Kristuksen valtasuuruus

Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 12.06.2020

Efesolaiskirje 1:15-23 KR38

Paavali liittää lukemassamme jaejaksossa yhteen uskon ja rakkauden. Hän kaipasi nähdä molempien, ei vain jommankumman, toteutuvan kristittyjen elämässä. Emme voi todella tuntea Jumalaa ja hänen antamaansa pelastusta Kristuksessa ilman uskoa häneen vaikka rakastaisimme paljonkin lähimmäisiämme. Mutta usko ilman rakkautta on aika kuollutta ja kylmää uskoa. Uskon totuudet ja kristillinen rakkaus kuuluvat yhteen. Kuten edesmennyt anglikaanisen kirkon pappi ja raamatunopettaja John Stott on sanonut: ”Totuus ilman rakkautta on liian kovaa. Rakkaus ilman totuutta on liian pehmeää.”

Jeesus korosti rakkauden kaksoiskäskyssä Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen yhteenkuuluvuutta. Apostoli Johannes sanoo ensimmäisessä kirjeessään luvussa 4 jakeessa 20: [S]e, joka ei rakasta veljeään [ja sisartaan], jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.

Terve usko kantaa hyvää hedelmää. Antiikin Kreikassa klassiset hyveet olivat viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuus. Uuden testamentin kirjoittajien opetusten perusteella teologisiksi hyveiksi vakiintuivat usko, toivo ja rakkaus.

Paavalin rukouselämään kuului toisaalta Jumalan kiittäminen ja ylistäminen ja toisaalta esirukous ihmisten ja heidän tarpeidensa puolesta. Näiden on hyvä olla tasapainossa myös omassa rukouselämässämme niin yksilöinä kuin yhteisöinä.

Jumalaan keskittyminen on tärkeää niin hyvinä kuin huonoina aikoina, helpommissa ja vaikeammissa elämänvaiheissa. Kuitenkaan meitä ei kutsuta uppoutumaan hengellisiin sfääreihin sillä tavoin ja siinä määrin että kadotamme näköpiiristä inhimillisen todellisuuden - Jumalan tarkoittama ja luoma ihmisyys.

Aito hengellisyys on aitoa ihmisyyttä. Se ei ole pakoa ihmisyydestä, vaan ihmisyyden todeksi elämistä. Vaikka koemme Jumalan ihanaa läsnäoloa, emme sulaudu mystisesti häneen, vaan säilymme hänestä erillisinä. Joskus koemme että hän on kauempana. Myös poissaolon kokemus kuuluu suhteeseen. Myös ihmisten kanssa suhteeseen kuuluu läheisyyttä ja poissaoloa. Silloinkin kun emme aisti Jumalan läsnäoloa, luotamme hänen lupauksiinsa että hän on kuitenkin kanssamme - vaikka miltä tuntuisi.

Meillä on kuitenkin myös mahdollisuus kokea Jumalan voimaa ja läheisyyttä ja usein saamme kokea sitä erityisesti kun tulemme yhteen seurakunnassa. Hengelliset kokemukset kuuluvat kristinuskoon, mutta meidän ei sovi ylpeillä niillä. Meidän ei myöskään sovi väheksyä niitä, jotka eivät ole, ainakaan vielä, kokeneet sellaisia. Mutta kokemuksia saa olla.

Paavali rukoili että kirjeen vastaanottajat kokisivat Jumalan Hengen voimallista vaikutusta. Ilman Pyhän Hengen työtä emme voi todella käsittää kristinuskon sisältöä. Voimme lukea Raamattua ja opiskella teologiaa, mutta se kaikki jää kovin ulkokohtaiseksi ellei Kristuksen Henki vaikuta meissä samalla syvempää ymmärrystä. Teologia on hyvä ja raamatunopiskelu on hyvä. Samalla tarvitsemme Jumalan voimaa. Tarvitsemme Kirjoitusten tuntemusta ja elävän Jumalan kohtaamista. Tieto pyhistä teksteistä voi syventyä viisaudeksi kun koemme elämää yhdessä Jeesuksen ja hänen seurakuntansa kanssa.

Jumala on korottanut Kristuksen kaikkien valtojen ja voimien yläpuolelle ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa. Ylösnousemus ja taivaaseenastuminen ovat meille käsittämättömään Jumalan todellisuuteen liittyviä tapahtumia. Kuitenkaan kyse ei ole myyteistä tai legendoista, vaan nämä tapahtumat ovat todella tapahtuneet.

Vaikka emme kykene tätä aistein havaitsemaan, Kristus istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. Eikä yksikään luotu kykene haastamaan Kristuksen valtasuuruutta. Kaikki luodut ovat alamaisia Jeesuksen edessä. Hän on kaiken luodun yläpuolella. Kristuksella on korkein auktoriteetti. Hän on Kaikkivaltias.

Hän hallitsee jo nyt seurakuntaansa sanansa ja Henkensä kautta. Hän on tuleva hallitsemaan ikuisesti koko luomakuntaa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa näkyvästi ja havaittavasti. Jeesus tulee takaisin. En tiedä milloin, huomenna vai sadan vuoden päästä, mutta hän on osoittanut olevansa luotettava. Hän on luvannut palata takaisin maanpäälle kunniassaan ja kirkkaudessaan. Hän kukistaa lopullisesti turmiovallat, synnin, kuoleman ja Paholaisen. Meillä on suuri ja voimallinen Vapahtaja!

Paavali opettaa että olemme yhteenliitetyt Kristuksessa. Kyse ei ole pelkästään "minusta ja Jeesuksesta", vaikka henkilökohtainen jumalasuhde on tärkeä. Mutta Jumalalla on kansa. Saamme oppia yhdessä tuntemaan Kristusta. Kuulumme yhdessä Kristuksen ruumiiseen – Kristus ruumin päänä, me ruumiin elävinä jäseninä.

Jeesus on Mestarimme ja Opettajamme. Hän sanoi ettemme kutsuisi toisiamme mestareiksi tai edes isäksi. En ajattele että hän tarkoitti tässä luonnollista isää - Raamatussa sanotaan kunnioita isääsi ja äitiäsi. Mutta olemme seurakunnassa tasavertaisia. Jeesus on Mestarimme ja Opettajamme. Me olemme Herramme palvelijoita ja opetuslapsia. Jumala antaa erilaisia tehtäviä. Johtajuudenkin lahja on hyvä ja meidän tulee suostua johtajuuteen ja kuuliaisuuteen. Mutta olemme Jumalan edessä yhtä arvokkaita.