Roger Olson on arminiolainen George W. Truettin teologisen seminaarin professori Texasin Baylor yliopistosta. Hän on kirjoittanut useita perusteoksia kristinuskosta ja myös väitellyt julkisesti arminiolaisuudesta ja kalvinismista.
Olsonin mukaan juuri kukaan teologi ei kiistä sitä, että Jakob Arminius (1560-1609) uskoi ja että arminiolaiset läpi historian ovat uskoneet oppiin predestinaatiosta. Jos joku näin väittäisi, toiset tutkijat, myös ei-arminiolaiset, osoittaisivat väitteen välittömästi perättömäksi.
Vaikka populaarikristillisyydessä väitetään, että kalvinistit uskovat predestinaatioon ja arminiolaiset vapaaseen tahtoon, itse asiassa monet kalvinistit uskovat vapaaseen tahtoon. He tulkitsevat vapaan tahdon tavalla, joka on yhteensovitettavissa determinismin kanssa ja kiistävät arminiolaisen tulkinnan vapaasta tahdosta. Arminiolainen käsitys vapaasta tahdosta ei ole sovitettavissa yhteen determinismin kanssa, vaan on libertanistinen.
Kaikki todelliset arminiolaiset uskovat predestinaatioon, mutta eivät tulkitse asiaa kalvinistien kanssa samalla tavalla. Arminiolaiset uskovat, että Jumala ennaltatietää jokaisen ihmisen lopullisen päätöksen siitä, miten kukin suhtautuu Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tämän perusteella Jumala valitsee ihmiset joko pelastukseen tai kadotukseen. Arminiolaiset eivät usko, että Jumala ennaltavalitsisi ihmiset taivaaseen tai helvettiin ilman ihmisen vapaata ratkaisua hyväksyä tai vastustaa hänen armoaan. Jotka vastustavat Jumalan armon vaikutusta ja torjuvat evankeliumin, joutuvat kadotukseen. Ennättävä armo (prevenien grace) on tärkeä käsite. Se mahdollistaa kääntymyksen.
Arminiolaiset tulkitsevat raamatullisen käsitteen ehdottomasta valinnasta yhteisöllisesti. Jumala valitsee kansan kunniakseen. Jumala on ennaltamäärännyt kaksi ihmisryhmää, toisen pelastukseen ja toisen kadotukseen. Yksilöllinen valinta pelastukseen on arminiolaisten mukaan ehdollinen. Ehtona pelastukseen on usko Jeesukseen. Ne, jotka avautuvat Jumalan armolle ja ottavat vastaan evankeliumin, täyttävät ehdon.
Jakob Arminius uskoi selvästi predestinaatioon. Hän määritteli sen toisin, kuin useimmat aikansa kalvinistit, mutta hänen tulkintansa on sopusoinnussa monien keskiajalla vaikuttaneitten teologien kanssa. Arminius väitti, että kalvinistinen tulkinta predestinaatiosta tekee Jumalasta teeskentelijän, koska ”hän vaatii heitä [kirottuja] uskomaan Kristukseen, vaikkei ole asettanut Kristusta heidän pelastajakseen”.
Toisin sanoen yleinen kutsu kääntymykseen ja evankeliumiin uskomiseen ei voi olla vilpitön, jos kalvinismi olisi totta. Tämän lisäksi Arminius sanoi, ettei väitettä ”Jumala sääti, että ihminen lankeaisi” voida perustella Raamatun teksteillä. Tämä tekisi Jumalasta myös synnin alullepanijan.
1700-luvulla remonstrantti Simon Episcopius seurasi oppi-isäänsä Arminiusta ja torjui Dortin synodin kalvinistisen predestinaation. Philip Limborch, myös remostrantti, oli samoilla linjoilla. Yksi ero kuitenkin oli. Arminius ei ottanut selvää positiota suhteessa pelastuksen menettämisen mahdollisuuteen. Episcopius ja Limborch olivat sitä mieltä, että armon tilasta voi langeta. Samoin ajatteli myös John Wesley. Wesley tunnusti samanaikaisesti ihmisen tahdonvapauden suhteessa pelastukseen, että Jumalan armon ja ihmisen ansiottomuuden. Pelastus on lahjaa.
1800-luvulla arminiolaiset metodisti-ajattelijat Richard Watson, William Burton Pope ja John Miley hylkäsivät kaksinkertaisen ennaltavalitsemisen Jumalan luonteen vastaisena ja yksinkertaisen predestinaation loogisena mahdottomuutena.
1900-luvulla Henry Thiessen, jonka teos Lectures in Systematic Theology oli 1950- ja 1960-luvuilla oppikirjana monissa seminaareissa ja yliopistoissa Pohjois-Amerikassa, kannatti arminolaisia ajatuskulkuja, vaikkei kutsunutkaan itseään arminiolaiseksi. H. Orton Wiley ja Ray Dunning, nasarealaiset teologit, torjuivat kalvinismin ja olivat arminiolaisia. Thomas Oden, metodistiteologi, on teologialtaaan arminolainen, vaikkei käytäkään itsestään tätä nimitystä. Hän tulkitsee Roomalaiskirjeen luvut 9-11 korporatiivisesti, toisin kuin kalvinistit, jotka tulkitsevat ne individualistisesti.
Luis Molinan (1535-1600) ajattelusta on haettu vastauksia Jumalan ennaltatietämisen ja tahdonvapauden ongelmaan. Hän kehitti käsitteen keskitieto (middle knowledge). Ajatusta on muokannut modernina aikana erityisesti filosofi William Lane Craig. Sen mukaan Jumala tietää mitä kaikissa mahdollisissa maailmoissa voisi tapahtua, mukaanlukien omamme. Hän tietää ennalta, miten kukin ihminen kussakin tilanteessa reagoisi ennättävään armoon,sillä perusteella järjestää ihmisille olot ja predestinoi ihmiset pelastukseen ja kadotukseen. Suurin osa klassisista arminiolaisista hylkää position. Se vie heistä pohjaa ihmisen tahdonvapaudelta.
Toinen yritys vastata jumalallisen ennaltatietämisen ja vapaan tahdon vaikeuteen on avoin teismi (open theism). Ensimmäinen evankelikaalinen protestantti, joka kannatti avointa teismia oli metodisti evankelista ja teologi Lorenzo McCabe. Sen mukaan Jumala ei tiedä täysin tulevaisuutta, koska hän ei ole määrännyt kaikkea ennalta. Ihmisen vapaan tahdon ratkaisut tietää vasta sitten kun ne on tehty. Erityisesti Clark Pinnock edisti avointa teismiä 1900-luvulla. Suurin osa arminiolaisista ei kannata näkemystä, koska se kieltää yksilöllisen predestinaation (vaikka se säilyttää kyllä korporatiivisen predestinaation). Tämän lisäksi Raamattu myös näyttää arminolaisista olettavan kaikkialla Jumalan absoluuttisen ennaltatietämisen.
Mielestäni Roger Olsonin ajatukset ovat kaikenkaikkiaan rakentavia ja hyödyllisiä. Ainoastaan joistakin yksityiskohdista olin eri mieltä. Kirjoitan aluksi vähän hyvistä puolista ja esitän lopuksi joitakin kriittisiä huomioita.
Predestinaatio on todellakin raamatullinen käsite. Tämän Roger Olson tekee hyvin selväksi. Mm. Paavalin Efesolaiskirje ja Roomalaiskirje viittaa siihen. Minunkin mielestäni predestinaatioon uskominen ei ole vaihtoehtoista, jos haluamme pitää kiinni Raamatusta opin ja elämän ylimpänä auktoriteettina. Olson käy läpi merkittäviä ajattelijoita Arminiuksesta tähän päivään ja osoittaa kiistattomasti, että arminiolaiset uskovat (avoimen teismin kannattajia lukuunottamatta) niin yksilölliseen kuin yhteisölliseen predestinaatioon. Tärkeä on myös predestinaation kristologinen fokus.
Olsonin esitys on minusta selkeä ja aika vastaansanomaton. Hän tarjoaa myös hyvää arminiolaista kalvinismin kritiikkiä. Sekin tulee hyvin esille, että arminiolaisissa on myös eroja. Minusta Olson on kauttaaltaan hyvin evankeliumi-, armo- ja Kristus-keskeinen. Hänen sävynsä on maltillinen ja otteensa tasapuolinen. Hän myös kritisoi (kirjansa muissa luvuissa) niitä arminolaisia, jotka eivät ole perinteelleen uskollisia, vaan ovat taipuvaisia semi-pelagiolaisuuteen (hän ottaa esimerkiksi mm. Charles G. Finneyn). Pidin myös siitä, miten Olson suhtautui molinismiin.
Minusta oli kuitenkin hieman harjaanjohtavaa, kun Roger Olson sanoi, että arminiolaisten mukaan ”Jumala ei itseasiassa kiroa ketään, varsinkaan ilman ehtoja”. Myöhemmin hän lainaa kuitenkin Arminiusta ja myöhempiä arminolaisia, jotka puhuvat siitä, miten Jumala kiroaa ne, jotka vastustavat hänen armoaan ja torjuvat evankeliumin, ja jopa siitä, miten tällaiset ihmiset ovat korporatiivisesti (ei yksilöllisesti) valitut kadotukseen. Tässä on mielestäni vähän ristiriitaa.
Olson nähdäkseni sanoo oikein, että kalvinistinen Jumala ei voi olla täysin vilpitön kutsuessaan niitä ihmisiä kääntymään ja uskomaan evankeliumiin, jotka hän on edeltävalinnut kadotukseen. Kuitenkin minusta on liioiteltua sanoa, etteivätkö kalvinistit voisi olla aivan vilpittömiä kutsuessaan kaikkia ihmisiä Kristuksen yhteyteen. Näin siksi, koska he eivät voi tietää etukäteen kenet Jumala on valinnut. Mieleeni nousee esim. George Whitefield ja Charles Spurgeon, jotka kehottivat kaikkia ihmisiä uskomaan Kristukseen. Uskon, että he tekivät niin hyvin vilpittömästi.
En usko, että rajallinen ihmismieli voi koskaan käsittää sitä, miten voi olla mahdollista sovittaa yhteen Jumalan Kaikkitietävyys ja ihmisen vapaa tahto. Asia on meille mysteeri. Olson toivoo, että saisi filosofiasta lievitystä paradoksiin, mutta luulen, että ihmisen on loppujen lopuksi tyytyminen siihen, ettei hän ymmärrä Jumalan teitä.
”Ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.”
Saarnaajan kirja 3:11
Soteriologian ja hamartiologian koulutyöni Suomen teologisella opistolla.
VastaaPoista