1. Johdanto
Juuret Uuden testamentin kirjoittajien ja myöhemmän kristillisen teologian opetuksille Pyhän Hengen olemuksesta ja toiminnasta löytyvät Vanhan testamentin kirjoituksista. Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan hyvin lyhyesti kristillisen pneumatologian (oppi Pyhästä Hengestä) raamattuteologisia perusteita Vanhassa testamentissa. En käsittele kaikkia tekstejä, vaan käyn niitä läpi valikoiden. Käytän johdonmukaisuuden vuoksi hengestä Vanhan testamentin osalta pientä alkukirjainta.
2. Yleistä hengestäHeprean sanalla henki rûaḥ voidaan viitata liikkuvan ilman lisäksi ihmisten, eläinten, yliluonnollisten henkien sekä Jumalan ominaisuuksiin. Sana voidaan kääntää eri asiayhteyksissä muunmuassa "tuuli", "henkäys", "katoavainen", "asenne", "luonne" ja "henki". Sanan juuri tarkoittaa ”hengittää rajusti ulos”.
Ilmaus “pyhä henki” (rûaḥ qāḏôš) esiintyy Vanhassa testamentissa ainoastaan kolmesti (Psalmi 51:11; Jesaja 63:10-11). Lisäksi ilmaus esiintyy kahdesti Vanhan testamentin apokryfikirjoissa (Viisauden kirja 9:17; Esran ilmestys 14:22).
Ilmaukset “Herran [Jahven] henki” ja “Jumalan henki” esiintyvät noin 94 kertaa Vanhassa testamentissa, kun lasketaan mukaan ilmaukset “minun henkeni”, “sinun henkesi”, “hänen henkensä” kun viitataan selvästi Jumalaan eikä luonnonilmiöihin, ihmisiin tai eläimiin.
2. Henki luomisessa
Ensimmäinen viittaus Jumalan henkeen löytyy 1. Mooseksen kirjan alussa 1:2b: Jumalan henki liikkui vetten yllä. Sanalla liikkua on persoonallinen sävy. Sitä käytettiin muunmuassa kotkan leijailusta taivaalla (5. Mooseksen kirja 32:11). Psalmi 33:6 viittaa luomiskertomukseen: Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot.
Ihmisen luominen nähdään erityisenä tapahtumana. 1. Mooseksen kirja 2:7: Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento. Muinaisessa ajattelussa henki liitettiin elämään. Kuolleet eivät hengitä. Psalmi 104b: kun otat niiltä [luoduilta] elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun. Jumalan henki luo ihmisen, Job 33:4: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.
Luomiseen liittyy myös tiiviisti ajatus kaitselmuksesta. Jumala ylläpitää luomistyötään ja johtaa ihmiskunnan historiankulkua. Tämä käy ilmi monista yksittäisistä teksteistä (esimerkiksi kertomukset Joosefista, 1. Moos. 37-50) sekä Raamatun suuresta kertomuksesta (metanarratiivi). Jumalan henki on läsnä myös luomakunnan uudistamisessa, Jesaja 65-66.
Luomisjärjestyksen havaitsemiseen liittyy myös ajatus viisaudesta, kuten käy ilmi erityisesti Sananlaskujen kirjasta ja Saarnaajan kirjasta. Psalmin 143:10 mukaan Jumalan henki opettaa psalmirunoilijaa. Jumalan henki antaa ihmiselle viisauden, Job 32:8.
3. Henki kansanjohtajissa
Pentateukissa ja Vanhan testamentin historiakirjoissa kuvataan usein sitä miten Jumalan henki antoi Israelin kansanjohtajille kykyä ja voimaa johtaa. Mooses oli suurin kansanjohtajista (2. Mooseksen kirja – 5. Mooseksen kirja).
Tuomarien kirjassa kuvataan kuinka Jumalan henki auttoi tuomareita vapauttamaan Israelin kansa muiden kansojen vallan alaisuudesta. Tämä edellytti usein sotilaallisia ponnisteluja. Jumalan hengen läsnäolo ei kuitenkaan taannut tuomarien sisäistä moraalista uudistumista ja kuuliaisuutta Jumalalle. Tämä käy ilmi muunmuassa Simson kertomuksista (Tuomarien kirja 13-16).
Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa kuvataan Jumalan hengen vaikutusta erityisesti Israelin ensimmäisissä kuninkaissa Saulissa, Daavidissa ja Salomossa. Herran henki voiteli Saulin kuninkaaksi, mutta myöhemmin poistui hänestä. Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä. Sen sijaan Daavidin poika Salomo luopui Herrasta.
Myöhemmin Jahven henki auttoi pakkosiirtolaisuudesta palanneita kansanjohtajia ja kansaa Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisessa, Sakaria 4:6-7.
4. Henki profeetoissa
Israelin historiassa esiintyi todellisia Jahven profeettoja ja vääriä profeettoja. Profeetoista suurin oli Mooses. Myöhemmät profeetat perustivat julistuksensa paljolti Mooseksen lakiin.
Elia ja Elisa olivat merkittävimpiä profeettoja joiden julistuksesta, toisin kuin kirjaprofeetoilta, ei ole säilynyt kokonaisia kirjoja. Eliasta ja Elisasta kerrotaan 1. Kuninkaiden kirja 17 – 2. Kuninkaiden kirja 9.
Jumalan hengen toimintaa profetoimisen yhteydessä kuvaavat kertomukset ei-israelilaisesta Bileamista (4. Mooseksen kirja 22-24). Jahven hengen valtaamana Bileam ei voinut kirota Israelia, vaan siunasi Israelin kolmesti. Hän puhui hengessä ainoastaan sen mitä Herra käski hänen puhua (4. Mooseksen kirja 23:26).
Jumalan henki vaikutti todellisissa profeetoissa, Miika 3:8. Henki sai profeetoissa aikaan henkilökohtaista moraalista vilpittömyyttä sekä oikeudenmukaisuuden julistamiseen liittyvää julkista rohkeutta. Nämä piirteet puuttuivat vääriltä profeetoilta.
Kirjaprofeetoissa puhutaan Jumalan hengen eskatologisesta työstä. Erityisesti Joelin kirjan luku 3 kuvaa yleistä hengen vuodatusta. Tämä hengen vuodatus on riippumaton etnisestä taustasta, iästä, sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta. Hengen vuodatusta kuvaavat myös Sakaria 12:10; Hesekiel 39:28-29; Jesaja 44:3.
Hesekielin kirjassa 36:25-27 kuvataan hengen uudistusta – hengen puhdistavaa ja eläväksitekevää vaikutusta. Aivan kuten vesi puhdistaa ihmisen ruumiin, Jumalan henki puhdistaa ihmisen sisimmän.
Hesekiel 37:1-14 profeetta kokee näyn, jossa Israelia kuvataan taistelussa kaatuneena armeijana. Jumala käskee Hesekieliä profetoimaan kuinka kansa nousee uudelleen eloon hengen vaikutuksesta. Tällä viitataan mm. siihen kuinka kansa tulisi palaamaan pakkosiirtolaisuudesta omaan maahansa.
Jeremian kirjassa 31:31-34 on ennustus uudesta liitosta, jossa on kyse Jumalan hengen sisäisestä vaikutuksesta ihmisissä. Vanhassa liitossa laki kirjoitettiin kivitauluihin. Uudessa liitossa se kirjoitetaan ihmissydämiin.
5. Messiaan henki
Vanhan testamentin kirjoituksissa profetoidaan tulevasta daavidilaisesta kuninkaasta, jonka Jumalan henki on erityisellä tavalla voidellut. Heprean sana mashiah, messias (josta käännöksenä kreikan sana khristos, kristus) tarkoittaa kuninkaaksi voideltua.
Jesajan kirjassa (11:1-5; 41:1-4; 61:1-3) kuvataan Jumalan hengen voiteleman messiaan olevan daavidilaista syntyperää. Voidellun sanoma on suunnattu erityisesti köyhille, sydämeltään särkyneille ja niille, jotka valittavat. Sanoma koskee oikeudenmukaisuuden toteutumista ja vapautuksen koittamista.
6. Henki vanhan liiton uskovissa
On vielä huomioitava erityiskysymys siitä olivatko vanhan liiton uskovat uudestisyntyneitä ja asuiko Jumalan henki heissä samoin kuin uuden liiton uskovissa. Vastaus tähän ei käy suoraan ilmi Raamatun teksteistä, ei edes Uudesta testamentista. Tulkintoja onkin useampi. Hamilton luettelee niistä seuraavat:
1. Jatkuvuus suhteessa uuteen liittoon. Vanhan liiton uskovat olivat uudestisyntyneinä ja Pyhä Henki asui heissä.
2. Vaikka vanhan liiton uskovat olivat uudestisyntyneitä ja vaikka Henki asui heissä, uudessa liitossa on voimakkaampi kokemus Hengestä.
3. Vanhan liiton uskovat olivat uudestisyntyneitä Hengestä, mutta Henki ei asunut heissä.
4. Pyhä Henki toimi uskolliseen jäännökseen kuuluvissa vanhan liiton uskovissa, mutta ei asunut heissä.
5. Kristus-tapahtuman jälkeinen Hengen toiminta on keskeistä. Ei selitystä sille miten vanhan liiton uskovat olivat uskollisia.
1. kannalla olevasta Hamilton antaa esimerkkeinä seuraavat: John Owen, B.B. Warfield, Sinclair Ferguson, Dan Fuller ja Leon Wood.
2. näkemyksen kannattajista seuraavat: Augustinus, Calvin, George Ladd, Dan Block ja Wayne Grudem.
3. kolmannesta tulkinnasta seuraavat: Millard Erickson, J.I. Packer, Willem A. VanGemeren ja Bruce Ware.
4. kannan mukaisesta seuraavat: Martti Luther, Lewis Sperry Chafer, Craig Blaising, D.A. Carson ja Michael Green.
5. kannasta vielä seuraavat: Charles Ryrie, John Walvoord, C.K. Barrett, Raymond Brown ja Gary Burge.
Tällä hetkellä en osaa sanoa mikä näistä tulkinnoista olisi paras.
7. Lopuksi
Vanhassa testamentissa Jumala ja hänen henkensä samaistetaan keskenään. Psalmi 139:7: Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?
Tämän lisäksi Jumalan sana ja Jumalan henki liitetään tiiviisti toisiinsa. Analogiana inhimillisestä todellisuudesta voidaan todeta että kuten ihmisen puheeseen liittyy uloshengitys, Jumalan sanoihin liittyy hänen henkensä.
Jahven henki vaikuttaisi olevan toisaalta samaistettavissa Jahveen ja toisaalta erotettavissa hänestä. Myöhäisemmässä juutalaisuudessa Jahven henki on tulkittu Jahven energiaksi. Se, että pyhä henki voi murehtia (Jesaja 63:21), näyttäisi kuitenkin viittaavan siihen, että hän on persoona. Se, että henki on kaikkialla läsnä (Psalmi 139:7), näyttäisi viittaavan siihen, että hän on Jumala.
Vaikka Vanha testamentti ei opeta kolminaisuusoppia (on olemassa yksi Jumala kolmessa persoonassa, Isä, Poika ja Pyhä Henki), siellä on aineistoa, jota Uuden testamentin kirjoittajat ja myöhemmät kristityt ovat käyttäneet pohjana opetukselleen Pyhästä Hengestä.
8. Lähteet
Allison, Gregg R. & Köstenberger, Andreas J.
2020 The Holy Spirit.
Nashville: B&H Academic.
Averbeck, Richard E.
2005 ”The Holy Spirit in the Hebrew Bible and Its Connections to the New Testament”
teoksessa: Who’s Afraid of the Holy Spirit:
An Investigation into the Ministry of the Spirit of God Today (toim.)
Dallas: Biblical Studies Press.
Hamilton, James M.
2004 Were Old Covenant Believers Indwelt by the Holy Spirit?
Themelios.
New International Dictionary of Old Testament Theology and Exegesis (toim.).
1997 Grand Rapids: Zondervan.
Scobie, Charles H. H.
2003 The Ways of Our God – An Approach to Biblical Theology.
Grand Rapids: Eerdmans.
Horn, F. W.
1992 ”Holy Spirit” teoksessa: The Anchor Bible Dictionary (toim.).
New York: Doubleday.
Tappeiner, D. A.
1988 ”Holy Spirit” teoksessa: The International Standard Bible Encyclopedia (toim.)
Grand Rapids: Eerdmans.
Wright, Christopher J. H.
2006 Knowing the Holy Spirit Through the Old Testament.
Downers Grove: IVP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti