Varhaisista ajoista järjellä on ollut merkittävä sija kristillisessä teologiassa. Jo toisella vuosisadalla vaikuttanut uskonpuolustaja Justinos Marttyyri oli oppinut filosofi.
Kirkkoisille järjellä oli sijansa kristillisessä teologiassa. Useammalla reformaattorillakin oli akateeminen koulutus, joka auttoi heitä teologian harjoittamisessa. He osallistuivat myös oppineiden väittelyihin.
Myös Suomen Vapaakirkossa järjellä on tärkeä asema. Alusta asti vapaakirkollisessa liikkeessä on ollut mukana sivistyneistöä. Suomen teologisessa opistossa on opetettu vuosien varrella Raamatun ja teologisten aineiden lisäksi muiden muassa filosofiaa.
Edesmennyt vapaakirkollinen vaikuttaja Kultimo Salmensaari on sanonut: ”Vapaakirkollinen liike on alkanut herätysliikkeenä, ei sivistysliikkeenä. Mutta pelastumiseen sisältyy aina voimakas annos tietoa: joka ei tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, ei voi myöskään pelastua… Lähetystyö on ensi sijassa opetuslapseksi tekemistä ja uskonelämä opettamista ja oppimista. Elävä Pyhän Hengen vaikutus synnyttää sivistyselämää sisäisestä pakosta.”Reformaation jälkeen valistuksen ajan rationalismissa järki kuitenkin usein käytännössä syrjäytti Raamatun ja tradition. Tämä perinne on vaikuttanut erityisesti liberaaliteologiassa ja uusliberaalissa teologiassa. Tiede ja inhimillinen järki voivat saada niin suuren aseman, että kristinuskon ainutlaatuisuus ja ilmoituksellisuus voivat alkaa hämärtyä. Tutkimustiedolla ja päättelyllä on silti tärkeä merkitys myös uskovalle.
Kaikki eivät pidä kokemusta teologian lähteenä. Kuitenkin kokemuksella, erityisesti laajemmin yhteisöllisesti ajateltuna, on paikkansa kristillisen teologian lähteenä. Kristillisessä yhteisössä toisten uskon kokemus voi tasapainottaa omaamme. Kokemus oli yksi teologian lähde myös Raamatun kirjoittajille.
Kristillinen kokemus ei rajoitu karismaattisuuteen, ja karismaattista liikehdintää on esiintynyt halki kirkkohistorian. Kuitenkin modernin karismaattisen liikkeen kokemuksella Pyhän Hengen toiminnasta on ollut vaikutusta opetukselle Pyhästä Hengestä.
Kaikki vapaakirkolliset eivät ole täysin kotonaan karismaattisuudessa. Tästä huolimatta karismaattisuus hyväksytään nykyisin yleisesti Vapaakirkossa ja karismaattisuutta esiintyy varsin laajalti kirkkokunnassamme.
Suomalaiseen vapaakirkolliseen karismaattisuuteen on vaikuttanut osaltaan myös Englannin anglikaanikirkosta saadut vaikutteet. Esimerkiksi edesmennyt Suomen teologisen opiston rehtori Simo Lintinen toimi vuosia Suomen New Wine -verkoston johtotiimin puheenjohtajana.
On tärkeää, että kaikki teologian lähteet olisivat keskenään tasapainossa keskenään. Meillä herätyskristillisillä protestanteilla korostuu Raamatun asema. Joskus muut lähteet voivat jäädä sen jalkoihin. Tämä voi johtaa kokemusten väheksymiseen ja kaventaa näin kristillisen seurakunnan elämyksellistä puolta.
Ihminen on kokonaisuus. Järjen ja tahdon lisäksi meillä on myös tunteet. Kaikkea tunteisiinvetoamista jumalanpalveluselämässä ei tarvitse torjua. Ja vaikka rakkaus ei tietenkään ole pelkkää tunnetta, Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen liittyy myös tunteita.
Meillä karismaattisilla kristityillä saattaa esiintyä myös ylitunteilua, ja kokemus voi korostua toisinaan liikaakin. Samalla erityisesti järjen osuus voi alkaa kaventua. Tämä voi johtaa epätasapainoisiin korostuksiin. Karismaattinen kokemus voi parhaillaan ravita ja innostaa kristillistä seurakuntaa, kunhan se ei valtaa liian suurta osaa kokonaisuudesta.
Täydellisen tasapainon saavuttaminen voi olla vaikeaa, mutta ehkä se ei ole tarpeen. Elämä yleensä, ja kristityn hengellinen elämä erityisesti, on tasapainoilua useiden eri asioiden ja korostusten kesken.
On silti tärkeää pyrkiä tasapainoon. Mikäli korostus on jatkuvasti ja vahvasti kokemuksessa, se voi pidemmän päälle uuvuttaa henkisesti. Vaikka kokemus on hyvin merkittävä osa elämäämme, seurakunnan tasapainon kannalta on silti oleellisempaa se, mitä Jumala tahtoo sanoa pyhän Sanansa kautta kuin millaisia kokemuksia julistajilla on.
Rukouksen ja pyhien tekstien äärellä olemisen lisäksi on hyvä tutustua myös menneiden aikojen uskovien raamatuntulkintaan, käyttää tervettä harkintaa, sekä hankkia ja ylläpitää teologista osaamista.
Juha Mikkonen
Lähteitä
McGrath, Alister 2011 Christian Theology – An Introduction, 5. painos. Chichester: Blackwell.
Olson, Roger 2016 The Mosaic of Christian Belief - Twenty Centuries of Unity and Diversity, 2. painos. Downers Grove: IVP.
Salmensaari, Kultimo 1954 ”Opin teillä”, teoksessa Tehkää tie erämaahan – Suomen Vapaakirkkoa sanoin ja kuvin alkuajoista nykypäiviin esittelevä juhlajulkaisu (toim.). Tampere: Hämeen Kirjapaino Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti