keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Yhteiskristillisyys ja Jeesuksen ylipapillinen rukous

Suomen Viikkolehti 16.11.2021

Tulin uskoon 17-vuotiaana Kuopion helluntaiseurakunnan nuortenillassa joulukuussa 1999. Taustalla oli erityisesti se evankeliumin sana, jota olin saanut kuulla Leppävirran ev. lut. seurakunnassa. Meillä oli niihin aikoihin Kuopion musiikkilukiossa raamattupiiri, jota kutsuimme nimellä ”ekumeeninen”. Siellä oli kristittyjä luterilaisesta seurakunnasta, helluntaiseurakunnasta, vapaaseurakunnasta ja adventtiseurakunnasta.

Olen iloinnut alusta asti Suomen Vapaakirkossa sen avoimuudesta toisia kristittyjä kohtaan. Emme ajattele olevamme ainut oikea kristillinen kirkko tai kaikille paras vaihtoehto. Olemme yksi kristillinen kirkko toisten kristillisten kirkkojen joukossa. Meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Tämä on yksi syy siihen, miksi olen kokenut, ja edelleen koen, Suomen Vapaakirkon omakseni. Meillä on historiamme alusta asti ollut ”allianssihenkisyyttä”.

Vaikka joskus vapaissa suunnissa saatamme hieman vierastaa sanaa ekumenia, sitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä. Yhteiskristillisyys on yksittäisten kristittyjen yhteyden rakentamista — ruohonjuuritason käytännön ekumeniaa. Ekumenia on puolestaan virallisempaa yhteiskristillisyyttä eri kirkkokuntien välillä.

En kuinkaan näe ekumenian tarkoituksena yhden ainoan ison kirkko-organisaation rakentamista. Se ei ole lainkaan realistista eikä erojemme tähden edes tavoiteltavaa. Mutta vaikka meillä on erilaisia opillisia käsityksiä, erilaisia liturgisia perinteitä ja erilaisia kulttuurisia tapoja, meillä kristityillä on silti paljon enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä meitä erottaa.

Kutsuttuina elämän ja rakkauden osallisuuteen

Ennen ylipapillista rukoustaan Johanneksen evankeliumin luvussa 17 Jeesus katsoi kohti taivasta. Hän oli mahdollisesti ulkona, ehkä opetuslasten kanssa matkalla Öljymäelle yläsalista. Hän sanoi ”hetki on tullut”. Kolmesti aiemmin Johanneksen evankeliumissa oli sanottu ”hänen hetkensä ei ollut vielä tullut”. Nyt oli tullut Jumalan Pojan kirkastamisen hetki. Kristus korotettiin ristille ja sen jälkeen kunniaan ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Jeesus toteutti Isän antaman tehtävän maan päällä ja palasi Isän luo.

Jumala ilmoittaa itsensä meille erityisesti Kristuksessa — Jeesuksen syntymän, elämän, opetusten, tekojen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesus tuli antamaan meille ikuisen elämän, joka on Jumalan tuntemista. 

Jumalan tunteminen ei ole vain tietoa Jumalasta, vaan myös Jumalan ja ihmisen välinen henkilökohtainen suhde. Meitä kutsutaan Pyhän Kolminaisuuden, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, elämän ja rakkauden osallisuuteen. 

Opetuslapset ottivat vastaan Jumalan sanan, jota Jeesus julisti, ja maailma vihasi heitä, niin kuin se vihasi Jeesustakin. Saatanan viha tulisi kohdistumaan edelleen opetuslapsiin, kun Jeesus olisi poissa. Jeesus rukoilikin Jumalaa suojelemaan opetuslapsia maailman ja sen vihan keskellä, jossa he todistivat Jeesuksesta.

Puhdistumisen lisäksi Jeesuksen opetuslasten pyhittämisessä oli kyse myös tehtävään erottamisesta ja tehtävään asettamisesta. Jeesus lähetti opetuslapset puhumaan Jumalan sanoja toisille ihmisille ja tekemään hänen tekojaan

Jumala on valinnut myös meidät ensimmäisten opetuslasten tavoin maailmasta. Jumala on asettanut meidätkin erilleen maailmasta ja pyhittänyt meidät itselleen. Ja hän lähettää myös meidät. 

Jeesuksen opetuslasten keskinäinen rakkaus

Jeesus rukoili, että kaikki hänen opetuslapsensa olisivat yhtä. Hänen suhteensa Isään on esikuva sille yhteydelle, jota hänen omiensa tulee elää todeksi suhteessa toisiinsa. Jeesus on yhtä Isän kanssa olemukseltaan, tarkoitukseltaan ja toiminnaltaan. Me Jeesuksen opetuslapset olemme yhtä Jumalan kanssa ja samalla toistemme kanssa.

Yhteys Kristuksessa on todellisuutta, jota meidän tulee vaalia. On sanottu, että kristittyjen hajaannus on kotimaassa häpeä ja lähetyskentillä synti. Yhteyden puute syö uskottavuutta. Kristittyjen ykseys on puolestaan vahva todistus maailmalle siitä, että olemme yksi Jumalan kansa. Meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi keskinäisestä rakkaudesta.

Seurakunta ei ole ainoastaan samalla tavoin ajattelevien puolue tai yhteisestä toiminnasta kiinnostuneiden järjestö. Seurakunta on Kristuksen ruumis, joka elää Jumalan sanasta ja Pyhän Hengen todellisuudesta.

Hyvä ja yhteinen todistus

Jeesus on mennyt valmistamaan meille kaikille kristityille paikkoja lopullisessa tulevassa kodissamme. Kristus palaa takaisin maan päälle ja noutaa meidät luokseen. Emme tiedä milloin, mutta hän tulee, sillä hän on luvannut tulla eikä hän valehtele.

Kaikkien Kristuksen opetuslasten lopullinen päämäärä on nähdä Kristuksen kirkkaus perillä hänen, Isän Jumalan, ja Pyhän Hengen läsnäolossa yhdessä kaikkien aikojen pyhien ihmisten ja pyhien enkelien kanssa.

Auttakoon hyvä Jumalamme meitä kaikkia antamaan hyvä ja yhtenäinen todistus hänestä ja levittämään hänen rakkauttaan tähän kärsivään maailmaan niin että ihmiset voisivat turvata häneen ja kokea pelastuksen armon.

Juha Mikkonen

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti