Efesolaiskirjeen kirjoittajakysymys

Historiallis-kriittisessä tutkimuksessa kiistetään usein se, että apostoli Paavali olisi kirjoittanut kirjeen, jota me kutsumme Efesolaiskirjeeksi. Tämän pienen tutkielman tavoitteena on tarkastella sekä Paavalin kirjoittajuuden puolesta, että sitä vastaan esitettyjä väitteitä.

Nykyistä suhtautumista Efesolaiskirjeen kirjoittajakysymykseen havainnollistaa esim. se, että Kari Kuula ei lyhyessä populaariesityksessään käsittele lainkaan argumentteja, joita on esitetty Paavalin kirjoittajuuden puolesta, vaan tyytyy toteamaan, että kirje on pseudonyymi ja esittelemään havainnot, jotka näyttäisivät tukevan tätä väitettä.(1) Onko sitten mitään syytä olettaa, että Paavali voisi olla kirjoittaja?

1. Perinteinen näkemys

1.1 Kirjeen sisältö

Kirjeen kirjoittaja väittää olevansa apostoli Paavali ja kirjoittavansa vankilasta (Ef. 1:1; 3:1). Hän pyytää esirukousta puolestaan (6:19) ja mainitsee nimeltä lähettämänsä Tykikoksen (6:21-22). Tämän sisäisen todistusaineiston vuoksi on kirjettä pidetty aitona Paavalin kirjeenä. Osa eksegeeteistä kannattaa yhä nykyisinkin tätä näkemystä.

1.2 Varhaiskristillinen traditio

Efesolaiskirjettä pidettiin yksimielisesti apostoli Paavalin laatimana aina moderniin aikaan asti.(2)　Markion sisällytti sen kaanoniinsa (noin 140), samoin Murator (noin 180). On yleisesti nähty että Kleemes Roomalaisen, Ignatioksen, Polykarpoksen sekä Hermaan teksteissä, jotka ovat osa apostolien ajan jälkeisten apostolisiksi isiksi kutsuttujen kirjoittajien joukkoa, on viittauksia Efesolaiskirjeeseen.(3) Näin ollen myös ulkoinen todistusaineisto näyttäisi puoltavan kirjeen aitoperäisyyttä.

2. Näkemykset Paavalin kirjoittajuutta vastaan

On esitetty, ettei yksikään kirjeen aitouden kieltävä argumentti ole yksistään pätevä, vaan että ne kaikki yhdessä muodostavat vahvan kumulatiivisen haasteen perinteistä näkemystä vastaan.
Kuitenkin Guthrie toteaa viisaasti että meidän on kuitenkin mentävä kuhunkin väitteeseen erikseen,　voidaksemme pohtia kysymystä kunnolla.(4)

2.1 Historiaa

Meille säilyneitten tietojen pohjalta ensimmäinen henkilö, joka oli sitä mieltä, että Efesolaiskirje on jonkun toisen kuin Paavalin kirjoittama, oli Erasmus Rotterdamilainen (hän eli vuosina1466-1536). 1792 Edward Evanson piti Efesolaiskirjettä väärennöksenä perusteenaan osoitteen ja sisällön välinen oletettu ristiriita. 1826 De Wette kielsi Paavalin kirjoittajuuden kirjeen omalaatuisen tyylin sekä Efesolaiskirjeen ja Kolossalaiskirjeen välisen suhteen perusteella. F. C. Baur näki kirjeen toisen vuosisadan varhaiskatolilaisuuden ilmentymänä. Holtzmann väitti että kyse on Kolossalaiskirjeen uudistetusta versiosta, mikä olisi laadittu Paavalin muiden kirjeiden pohjalta.(5) Myös suuri osa nykyisistä kriittisistä tutkijoista kiistää kirjeen aitoperäisyyden.

2.2 Tyyli ja sanasto

Kirje sisältää sanoja, joita ei esiinny Paavalin muissa kiistattomissa kirjeissä.(6) Paavali mm. käyttää sielunvihollisesta yleensä nimitystä satanas (1. Kor. 5:5), mutta Efesolaiskirjeessä on sana diabolos (Ef. 4:27; 6:11). Efesolaiskirjeen alku sisältää pitkiä virkkeitä ja rakenteita, jotka poikkeavat Paavalin muista kirjeistä (genetiiviyhdisteet, partisiippirakenteet ja relatiivilauseet).(6) Paavali viittaa sanalla mysterion, eli salaisuus, selvästi eri käsitteisiin Efesolaiskirjeessä kuin Kolossalaiskirjeessä.

