Donald Bloesch Kolminaisuuden tulkkina

Bloeschin henkilöhistoriaa

Donald G. Bloesch (1928-2010) oli huomattava amerikkalainen herätyskristillinen teologi. Hän toimi Dubuquen yliopiston teologian professorina 1957-1992. Eläköidyttyään virastaan hän toimi vielä sen jälkeen yliopistonsa emeritusprofessorina.

Bloesch oli lähtoisin protestanttisesta pietistisestä perinteestä. Hänen kotikirkkonsa oli saanut alkunsa luterilaisen ja reformoidun kirkon yhdistymisen myötä. Hän aloitti korkeakouluopintonsa Elmhurst Collegessa pääaineenaan filosofia. Teologian opintojensa aikana Chicagon yliopistossa hän kohtasi naturalismin, liberaaliteologian ja prosessiteologian haasteet täysimääräisemmin kuin moni muu evankelikaaliteologi.

Bloesch viehättyi opiskeluaikoinaan neo-ortodoksiasta, erityisesti Karl Barthin (1886-1968) ajattelusta. Tuona aikana Bloesch koki myös syvää hengellistä yhteyttä evankelikaalisen Inter-Varsity Christian Fellowshipin opiskelijoiden kanssa, vaikka moni heistä vasta aloittelikin teologian opintojaan. Tohtorin väitöskirjansa jälkeisissä teologian opinnoissaan Oxfordissa Bloesch tutki monastisia uudistusliikkeitä.

Vaikka Bloesch oli evankelikaali, hän ei ollut fundamentalisti eikä äärikonservatiivi. Hänen voi luonnehtia paremminkin edustavan evankelikaalina teologina keskustaa. Vaikka Bloesch oli teologisilta näkemyksiltään (valtavirrasta käsin katsottuna) konservatiivi, hän oli samalla varsin maltillinen. Toki fundamentalistien/äärikonservatiivien mielestä Bloeschilla oli teologiassaan ongelmallisia osa-alueita mm. liian liberaali raamattunäkemys.

Bloesch vuorovaikutti teologiassaan runsaasti ei-evankelikaalisen perinteen kanssa. Hän oli hyvällä tavalla ekumeeninen evankelikaali. Hänen teologisesta ajattelustaan ei välity nurkkakuntaisuus. Hän myös opetti useita erilaisia tunnustuskuntia edustavia teologian opiskelijoita, jotka varmasti osaltaan myös haastoivat professoriaan edelleen kasvamaan ja avartumaan teologisena ajattelijana.

Bloeschin pääteokseksi muotoutui hänen elämänsä ehtoopuolella kirjoittamansa 7-osainen Christian Foundations. Hän sai akateemisesti korkeastikoulutetulta vaimoltaan merkittävää apua tämän suurtyön laatimisessa.

Bloeschin kolminaisuusopin tulkintaa

Bloesch korosti nöyryyttä Kolminaisuuden salaisuuden edessä. Hän tunnusti vanhan kirkon teologien tavoin Kolminaisuuden olevan mysteeri. Vaikka Kolminaisuus ei ole järjenvastaista / järjetöntä, sitä ei voi ymmärtää rationaalisesti. Kolminaisuus ylittää ihmisjärjen käsityskyvyn.

Kolminaisuus voidaan määritellä, mutta sitä ei voi selittää perinpohjaisesti. Kristillistä uskoa voidaan kyllä sanoittaa, mutta uskoa ei voida pysyvästi vangita dogmaattisiin kaavoihin. Kolminaisuuden kieltäminen johtaa kuitenkin etäiseen jumalakäsitykseen (deismi), tai Jumalan ja maailman erottamattomuuteen toisistaan (panteismi).

Bloesch lähtee raottamaan Kolminaisuuden salaisuutta Vanhasta ja Uudesta testamentista käsin. Hänen mukaansa Raamattu ei opeta Kolminaisuutta suoraan, vaan epäsuorasti. Jumalaa ei voi oppia tuntemaan metafyysisen pohdiskelun kautta, vaan hän ilmoittaa itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalaa voidaan tuntea aidosti, mutta ei perinpohjin. Kolminaisuus kuuluu kristillisen seurakunnan elämän todellisuuteen. Ilman Kolminaisuuden tunnustamista ei voida tehdä oikeutta raamatulliselle ilmoitukselle Jumalan olemuksesta ja toiminnasta.

Raamatulliset ilmaisut Jumalasta on tärkeää säilyttää. Jumalan nimet, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, ovat osa Jumalan pysyvää itseilmoitusta. Niitä ei tule korvata esimerkiksi feministiteologien tavoin ”olemassaolon kohtuna” tai ”muinaisena kasvualustana” tai ”läsnäolevana äitinä”. Uusien Jumalaa koskevien symbolien nimeäminen johtaa kristinuskon käsityksistä eroavaan teologiaan. Siinä piilee vaarana että kyse ei välttämättä ole ajan myötä enää kristinuskon tunnustamasta jumalakuvasta. Bloesch tunnustaa kolmiyhteyden merkitsevän sitä että Jumalassa on itsessään rakkaus ja yhteys. Kukin persoonista toimii yhdessä toisten kanssa.

Samalla Bloesch tunnustaa että Jumala ylittää sukupuolet ja seksualisuuden ja että maskuliininen, kuten myös feminiininen, puhe Jumalasta on symbolista eikä yksiselitteistä. Silti kristityt puhuttelevat Jumalaa Isänä, Poikana ja Henkenä. Jumala on suhteessa meihin ihmisiin pääasiallisesti Isä, Poika ja Herra.

Bloeschin perinteinen läntinen lähestymistapa näkyy siinä, että hän lähtee käsittelemään teoksessaan ensin Jumalan attribuutteja (kuten äärettömyyttä, hengellisyyttä, muuttumattomuutta, sitä ettei Jumala voi kärsiä [engl. impassibility], pyhyyttä ja rakkautta). Vasta tämän jälkeen Bloesch käsittelee Kolminaisuuden mysteeriä (engl. The Mystery of the Trinity). Hän jäsentää jo esitystapansa puolesta Kolminaisuutta Jumalan ykseydestä käsin. 

Bloesch yhtyi luterilaisen systemaatikon Robert Jensonin ajatukseen Kolminaisuuden persoonien täydestä vastavuoroisuudesta. Tämä tapa kuvata pyhää Kolminaisuutta poikkeaa jonkinverran antiikin klassisesta tavasta mieltää Kolminaisuus, jossa korostui enemmän Isän Jumalan roolin ensisijaisuus.

Bloeschin mukaan voidaan edelleen puhua perinteisen teologisen kielen tavoin Jumalan yhdestä olemuksesta ja kolmesta persoonasta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole käytetyt termit, vaan niiden sisältö, ennen kaikkea ontologinen todellisuus, tosiolevainen, johon niillä viitataan. Perinteiset termitkin voivat viedä harhaan, mikäli niille annettaisiin virheellinen merkityssisältö.

Tämän vuoksi Bloesch katsoo että yhtä hyvin voitaisiin puhua myös Jumalan yhdestä persoonasta ja kolmesta olemuksesta, mikäli näillä sanoilla kuvattaisiin vastaavasti oikein kristittyjen Jumalaa, joka on samaan aikaan (joskaan ei samassa merkityksessä) yksi ja kolme.

Bloesch esittää vielä että Kolminaisuudella on suuri käytännön merkitys kristillisen spiritualiteetin (hengellisyyden) kannalta. Hän perustelee asiaa mm. viittamalla Uuden testamentin sisältämiin rukousta käsitteleviin kohtiin. Rukoilemme Isää Jumalaa sekä Jeesusta Kristusta. Myös Kristus rukoilee Isää meidän puolestamme. Samoin myös Pyhä Henki rukoilee puolestamme Jumalaa.

Pientä evaluaatiota

Pidän hyvänä sitä Bloesch tunnusti heti alkuun että Kolminaisuus on mysteeri. Kolminaisuutta ei voi ymmärtää rationaalisesti. Kolminaisuusoppi on silti mielekäs kristilliselle uskolle. Vaikka emme voi ymmärtää Kolminaisutta täsmällisen käsitteellisesti, voimme ymmärtää sen verran että voimme tunnustaa Kolmiyhteisen ja Jumalan sekä ihmetellä, palvoa ja palvella häntä.

Bloesch aloittaa varhaisten kristittyjen tavoin Kolminaisuuden selittämisen sieltä mistä se tuleekin aloittaa: Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksista. On kuitenkin todettava että Bloesch oli systemaatikko, ei eksegeetti tai raamattuteologi. Hänen raamatunselityksensä oli verrattain ohutta. En kuitenkaan huomannut siinä virheitä.

On teologinen hyve että systemaatikko pyrkii työssään vuorovaikukseen raamatuntekstien ja myös raamatuntutkimuksen kanssa. Se ei ole ollut aikoihin itsestäänselvää. Erityisesti evankelikaaleille raamatuntutkimuksen mukaan ottaminen systemaattisen teologian harjoittamiseen on työskentelyyn sisältyvistä haasteista huolimatta oleellisen tärkeää.

Bloesch torjui selkeästi alkukirkon tavoin varhaiset kolminaisuusoppiin liittyvät heresiat, kuten triteismin, modalismin sekä areiolaisuuden. Bloesch liittyi Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokousten kolminaisuusopillisiin linjauksiin (Filioque-lisäyksellä). Hän tunnustautui näin selkeästi vanhan jakamattoman kirkon trinitaariseen uskoon (läntisesti tulkittuna). Joskin on todettava että vanhakatolisen teologian ajan jälkeiset teologiset keskustelut ovat tuoneet uusia kysymyksenasetteluja ja vastausyrityksiä, ja että tämä kaikki antoi oman leimansa Bloeschin tulkintoihin.

Ajattelen Bloeschin tavoin että on äärimmäisen tärkeää säilyttää alkukirkon tapaa sanoittaa Kolminaisuutta. Uskon isät ja äidit käyttivät raamatullisia ilmaisuja (kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki) puhuessaan kristittyjen Jumalasta. Kyse ei ole vain inhimillisestä traditiosta, vaan samalla myös Jumalan sitovasta itseilmoituksesta. Samalla kieli myöskin muuttuu jatkuvasti. Tätä tapahtui jo antiikissa, jopa ensimmäisten ekumeenisten konsiilien välisenä aikana! Sanat ovat luonteeltaan symboleja, joilla viitataan itse todellisuuteen.

Hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle voisi olla sen selvittäminen miten Bloeschin ajattelu Kolminaisuudesta piirtyisi suhteessa feministiseen teologiaan. Bloesch on kirjoittanut aiheesta monografin. Olisi mielenkiintoista tarkastella hieman lähemmin miten Bloesch kävi vuoropuhelua oman aikansa teologien kanssa, kuunnellen, tulkiten, ja kritisoiden heidän ajatteluaan omasta, loppujen lopuksi varsin perinteisestä kristillisestä tulokulmasta käsin.

Bloesch voi olla edelleen avuksi yhtenä äänenä teologian opiskelijoille. Hän on ollut avuksi minulle. Suosittelen hänen tuotantoonsa tutustumista varauksetta avoimin ja kriittisin mielin. Kukaan meistä ei ole Kolmiyhteisen Jumalan tavoin erehtymätön. Tarvitsemme Jumalan lisäksi myös toinen toisiamme teologian harjoittamisessa.

Lähteitä

Donald G. Bloesch: God, the Almighty: Power, Wisdom, Holiness, Love. InterVarsity Press 2006.

Donald G. Bloesch: A Theology of Word & Spirit – Authority & Method in Theology. InterVarsity Press 2005.

Donald G. Bloesch: Essentials of Evangelical Theology - Volume One: God, Authority, and Salvation. Harper & Row 1978.

Donald K. McKim: ”Donald G. Bloesch”, teoksessa: “Handbook of Evangelical Theologians” (toim.). Baker 1998.

Roger E. Olson: “Locating Donald G. Bloesch in the Evangelical Landscape”, teoksessa: Theologians in Dialogue with Donald Bloesch: Evangelical Theology in Transition (toim.). InterVarsity Press 1999.

Kirjavinkkejä vasta-alkajille

Vasta teologian opintojaan aloittelevia ja maallikoita suosittelisin lähtemään liikkeelle ensin helpommista teoksista. Voi olla parempi sukeltaa syvemmälle vasta helpompien teosten jälkeen. Seuraavat teokset ovat hyviä populaariesityksiä Kolminaisuudesta:

Alister E. McGrath: Understanding the Trinity. Zondervan 1990.

Millard J. Erickson: Making Sense of the Trinity: Three Crucial Questions. Baker 2000.

Jos englanti tuottaa vaikeuksia seuraavista pääsee myös alkuun:

Alister E. McGrath: Kristillisen uskon perusteet – Johdatus teologiaan. Kirjapaja 2012.

Pasi Turunen: Kolmiyhteinen Jumala - Kolminaisuusoppi ymmärrettävästi. Kuva ja Sana 2020.