Viimeiset tapahtumat

Suomen Viikkolehti 10.06.2020

”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Kristillinen oppi lopunajoista voidaan jakaa kuolemanjälkeiseen elämään ja maailmanloppuun. Osa kristityistä uskoo että olemassaolomme jatkuu tietoisesti kuoleman jälkeen kun odotamme ylösnousemusta. Toiset uskovat että kuolema on sielun unetonta unta ennen ylösnousemusta.

Jeesuksen paluu

Premillenialistit uskovat että Kristus palaa takaisin ennen tuhatvuotista valtakuntaa ja että kuolleiden ylösnousemus tapahtuu kahdessa osassa. Jumalan omat nousevat ylös ensin Jeesuksen paluun yhteydessä. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen on viimeinen eksytys ja lopullinen voitto pahan voimista. Tämän jälkeen jäljellä olevat nousevat ylös tuomiolle ja ikuisuus alkaa.

Postmillenialisteilla on optimistinen käsitys maailmanhistorian kulusta. Evankeliumin voittokulku johtaa kristinuskon menestymiseen maailmassa ja tuhatvuotiseen rauhanaikaan. Kun Jumalan valtakunta on levinnyt kaikkialle, Kristus palaa, ja on viimeinen tuomio ja ikuisuus alkaa.

Amillenialismin mukaan tuhatvuotisessa valtakunnassa on kyse vertauskuvasta. Ilmestyskirjassa on paljon vertauskuvia ja lukusymboliikkaa. Kristuksen paluu on yksiosainen. Kun Jeesus saapuu, hän tempaa meidät luokseen ja tapahtuu yleinen ylösnousemus, viimeinen tuomio, ja ikuisuus alkaa.

Vihan aika

Kristityillä on eri käsityksiä myös vihan ajasta. Ennen Kristuksen paluuta nähdään olevan erityinen ahdistuksen aika. Osa ajattelee, että seurakunta temmataan sen alkupuolella, osa ajattelee, että seurakunta temmataan sen keskellä ja osa ajattelee, että seurakunta temmataan sen lopulla. Vihan ajan voidaan myös tulkita olevan jo meneillään. Kristtyjä on vainottu alusta asti ja vainotaan edelleen monissa maissa.

Kadotus ja taivas

Kadotuksestakin on olemassa eri näkemyksiä. Osa ajattelee, että kadotuksessa on kyse tyhjiinraukeamisesta, olemassaolon loppumisesta, tietoisuuden sammumisesta.

Perinteisen käsityksen mukaan kadotus on tietoista ja ikuista. Raamatussa kuvataan siellä palavaa tulta ja pimeyttä. Näitä kohtia ei ehkä ole tulkittava aivan kirjaimellisesti ­— tulihan valaisee, mutta kadotuksessa on silti pimeää.

Emme tiedä tarkalleen millaista on kadotuksessa ja millaista uudessa luomakunnassa. Kristillinen toivo on kuitenkin ruumiin ylösnousemuksessa. Saamme terveen ja elinvoimaisen kehon, joka sopii uuteen luomakuntaan ja joka ei koskaan rappeudu.

Raamatussa kuvataan uusia taivaita ja uutta maata. Saamme ylistää siellä Jumalaa ikuisesti, nähdä hänen kasvonsa, ja olla yhteydessä kaikkien aikojen pyhiin ja enkeleihin ja iloita Jumalasta. Ehkä saamme tehdä siellä mielekästä työtä ja myös harrastaa. Ehkä siellä on myös kasveja ja eläimiä.

Joka tapauksessa meitä vielä tässä ajassa ahdistavat kärsimykset ja kuolema ovat poissa. Uudessa luomakunnassa on varmasti ihanaa. Siellä on tervettä yhteisöllisyyttä ja koemme siellä syvää elämäntarkoitusta ja täyttymystä.

Juha Mikkonen

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori