Kolminaisuusoppi alkukirkon jälkeen

Idän ja lännen eroavaisuus

Itäisen kirkon traditiossa Kolminaisuuden sisäiset suhteet ymmärretään pääasiassa seuraavasti: Poika syntyy ikuisuudessa Isästä ja Pyhä Henki lähtee (tai virtaa) Isästä. Lännen kirkossa ajatellaan samoin että Poika syntyy ikuisuudessa Isästä, mutta Henki lähtee (tai virtaa) Isästä ja Pojasta.

Lännen kirkko lisäsi Toledon kirkolliskokouksessa vuonna 589 Nikean uskontunnustukseen sanat, joiden mukaan Pyhä Henki lähtee (tai virtaa) Isän lisäksi myöskin Pojasta. Idän kirkko ei tunnusta lisäystä ja Pojasta (Filioque-lisäys).

Lännen lisäys herätti idän kirkossa ärtymystä paitsi, siksi että se oli yksipuolinen, myöskin siksi, että se nähtiin teologisesti ongelmallisena. Lisäys myös edisti osaltaan myöhempää idän ja lännen kirkon välien rikkoutumista, jonka katsotaan yleensä tapahtuneen vuonna 1054. Tämän Suuren skisman oppituomiot kumottiin lopulta omassa lähihistoriassamme vuonna 1965. Filioque-lisäyksestä käydään yhä meidän päivinämmekin hyvin sofistikoitunuttakin teologista debatointia puolesta ja vastaan.

Läntiseen kolminaisuusopin tulkintaan vaikutti yhtäältä kirkkoisä Augustinuksen (354-430) teologinen perintö (jonka tulkinnasta ei ole vieläkään yksimielisyyttä), ja toisaalta kamppailu areiolaisuutta vastaan (joka säilyi lännessä verrattain pitkään, kunnes viimeisetkin germaaniheimot kääntyivät lopulta katoliseen uskoon). Lisäksi, kuten myöhempinäkin aikoina historiassa, teologiseen työskentelyyn vaikutti osaltaan myöskin kirkkopolitiikka (kuten paavien valtapyrkimykset). Kirkkopolitiikka ei ole (myöskään omana aikanamme) aina hyvää ja kaunista katseltavaa.

Idän ja lännen kirkon välillä on esitetty olevan perustava eroavaisuus miten oppia Kolminaisuudesta lähestytään (on samalla myös todettava tämä määritelmä on jossainmäärin yksinkertaistava, sillä kokonaiskuva on todellisuudessa tämänkaltaista lyhyttä hahmotelmaa monimutkaisempi):

Ortodoksisuudessa tyypillinen tapa on ollut aloittaa Jumalan kolmesta persoonasta, joiden välillä on ykseys. Katolisessa perinteessä aloitetaan tyypillisesti Jumalan ykseydestä, jossa on ontologisia eroavaisuuksia. Jos lähdetään liikkeelle Jumalan kolmeudesta, haasteena on säilyttää hänen ykseytensä. Jos vastaavasti lähdetään liikkeelle Jumalan ykseydestä, haasteena on säilyttää hänen kolmeutensa.

Toinen tapa hahmottaa idän ja lännen eroja on toisaalta läntinen puhe (augustinolais-anselmilaisesta) psykologisesta mallista, jolloin analogiana toimii ihmisyksilö tai ihmismieli, sekä toisaalta (erityisesti kappadokialaisiin isiin liitetty) itäinen puhe sosiaalisesta mallista, jolloin analogiana toimii ihmisyhteisö / inhimillinen suhdeverkosto. Samalla on myös sanottava että Jumalasta puhuttaessa kaikki inhimilliset analogiat ennen pitkää murtuvat.

Uudempaa keskustelua

Kolminaisuusopillinen keskustelu ei suinkaan pysähtynyt antiikin aikaan, vaan jatkui keskiajalla ja reformaation aikana. Kolminaisuusoppi jäi tämän jälkeen joiksikin vuosisadoiksi vähemmälle huomiolle.

1900-luvulla alkoi kuitenkin tapahtua jälleen enemmän Kolminaisuutta käsittelevän teologian saralla. Jotkut, kuten Olson & Hall, puhuvat kolminaisuusopin renessanssista, eli uudelleensyntymisestä. Tämän uuden ajan voidaan katsoa alkaneen reformoidusta Karl Barthista (1886-1968) ja katolilaisesta Karl Rahnerista (1904-1984) ja jatkuvan ortodoksiseen John Zizioulakseen (1931-2023), reformoituun Jürgen Moltmanniin (1926-2024) ja luterilaiseen Wolfhart Pannenbergiin (1928-2014).

Myöhemmin myös pohjoisamerikkalaiset, kuten luterilainen Robert Jenson (1930-2017) sekä katolilaiset feministiteologit Catherine LaCugna (1952-1997) ja Elizabeth Johnson (1941-), sekä latinalaisamerikkalainen katolilainen vapautuksen teologian edustaja Leonardo Boff (1938-) ovat jatkaneet tätä keskustelua.

Yksi esimerkki uudemmasta keskustelusta koskee ontologisen triniteetin ja ekonomisen triniteetin välistä suhdetta. Ontologisella triniteetilla tarkoitetaan sitä mitä Kolminaisuus on itsessään (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen väliset keskinäiset suhteet, eli Kolminaisuuden sisäinen elämä). Ekonomisella triniteetilla tarkoitetaan sitä mitä Kolminaisuus on suhteessa luomakuntaan, eli mitä Kolminaisuus on ihmisille ilmoitettuna (Jumala on ilmoittanut meille itsensä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä).

Tässä keskustelussa on mm. pyritty ymmärtämään sitä miten ontologinen ja ekonominen Kolminaisuus suhteutuvat toisiinsa. ”Jumalasta käsin” tarkasteltuna, ontologinen triniteetti tulee ensin, ”ennen” luomista. Ekonominen triniteetti tulee vasta tämän ”jälkeen”, kun Kolminaisuuden persoonien  lisäksi on ”jo” olemassa myös Kolminaisuuden ”ulkopuolinen” luomakunta, johon Kolminaisuus voi olla vuorovaikutteisessa suhteessa. Meille ihmisille ekonominen triniteetti on kuitenkin ensisijainen, koska tunnemme Kolminaisuutta ainoastaan Jumalan itseilmoituksen kautta pelastushistoriassa. Voimme yrittää sanoa jotain ontologisesta triniteetista ainoastaan ekonomisen triniteetin perusteella. 

Lähteitä:

Everett Ferguson: Church History: From Christ to Pre-Reformation. Zondervan 2005.

Veli-Matti Kärkkäinen: The Trinity: Global Perspectives. Westminster John Knox 2007.

Roger E. Olson & Christopher A. Hall: The Trinity. Eerdmans 2002.

Jukka Thurén & Lauri Thurén: Nikean tunnustuksen opas. Perussanoma 2017.