesti J. D. G. Dunn, tervetulleiksi eksegeettiseen keskusteluun. On rikkautta kyseenalaistaa perinteistä tutkimusta, vaikka päätyisikin lopulta siihen, että se olisikin ollut paljolti oikeassakin. Vain avoin ja kriittinen keskustelu voi viedä tiedettä aidosti eteenpäin.

5. Lähteet

Bruce, F. F.
2000 Paul, Apostle of the Heart Set Free, (1. Painos 1977).
Cambridge: Eerdsmans.

Dictionary of Paul and His Letters, toim.
1993 Leicester: IVP.

Eskola, Timo
2011 Uuden testamentin narratiivinen teologia.
Kauniainen: Perussanoma.

Ladd, George Eldon
1993 A Theology of the New Testament, Revised Edition. Edited by Donald A. Hagner.
Grand Rapids, Michigan: Eerdmans.

Viitteet

1) Viime vuosikymmenien eksegeettisestä keskustelusta ks. esim. Dictionary of Paul and His Letters, 1993, 529-542.

2) Viime vuosina evankelikaalisessa maailmassa erityisesti John Piper ja N. T. Wright ovat ottaneet yhteen Paavali-tulkinnasta. Heidän väliseensä debattiin voi tutustua esim. lukemalla John Piper: The Future of Justification, A Response to N. T. Wright, 2007 Wheaton: Crossway ja N. T. Wright: Justification, God's Plan & Paul's Vision, 2009 Downers Grove: IVP.

3) Eskola, 2011, 319-325.

4) Eskola, 2011, 325-329.

5) Bruce, 2000, 188-202.

6) Juha Ahvio on suomentanut Heidelbergin katekismuksen 2009.

7) Perinteisestä Paavalin lakikäsityksestä ks. esim. Ladd, 1993, 538-554.

1 kommentti: