Varhaiskirkollisesta kristologiasta

Varhaista kirkollista kolminaisuusoppia voidaan tiivistää kuvaamalla sitä varhaisia harhaoppeja vasten, varhaisten konsiilien päätöksiä peilaten, sekä vanhojen uskontunnustusten valossa. Näin voidaan menetellä myös kristologian (oppi Kristuksesta) suhteen.

Kristologiaa määriteltiin jo kolmessa ensimmäisessä ekumeenisessa konsiilissa: Nikean, Konstinopolin ja Efeson yleisissä kirkolliskokouksissa. Kuitenkin myös niiden jälkeen esiintyi yhä erilaisia näkemyksiä Kristuksen luonnosta. Khalkedonin kirkolliskokouksessa kristillistä oppia tarkennettiin edelleen.

Pieni katsaus varhaisen kirkon ja Donald Bloeschin käsityksiin Kolminaisuudesta nykytilannetta peilaten

Sisällysluettelo

1. Tiivistelmä
2. Johdanto
3. Metodologia
4. Työni lähtökohdista
5. Kolminaisuus ja varhainen kirkko
    5.1. Varhaiset harhaopit
        5.1.1. Modalismi
        5.1.2. Triteismi
        5.1.3. Areiolaisuus
    5.2. Varhaiset ekumeeniset konsiilit
        5.2.1. Nikean ensimmäinen kirkolliskokous
        5.2.2. Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous
    5.3. Varhaiset uskontunnustukset
        5.3.1. Apostolinen uskontunnustus
        5.3.2. Nikean uskontunnustus
        5.3.3. Athanasioksen uskontunnustus
    5.4 Idän ja lännen tulkinnan eroavaisuudesta
6. Kolminaisuusoppia alkukirkon jälkeen
7. Kolminaisuus ja Bloesch
    7.1. Kuka oli Donald G. Bloesch?
    7.2. Bloeschin Kolminaisuuden tulkinnasta
8. Bloeschin näkemyksen pientä evaluaatiota sekä hieman pohdintaa omasta
kontekstistani käsin
9. Lähteet

Donald Bloesch Kolminaisuuden tulkkina

Bloeschin henkilöhistoriaa

Donald G. Bloesch (1928-2010) oli huomattava amerikkalainen herätyskristillinen teologi. Hän toimi Dubuquen yliopiston teologian professorina 1957-1992. Eläköidyttyään virastaan hän toimi vielä sen jälkeen yliopistonsa emeritusprofessorina.

Kolminaisuusoppi alkukirkon jälkeen

Idän ja lännen eroavaisuus

Itäisen kirkon traditiossa Kolminaisuuden sisäiset suhteet ymmärretään pääasiassa seuraavasti: Poika syntyy ikuisuudessa Isästä ja Pyhä Henki lähtee (tai virtaa) Isästä. Lännen kirkossa ajatellaan samoin että Poika syntyy ikuisuudessa Isästä, mutta Henki lähtee (tai virtaa) Isästä ja Pojasta.

Lännen kirkko lisäsi Toledon kirkolliskokouksessa vuonna 589 Nikean uskontunnustukseen sanat, joiden mukaan Pyhä Henki lähtee (tai virtaa) Isän lisäksi myöskin Pojasta. Idän kirkko ei tunnusta lisäystä ja Pojasta (Filioque-lisäys).

Alkukirkon trinitaarisesta teologiasta

Varhaisia kristillisiä opillisia keskusteluja käytiin antiikissa erityisesti klassisen kreikan kielellä. Se oli Itä-Rooman ajattelijoiden keskuudessa oman aikakautensa ”tieteen”, eli filosofian, kieli. Lisäksi käytettiin myös latinaa, Länsi-Rooman hallinnon kieltä. Nämä kielet sisältävät luonnollisesti oman aikansa älyllisiä kategorioita ja kulttuurisia vaikutteita. Samalla kristityt ajattelijat loivat Raamatun ja seurakunnan kokemuksen pohjalta myös uusia sanoja, ja tapoja, puhua Jumalasta.

Kolminaisuuteen liittyviä harhaoppeja

On sanottu "harhaoppi on oikean opin äiti". Tällä tarkoitetaan että perusteellisen teologisen työskentelyn taustalla on ollut usein suuri käytännön tarve, jopa suorastaan välttämättömyys, määritellä oikeaoppisuutta suhteessa heresioihin.

Hieman ajatuksia kolminaisuusopista

Käsitys Jumalan Kolminaisuudesta yhdistää kaikkia oikeaoppisia (tai oikeinylistäviä) kristillisiä kirkkokuntia halki ajan ja paikan. Sana ortodoksia tulee kreikan sanoista ὀρθός (orthos), ”oikea”, sekä δοξάζω (doxazo), ”antaa kunnia”. Oppi pyhästä Kolmiyhteydestä on luonteeltaan katolinen oppi. En viittaa sanalla tässä kohden (ainoastaan) Rooman kirkkoon, vaan siihen, että kolminaisuusoppi on keskeinen osa yleistä/yhteistä (lat. catholicus) kristillistä oppia. Jumalan Kolminaisuuden tunnustavat niin roomalaiskatoliset, ortodoksit kuin perinteiset protestantit.

Pyhä Henki Vanhassa testamentissa

1. Johdanto

Juuret Uuden testamentin kirjoittajien ja myöhemmän kristillisen teologian opetuksille Pyhän Hengen olemuksesta ja toiminnasta löytyvät Vanhan testamentin kirjoituksista. Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan hyvin lyhyesti kristillisen pneumatologian (oppi Pyhästä Hengestä) raamattuteologisia perusteita Vanhassa testamentissa. En käsittele kaikkia tekstejä, vaan käyn niitä läpi valikoiden. Käytän johdonmukaisuuden vuoksi hengestä Vanhan testamentin osalta pientä alkukirjainta.

Jumala

 Suomen Viikkolehti 26.11 2020  

 ”Jumala kutsuu meitä ja kaikkia ihmisiä yhä yhteyteensä ikuiseen elämään.” 

Ymmärrämme Jumalasta hyvin vähän. Hän on mysteeri. Hän on salattu. Ajatuksemme ja sanamme eivät tee oikeutta Jumalalle. Luotu ei voi käsittää Luojaa. Jumala on tuonpuoleinen, mutta samalla myös läsnä luomassaan maailmankaikkeudessa. Emme voi tavoittaa häntä tämänpuoleisilla menetelmillä, kuten luonnontieteellisillä kokeilla.

Millaisia teologeja Suomen Vapaakirkossa tarvitaan?

Esitelmä STO:lla 5.3.2020

Kiitos siitä että olen saanut tulla luoksenne Suomen teologiselle opistolle! On suuri etuoikeus ja kunnia saada olla teidän kanssanne täällä tänään. Jaan joitakin ajatuksiani siitä millaisia teologeja Suomen Vapaakirkossa mielestäni tarvitaan. Vaikka puhun suomalaisesta vapaakirkollisuudesta, uskon että ajatuksiani voi soveltaa myös muuhun suomalaiseen herätyskristillisyyteen.

Apostolinen uskontunnustus osa 14 - Viimeiset tapahtumat

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 6.1.2018

Käymme tänään viimeistä kertaa läpi apostolista uskontunnustusta. Aiheemme on viimeiset tapahtumat. Joissakin itämaisissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, ajatellaan että historia toistaa ikuisesti itseään, eli että historia kiertää uudelleen ja uudelleen kehää. Juutalaiskristillisessä historiakäsityksessä ajatellaan, että historialla on alku ja loppu. Historialla on päämäärä, jota kohti se kulkee. Jumala ohjaa salatulla tavalla historian kulkua. Meidän tuntemamme historia ei jatku ikuisesti, vaan se tulee kerran päättymään.

Seurakuntateologia

Esitelmä Suomen teologisen opiston kurssilla johdatus teologiaan - pe 14.12.2018

”Kirjanoppineen viisaus vaatii soveliasta, työstä vapaata aikaa, ja se, joka ei ole muussa ammatissa, voi saavuttaa viisauden.”
Siirakin kirja 38:24

On ilo ja kunnia olla tänään teidän keskuudessanne ja jakaa teille joitakin ajatuksia aiheesta pastoriteologi. Miellän itseni teologian opiskelijaksi ja aloittelevaksi seurakuntateologiksi. Opiskelemme todella kiehtovaa ja älyllisesti stimuloivaa alaa, jolla on samalla myös suurta käytännön merkitystä kristilliselle seurakunnalle ja Jumalan valtakunnan työlle.

