Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppi lopunajoista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppi lopunajoista. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. kesäkuuta 2026

Mietteitä kadotuksesta

Kadotus on yksi vaikeimmista opinkohdista kristinuskossa. Joskus minusta tuntuu, että minulla on sen suhteen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vaikka en voikaan ratkaista asiaa lopullisesti ja kokonaan, en voi olla aika ajoin pohtimatta sitä. Enkä siitä täysin vaietakaan.

On kiistatonta, että puhetta iankaikkisesta kadotuksesta on käytetty kristinuskon historiassa myös vallankäytön välineenä. Kaikki julistus helvetistä ei ole ollut tervettä, tasapainoista ja asiallista. Eikä se ole sitä välttämättä aina nykyisinkään.

torstai 11. kesäkuuta 2020

Viimeiset tapahtumat

Suomen Viikkolehti 10.06.2020

”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Kristillinen oppi lopunajoista voidaan jakaa kuolemanjälkeiseen elämään ja maailmanloppuun. Osa kristityistä uskoo että olemassaolomme jatkuu tietoisesti kuoleman jälkeen kun odotamme ylösnousemusta. Toiset uskovat että kuolema on sielun unetonta unta ennen ylösnousemusta.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Apostolinen uskontunnustus osa 14 - Viimeiset tapahtumat

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 6.1.2019 

Käymme tänään viimeistä kertaa läpi apostolista uskontunnustusta. Aiheemme on viimeiset tapahtumat. Joissakin itämaisissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, ajatellaan että historia toistaa ikuisesti itseään, eli että historia kiertää uudelleen ja uudelleen kehää. Juutalaiskristillisessä historiakäsityksessä ajatellaan, että historialla on alku ja loppu. Historialla on päämäärä, jota kohti se kulkee. Jumala ohjaa salatulla tavalla historian kulkua. Meidän tuntemamme historia ei jatku ikuisesti, vaan se tulee kerran päättymään.