Seurakuntaelämästä

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla pe 29.5.2020

Tervehdys Viitasaarelle!

Olette seurakuntana uudessa tilanteessa. Olette valitsemassa Viitasaaren vapaaseurakunnalle uutta työntekijää. Olen kuullut että olette seurakuntana käyneet keskusteluja siitä mitä odotatte uudelta työntekijältänne. Olen iloinen siitä että kannatte näin yhdessä vastuuta työntekijän valinnasta. Kaksi asiaa on noussut aivan erityisesti esille näissä keskusteluissa. Te etsitte paimenta ja opettajaa.

Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksessä sanotaan pykälässä 25:

Vapaaseurakunnan tehtävänä on Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolisen tunnustuksen kanssa sekä Vapaakirkon tunnustuksen ja tämän yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi. Tehtävänsä toteuttamiseksi seurakunta huolehtii Jumalan sanan julistamisesta ja opettamisesta, tekee lähetystyötä, edistää jäsentensä ja kaikkien kristittyjen yhteyttä sekä palvelee sielunhoidollisesti ja diakonisesti apua tarvitsevia lähimmäisiä.

Voin sanoa sen kokemuksen perusteella, mitä tämän seurakunnan elämässä olen ollut mukana, että Viitasaaren vapaaseurakunta on toteuttanut juurikin tätä tehtävää.

Pykälässä 37 sanotaan:

Vanhimmisto
1) hoitaa yhdessä työntekijöiden kanssa seurakunnan hengellistä elämää,
2) pitää huolta seurakunnasta ja sen jäsenistä,
3) johtaa seurakunnan toimintaa yhdessä seurakunnanjohtajan kanssa,
4) kutsuu koolle seurakunnankokoukset ja valmistelee niissä käsiteltävät asiat,
5) hoitaa seurakunnan taloutta ja omaisuutta, valmistelee ja tekee esitykset seurakunnankokoukselle kiinteän omaisuuden sekä kiinteistö- ja asunto-osakkeiden ja muiden arvopapereiden myynnistä,
6) hoitaa niitä tehtäviä, jotka seurakunnankokous tai sen vahvistama johtosääntö sille antaa tai määrää.

Pykälä 38 jatkaa:

Vanhimmiston puheenjohtaja
1) kutsuu koolle vanhimmiston kokoukset ja johtaa puhetta niissä,
2) johtaa puhetta seurakunnankokouksessa 35 §:ssä mainituin poikkeuksin,
3) huolehtii seurakunnanjohtajan tehtävistä, mikäli seurakunnassa ei ole seurakunnanjohtajaksi valittua työntekijää,
4) hoitaa muut seurakunnankokouksen tai vanhimmiston hänelle uskomat tehtävät.

Pykälä 39 jatkaa edelleen:

Seurakunnanjohtajana on Vapaakirkon hallituksen hyväksymä työntekijä, jonka seurakunnankokous on tehtävään valinnut.
Seurakunnanjohtaja
1) huolehtii yhdessä vanhimmiston ja muiden työntekijöiden kanssa seurakunnan hengellisestä elämästä,
2) vastaa seurakunnan jumalanpalveluksista, julistuksesta ja opetuksesta,
3) vastaa seurakunnan asioiden hoidosta hyväksytyn toimintasuunnitelman ja talousarvion mukaisesti,
4) huolehtii seurakunnankokousten ja vanhimmiston kokousten päätösten toimeenpanosta,
5) toimii muiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden esimiehenä.

Luetaan vielä pykälästä 40:

Seurakunnan työntekijöiksi voidaan seurakunnankokouksessa valita seurakunnanjohtaja, pastoreita, saarnaajia, evankelistoja, lähetys-, diakonia-, lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyöntekijöitä tai muita seurakunnan tarpeellisiksi katsomia työntekijöitä.
 
Seurakunnan opetus- ja johtotehtäviin palkattujen työntekijöiden tulee olla Vapaakirkon varsinaisia jäseniä, ja heillä tulee olla Vapaakirkon hallituksen antama valtakirja.
Vapaakirkon hallitus voi seurakunnan anomuksesta erityisestä syystä myöntää määräajaksi muullekin henkilölle oikeuden toimia seurakunnan työntekijänä.
Lisäksi seurakunnankokous voi valita palkattuja toimihenkilöitä. Tällaisten toimihenkilöiden valintaoikeuden seurakunnankokous voi siirtää määräajaksi tai toistaiseksi vanhimmistolle.

Näin yhdyskuntajärjestys jota me Suomen Vapaakirkossa yhdessä noudatamme.

Seurakunnan johtajilla niin hengellistä kuin käytännöllistä vastuuta. Halki kirkkohistorian seurakunnan johdolla on ollut vastuullaan hallinnollisia tehtäviä, pastoraaliseen, eli paimenelliseen, huolenpitoon liittyviä tehtäviä sekä julistuksellisia tehtäviä ja liturgisia, eli jumalanpalveluselämään liittyviä, tehtäviä.

Paavali sanoo 1. Timoteuskirjeen luvun 3 jakeessa 1: Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.

Paavali jatkaa 1. Timoteuskirjeen luvussa 5 jakeesta 17 jakeeseen 19:
Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut". Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.

Seurakunnan johtajien tulee hoitaa seurakuntaa hyvin. Johtajat, jotka hoitavat tehtävänsä hyvin, ansaitsevat oikeutettua kunnioitusta.

Johtamisessa ei ole kyse oman agendan ajamisesta, vaan yhteisestä hyvästä. Johtajat eivät ole johtajia oman itsensä vuoksi vaan he ovat palvelemassa toisia. Valtaan ja asemaan liittyy aina vastuu.

Alkuseurakunnan aikaan oli vallalla kollegiaalinen piispuus eli tiimijohtajuus. Johtajien keskinäinen yhteys on todella tärkeää. Yhteys vahvistuu kun johtajat oppivat tuntemaan aidosti toisiaan ihmisinä.

Alkuseurakunnan ajoista lähtien seurakunnan johtajia on kyseenalaistettu välillä rajustikin niin seurakunnan sisä- kuin sen ulkopuolelta. Tämänkin vuoksi seurakunnan johtajien keskinäinen luottamus ja keskinäinen tuki on tosi tärkeää. Rakentava kritiikki on eri asia. Meidän on itse kunkin hyvä harjoitella sen antamista ja vastaanottamista toinen toistamme kunnioittaen.

Paavalin sanat seurakunnan johtajille ovat yhä ajankohtaiset Apostolien tekojen luvussa 20 jakeessa 28: Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut.

Jumala pitää huolta seurakunnasta erityisesti siten että johtajat pitävät huolta seurakunnasta. Jumala pitää huolta johtajista erityisesti siten että johtajat pitävät itsestään ja toisistaan huolta.

Jaakob muistuttaa meitä erityisesti julistustyön vastuullisuudesta kirjeensä luvun 3 jakeessa 1: Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. 

Kuitenkin meidän on hyvä muistaa että meillä on armollinen Jumala joka tahtoo meidän palvelevan häntä ja toisiamme niillä lahjoilla joita hän on meille antanut. Roomalaiskirjeen luvussa 12 sen jakeissa 7 ja 8 Paavali kehoittaa meitä käyttämään rohkeasti saamiamme armolahjoja:

Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

Johtajien vastuullisen tehtävän lisäksi vastuuta on myös niillä joita johdetaan. Heprealaiskirjeessä sanotaan luvun 13 jakeessa 17: Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia.

Kristillistä uskoa ei ole tarkoitettu yhden miehen tai yhden naisen sooloksi. Jumala on tarkoittanut meidät seurakuntayhteyteen jakamaan yhdessä elämän iloja ja kipuja. Jokaisella meistä on omat vahvuutemme. Jokaisella meillä on samalla myös alueita joissa tarvitsemme yhä kasvaa ja kehittyä. Emme voi olla kaikessa hyviä. Jumala on tarkoittanut kaikkien meidän lahjat yhteiseksi pääomaksi, yhteiseksi parhaaksi, yhteiseen käyttöön. Toisten vahvuudet voivat olla meidän kaikkien iloksi ja rakennukseksi.

Uskon että Jumala tulee antamaan teille hyvän työntekijän. Kristus rakastaa tätä seurakuntaa ja tahtoo sen parasta. Siunaan tätä seurakuntaa, jonka keskellä olen saanut palvella ja kasvaa. Vahvistakoon Herra Jeesus Kristus teidän uskoanne, toivoanne ja rakkauttanne! Antakoon hän teidän kokea yhä enenevässä määrin armoaan ja syventäköön hän työtään teissä. Käyttäköön hän teitä työnsä välineenä Viitasaaren paikkakunnalla ja myös sen rajojen ulkopuolella. Vieköön hän teistä aivan jokaisen kerran perille kirkkauden maahan.