2.3 Suhde Kolossalaiskirjeeseen

Eksegeetit ovat yhtä mieltä siitä, että Efesolaiskirje ja Kolossalaiskirje muistuttavat toisiaan niin paljon, että niiden välillä täytyy olla yhteys. Konsevatiivit selittävät asian siten, että kirjeet ovat molemmat apostoli Paavalin sanelemia ja että niiden kirjoittamisen välillä ei todennäköisesti ole kovin pitkää aikaa. Moni tutkija kuitenkin katsoo, ettei tämä ole uskottava selitys. Osa tutkijoista kiistää Kolossalaiskirjeenkin aitoperäisyyden.(8) Osa niistä, jotka kieltävät Efesolaiskirjeen aitoperäisyyden, pitävät kuitenkin Kolossalaiskirjettä aitona Paavalin kirjeenä.(9)

2.4 Teologiset erot

Efesolaiskirjeessä on nähty eroja teologiassa Paavalin aitoihin kirjeisiin verrattuna mm. soteriologiassa, ekklesiologiassa ja eskatologiassa. On väitetty, että Efesolaiskirjeen soteriologia edustaa erilaista käsiteavaruutta kuin Paavalin aidot kirjeet. Paavali ei tässä kirjeessä puhu vanhurskauttamisesta ja keskittyy verrattain vähän Kristuksen kuolemaan.

Efesolaiskirjeen ekklesiologian on nähty olevan kehittyneempää kuin kiistattomissa Paavalin kirjeissä. Paavali tuntuisi puhuvan Efesolaiskirjeessä lähinnä universaalista seurakunnasta, kun muualla hän puhuu enemmän paikallisseurakunnasta. Efesolaiskirjeessä ei korostu Kristuksen paluun pikainen odotus. On nähty, että tämä seikka viittaisi siihen, että kirja on myöhempää perua.

3. Vastauksia kriittisiin huomioihin

On totta, että kirjeen aitouden kiistäjät ovat herättäneet tärkeitä kysymyksiä, joihin kirjeen aitoutta puoltavien on vastattava. Kuitenkin todistustaakka lepää nähdäkseni niiden yllä, jotka tahtovat kiistää kirjoittajuuden. Jos kykenemme antamaan heränneisiin kysymyksiin tyydyttäviä vastauksia, meillä ei ole syytä kiistää kirjeen aitoperäisyyttä. Näin siksi että sekä sisäinen, että ulkoinen todistus puhuvat niin vahvasti perinteisen näkemyksen puolesta.(10)

3.1 Tyyli ja sanasto

Konservatiivisemmat tutkijat ovat esittäneet, että Paavali oli lahjakas ja uuttaluova ajattelija ja kirjoittaja. Hän saattoi käyttää eri käsitteitä eri tilanteissa sovitellen sanojaan vastaanottajien tarpeita silmälläpitäen. Efesolaiskirjeen alku saattaa poiketa tyyliltään muista Paavalin kirjeistä siksi, että Paavalilla oli mahdollisesti vankilassa aikaa työstää ajatuksiaan pitkiksi hymnin-kaltaisiksi virkkeiksi.

On myös huomionarvoista, että kirjoittajat nykyisinkin kirjoittavat eri tyyleillä. Tässä tapauksessa tekstikriitikkojen esittämän näkemysen mukaan monen nykyisinkin elävän kirjoittajan koko tuotanto ei voisi olla saman henkilön hengentuote. Varmat tietomme ensimmäisen vuosisadan kirjoittajista ovat yleensäkin sen verran katkelmallisia, ettei ole välttämätöntä kiistää sanojen ja tyylin eroavaisuuden vuoksi Efesolaiskirjeen aitoperäisyyttä.(11)

3.2 Suhde Kolossalaiskirjeeseen

On varmasti totta että Efesolais- ja Kolossalaiskirjeellä on yhteinen alkuperä, sillä ne muistuttavat toisiaan niin huomattavasti, enemmän kuin mitkään muut Paavalin kirjeet. Uudessa testamentissa ainoastaan synoptikkoja sekä 2. Pietarin kirjettä yhdessä Juudan kirjeen kanssa voi verrata toisiinsa yhtä läheisesti kuin Efesolais- ja Kolossalaiskirjettä.

Kriitikot ovat mielestäni kuitenkin toisinaan epäjohdonmukaisia ja puhuvat osittain ristiin. Joskus heidän argumentointinsa perustuu siihen, että kirjeet muistuttavat toisiaan liikaa, joskus taas siihen, että ne muistuttavat toisiaan liian vähän. Käsittääkseni on aivan luonnollista, että saman kirjoittajan eri teksteissä on toisaalta huomattavia yhtäläisyyksiä ja toisaalta selviä eroja.

3.3 Teologiset erot

Mielestäni Paavali on voinut sovittaa soteriologiaansa vastaanottajien tilanteeseen. Efeson uskovat kamppailivat pahuuden voimien kanssa, joten on ymmärrettävää, että Paavali pitää Christus Victor-teemaa enemmän esillä kuin esim. Galatalaiskirjeessä, jonka vastaanottajat kamppailivat lakiin liittyvien kysymysten kanssa.

Ekklesiologian suhteen voidaan ajatella, että Efesolaiskirje on tarkoitettu kiertokirjeeksi, ei vain Efeson tilanteeseen laadituksi. Näin ollen on luonnollista, ettei Paavali korosta paikallisseurakuntaa vaan käyttää sanaa ekklēsia kaikista kristityistä. Vaikka on totta, että Paavalin opetus lopunajan tapahtumista Efesolaiskirjeessä poikkeaa mm. 1.Tessalonikalaiskirjeen opetuksesta, ei se mielestäni ole todiste siitä, että kirje sijoittuu Paavalin jälkeiseen aikaan. On luultavaa, että Paavalin omassa ajattelussa ja korostuksissa on tapahtunut kehitystä ajan saatossa.(12)

4. Johtopäätökset

Toki voidaan kysyä onko Efesolaiskirjeen aitoperäisyydellä merkitystä. Mielestäni asialla on kyllä merkitystä, mutta kaikki ei toki riipu siitä. Sekin, että osa Raamattuun Jumalan ilmoituksena sitoutuvista teologeista, kuten konservatiivisista evankelikaaleista, on päätynyt kiistämään aitoperäisyyden, osoittaa mielestäni sen, ettei Efesolaiskirjeen arvovalta ja kanonisuus ole välttämättä uhattuna. Kuitenkin uskon, että kirjeen aitoperäisyyden kiistäminen vaikuttaa Paavalin teologian koko kuvan hahmottamiseen ja myönnän että minusta tuntuu oudolta ajatella etteivät varhaiset kristityt olisi pitäneet kysymystä apostolisesta alkuperästä merkittävänä arvovallan ja kanonisuuden suhteen.

Vaikka on vaikeaa saavuttaa täyttä varmuutta siitä, kirjoittiko (tai saneliko) apostoli Paavali todella sen kirjeen, jota me kutsumme Efesolaiskirjeeksi, mielestäni historiallis-kriittisessä tutkimuksessa pidetään liian usein itsestäänselvänä sitä, ettei kirje olisi aitoperäinen. Vaikka on totta, että kirjeen tyyli ja sisältö poikkeaa niistä Paavalin kirjeistä, jotka eivät ole kiistanalaisia, monet eksegeetit pitävät yhä kiinni siitä, mielestäni ihan oiketetusti, että on myös tärkeitä seikkoja, jotka puhuvat Paavalin kirjoittajuuden puolesta. Olen henkilökohtaisesti enemmän vakuuttunut siitä, että Efesolaiskirje on aito Paavalin kirje.

Lähteet

Carson, D. A.; Moo, Douglas J.
2005 An Introduction to the New Testament, 2nd edition.
Grand Rapids, Michigan: Zondervan.

Guthrie, Donald
1970 New Testament Introduction
London: Inter-Varsity Press.

Kuula, Kari; Nissinen, Martti; Riekkinen, Wille
2008 Johdatus Raamattuun
Helsinki: Kirjapaja.

Kümmel,W. G.
1975 Introduction to the New Testament
Nashville: Abingdon.

Lohse, Eduard
1986 Uuden testamentin synty
Helsinki: Gaudeamus.

Viitteet

(1) Kuula, Nissinen, Riekkinen 2008, 276-278. Kuula vastaa teoksen Uutta testamenttia käsittelevästä osiosta.

(2) Carson & Moo 2005, 480.

(3) Guthrie 1970, 480.

(4) Guthrie 1970, 488, 504-505.

(5) Kümmel 1975, 357.

(6) Kriittisessä tutkimuksessa tunnustetaan varsin yleisesti seuraavat kirjeet suurella varmuudella aidoiksi Paavalin kirjeiksi: Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje ja Kirje Filemonille.

(7) Lohse 1986, 72.

(8) kuten Kari Kuula

(9) kuten W. G. Kümmel

(10) Guhrie 1970, 482.

(11) Carson & Moo 2005, 485-486.

(12) Guthrie 1970, 503-506.

(c) Juha Mikkonen 2014