Apostolinen uskontunnustus osa 13 - Minä uskon syntien anteeksiantamuksen

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 18.11.2018 

Olemme nyt toiseksi viimeistä kertaa apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Käsittelemme tällä kertaa oppia pelastuksesta. Pyrin kuvaamaan lyhyesti tätä kristillisen uskomme opinkohtaa perinteisestä protestanttisesta perspektiivistä. Kristityillä on ollut historian aikana erilaisia näkemyksiä pelastuksesta. Kaikki todelliset kristityt ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Jeesuksen elämä ja kuolema meidän puolestamme tuo meille syntiemme anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lahjan ja että Jumala tahtoo myös uudistaa meidät.

Apostolinen uskontunnustus osa 12 - Minä uskon seurakunnan

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 4.11.2018  

Käymme jälleen yhdessä apostolista uskontunnustusta lävitse. Tänään aiheenamme on seurakunta. Seurakunta ei ole ainoastaan inhimillinen instituutio. Siinä ei ole kyse samanmielisten kerhotoiminnasta tai poliittisesta liikkeestä. Seurakunta on Kristuksen asialla, hänen palveluksessaan. Jumalan sana ja Jumalan Pyhä Henki luovat seurakunnan. Seurakunta elää Jumalan vaikutuksesta. Ilman Jumalaa seurakunta kuolee.

Apostolinen uskontunnustus osa 11 - Minä uskon Pyhään Henkeen

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 21.10.2018 

Jatkamme apostolista uskontunnustusta. Tänään aiheena on Pyhä Henki. Jotkut kristityt arkailevat rukoilla Pyhää Henkeä, koska Raamatussa rukoillaan Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta. Mutta Pyhä Henki on Jumala, kuten Isä ja Poika. Meidän ei tarvitse pelätä rukoilla Jumalaa. Pyhän Hengen rukoileminen on osa kristillistä perinnettä. Rukoukset saa kohdistaa Kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle yhdessä, tai kullekin Kolminaisuuden persoonalle erikseen.

Apostolinen uskontunnustus osa 10 - Kristuksen korotus ja paluu

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 7.10.2018 

Olemme jälleen apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Tänään käymme loppuun toisen uskonkappaleen, joka käsittelee Kristuksen persoonaa ja työtä. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat kristinuskon kovaa ydintä, tärkeimpiä tapahtumia koko pelastushistorian kannalta.

Apostolinen uskontunnustus osa 9 - Lunastus

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 16.9.2018  

Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme Jeesukseen, joka ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana”. Näin uskontunnustus liittää Jeesuksen kerran tapahtuneeseen historiaan, aikaan ja paikkaan. Kristinusko perustuu Jumalan pelastustekoihin historian keskellä. Tässä kristinusko eroaa uskonnoista, jotka perustuvat filosofiseen ajatteluun, kuten buddhalaisuudesta.

Apostolinen uskontunnusta osa 8 - Kristuksen inkarnaatio

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 9.9.2018 

Jeesuksen neitseestäsyntymisessä on tarkemmin ottaen kyse, ainakin protestanttisesta näkökulmasta, Marian neitseellisestä hedelmöittymisestä, eli siitä, että Jeesuksella ei ole biologista isää. Joosef oli Jeesuksen kasvatti-isä.

Apostolinen uskontunnustus osa 7 - Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 12.8.2018 

Olemme jälleen apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Käsittelemme tällä kertaa Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä, sekä sitä, miten hänen jumaluutensa ja ihmisyytensä yhdistyvät hänen persoonassaan.

Apostolinen uskontunnustus osa 6 - Ihmisen luominen ja lankeemus

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 5.8.2018 

Jatkamme jälleen apostolisen uskontunnustuksen opiskelua. Puhumme vielä tälläkin kerralla luomisesta, nimittäin ihmisen luomisesta. Käsittelemme myös ihmisen syntiinlankeemusta ja hieman myös toista uskonkappaletta, eli lunastustusta. Luomiskertomuksen mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja näin ihminen heijastaa aivan erityisellä tavalla jotakin Jumalasta.