Esitelmä STO:lla 5.3.2020
Kiitos siitä että olen saanut tulla luoksenne Suomen teologiselle opistolle! On suuri etuoikeus ja kunnia saada olla teidän kanssanne täällä tänään. Jaan joitakin ajatuksiani siitä millaisia teologeja Suomen Vapaakirkossa mielestäni tarvitaan. Vaikka puhun suomalaisesta vapaakirkollisuudesta, uskon että ajatuksiani voi soveltaa myös muuhun suomalaiseen herätyskristillisyyteen.
1. Me olemme kristittyjä, jotka Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolisen tunnustuksen kanssa tahdomme elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi.
2. Raamattu, s.o. Vanhan ja Uuden testamentin pyhät kirjat, jotka me uskomme olevan Pyhän Hengen johtamien ihmisten kirjoittamat, määrää yksin meidän uskomme ohjeen, jonka mukaan kaikki oppi ja elämä seurakunnassa on hyväksyttävä tai hyljättävä.
3. Toteuttaaksemme sitä kristillisen yhteyden aatetta, jota Uusi testamentti esittää, emme seurakuntayhteyden määrääjäksi pane muuta kuin sydämen uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan ja tämän uskon tunnustamisen ihmisten edessä.
4. Tähän yhtyen olemme liittyneet seurakunniksi toteuttaaksemme raamatullista seurakuntaelämää ja toimiaksemme kristillisen vakaumuksen mukaisesti ja sen puolesta.
Huomaa että Raamattu mainitaan kussakin neljässä kohdassa. Palaamme pyhien tekstien äärelle yhä uudelleen ja uudelleen. Vuodesta 1834 vuoteen 1892 elänyt saarnaajien ruhtinaaksi nimitetty baptistijulistaja Charles Haddon Spurgeon on sanonut: ”Nobody ever outgrows Scripture; the book widens and deepens with our years.” ”Kukaan ei kasva Raamatusta ohi. Raamattu laajenee ja syvenee vuosiemme kuluessa.”
Tarvitsemme syvää kunnioitusta Raamatun tekstien edessä. Raamattu on, kuten Luther on todennut, Jumalan kirja. Kanonisten tekstien äärellä olemme pyhällä maaperällä. On tosi oleellista arvostaa Raamattua. Raamattu ei kuitenkaan ole ainoastaan pyhäinjäännös, reliikki, jota kunnioitamme etäämmältä, vaan Raamattu on kiehtova ja kutsuva inhimillisten kirjoittajien teksteistä koottu kirjasto, johon perehdymme halki elämämme. Raamattu on Jumalan sanaa ihmisten sanoin. Tutkimme Raamattua niin eksegeettisesti keskittyen yksityiskohtiin kuin raamattuteologisesti hahmottaen laajempia teemoja ja kokonaisuuksia.
Raamatulla on paljon annettavaa meille kaikilla teologian aloilla. Systemaattisessa teologiassa me vapaakirkolliset pyrimme vuorovaikutukseen Raamatun kanssa ja tekemään Raamatun teksteistä synteesiä oman aikamme tarpeisiin. Kun perehdymme historialliseen teologiaan, rakennumme menneiden aikojen pyhien raamatunselityksestä ja arvioimme samalla Raamatun tekstien valossa myöhempää kristillistä traditiota. Kun julistamme, avaamme Raamatun tekstejä kuulijoille. Kun harjoitamme sielunhoitoa, sovellamme Raamatun sanomaa ihmisten elämään. Ja kun johdamme ihmisiä seurakunnissa ja järjestöissä, pyrimme siinäkin toteuttamaan raamatullisia ihanteita.
Suomen Vapaakirkossa kuten muissakin kirkkokunnissa tarvitaan seurakuntateologeja, niitä, jotka tekevät teologiaa seurakuntia varten. On tärkeää olla osa joukkoa, jakaa elämää yhdessä toisten kanssa. Tässä on kyse syvällisemmästä asiasta kuin ainoastaan toiminnan pyörittämisestä. Kun opimme luottamaan toisiimme, uskallamme avata sydäntämme. Haavoittuvaksi suostuminen on tie aitoon yhteyteen, luovuuteen ja sisäiseen paranemiseen. Toki joudumme myös suojelemaan itseämme ja toisia ja asettamaan rajoja.
Meidän tulee olla osa Suomen Vapaakirkkoa tai Helluntaikirkkoa tai Metodistikirkkoa tai mihin kirkkoon kuulummekin. Meidän tulee operoida sisältä käsin. Samalla meidän tulee kyetä kriittiseen työskentelyyn. Kirkkokuntaamme ja sen paikallisiin seurakuntiin sitoutuminen ja yhteisömme käsitysten ja toimintatapojen arvioiminen eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä lähestymistapoja. Tarvitsemme sekä yhteisömme opin ja elämäntavan omaksumista että yhteisömme ajattelun ja käytäntöjen haastamista sekä tasapainoa näiden tulokulmien välillä.
Tarvitsemme sekä nöyryyttä ja palvelualttiutta suhteessa kirkkoomme että rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tarkentaa kurssia silloin kun se on tarpeen. Jumala sanoi profeetta Jeremialle että hänen tulee purkaa entistä ja rakentaa uutta. Alkuajan vapaakirkolliset voivat toimia tässä esikuvinamme. He rikkoivat oman aikansa kulttuurisia normeja muun muassa hengellisen musiikin ja vankilatyön saralla. Mekin voimme tehdä jotain vastaavaa omana aikanamme. Emme provosoimisen halusta vaan saavuttaaksemme tässä ajassa eläviä ihmisiä.
On tärkeää että seurakuntateologi osaa popularisoida. Meidän tulee tuntea teologian kenttää. Saamme ammentaa ammattilaisilta ja kasvaa ajattelijoina. Samalla meidän tulee kyetä opettamaan niin selkeästi ja ymmärrettävästi että myös ne, jotka eivät ole akateemisesti suuntautuneita, pystyvät seuraamaan opetustamme. Seurakuntateologi on enemmän generalisti kuin ammattitutkija. Tarvitsemme perusteita useammalta teologian alalta. Toki voimme myös valita pääaineemme ja mennä siinä syvemmälle.
On tärkeää että opimme soveltamaan teologiaa käytäntöön. En tarkoita tällä ainoastaan käytännöllistä teologiaa, kuten eksegeesin homileettista soveltamista, vaikka toki tätäkin. Väitän että muillakin teologian aloilla voi olla käytännöllinen fokus. Yksi esimerkiksi on apologetiikka. Nykyisin uskovat kohtaavat jo elämänsä varhaisissa vaiheissa älyllisiä haasteita. Mielestäni uskonpuolustuksella olisi paikkansa jo kristillisessä kasvatustyössä. Sen lisäksi että kohtaamme aikamme ajattelevia etsijöitä, meidän on hyvä varustaa jo lapsia ja varhaisnuoria.
Toinen esimerkki on kirkkohistoria. Kirkkohistorian tunteminen antaa meille syvemmät juuret. On kyse kristittyjen yhteisestä perhehistoriasta. Voimme saada syvemmän identiteetin kun tutustumme edellisiin kristillisiin sukupolviin. Saamme arvostaa omaa kirkkokuntaamme ja sen vaiheita. Suomessa on ollut yli sata vuotta vapaakirkollisuutta - olemme siis varsin nuori kirkkokunta. Houm Church on vielä meitäkin nuorempi ja nuorekkaampi yhteisö. Meidän on hyvä tuntea oman taustayhteisöjemme vaiheita, omaa lähihistoriaamme, oli sitä vuosia, kymmeniä vuosia tai satoja vuosia.
Samalla on hyvä tuntea laajemmin kristillisen kirkon vuosituhantista perinnettä ja käydä sen kanssa dialogia. Henkilökohtaisesti koen kiinnostusta erityisesti patristiseen aikaan ja reformaation aikaan. Kirkkoisät ja uskonpuhdistajat tekivät teologiaa avoimen Raamatun äärellä. Ja he eivät olleet vain ajattelijoita tai tutkijoita, vaan ennen kaikkea seurakunnan julistajia ja paimenia. Meillä ihmisillä on usein taipumus jähmettyä ja säilöä. Kirkkoisien luovan ajanjakson jälkeen tuli keskiajan skolastiikka ja samoin reformaation jälkeen tuli protestanttisen puhdasoppisuuden aika. Uskon että Jumala haluaa synnyttää uutta myös meidän aikanamme. Samalla on tärkeää oppia historiasta ja kokeneemmilta kristityiltä. Meidän ei tarvitse keksiä uudelleen kaikkea ja toistaa samoja virheitä aina uudelleen.
On sanottu ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Tämä pitää paikkansa myös teologian ja hengellisen työn suhteen. Mikäli ryntäämme suoraan käytäntöön ilman teoriaa, meillä on joka tapauksessa teorioita, jotka ohjaavat käytäntöjämme. Emmekä välttämättä edes tiedosta tätä. On parempi miettiä huolellisemmin mitä teemme ja miksi teemme. Näin voimme saavuttaa enemmän kuin pelkällä aktivismilla. Emme kuitenkaan harjoita teologiaa ainoastaan itseisarvona puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta vaan Kristuksen seurakunnan elämän keskellä ihmisten tarpeet tiedostaen ja huomioiden ja heitä palvellen. Toki toiset meistä painottuvat enemmän teoriaan ja toiset käytäntöön. Voimme jakaa tehtäviä kunkin lahjojen, kiinnostuksen ja kutsumuksen mukaisesti.
Seurakuntateologi tarvitsee aitoa spiritualiteettia, vahvaa hengellistä elämää, kääntymyksen ja pyhityksen mielenlaatua. Tarvitsemme tuoreen ja väkevän kokemuksen elävästä Jumalasta. Emme voi tuottaa Jumalan läsnäoloa, mutta voimme etsiä Jumalan läheisyyttä. Emme tee työtä itsemme varassa, omilla voimillamme ja omalla viisaudellamme. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta ja hänen siunaavasta vaikutuksestaan. Yksin hän voi puhaltaa elämän meihin ja niihin joita palvelemme. Olemme mukana hänen työssään osana historian virtaa. Hän on tehnyt työtään ennen meitä ja hän jatkaa työtään myös meidän jälkeemme.
On tärkeää että sitoudumme Kristukseen. Paavali puhui ajatustemme saattamisesta kuuliaisiksi Kristukselle. Tämä on haaste. Vanha luontomme vastustaa Jumalaa. Tarvitsemme Jumalan Hengen vaikutusta myös teologeina. Ainoastaan Jumala saa meissä ja meidän kauttamme aikaan hyvää ja kestävää hedelmää. Tarkoitus on kasvaa aikuisiksi kristityiksi ja auttaa myös toisia kasvamaan. Meitä ei ole kutsuttu ainoastaan kertomaan evankeliumia. On tarkoitus tehdä opetuslapsia.
On tärkeää arvostaa myös maallikkoja ja heidän elämänkokemustaan. Vaikka ei tuntisi Raamatun alkukieliä, hallitsisi tutkimuksellista metodologiaa ja omaisi historiallista perspektiiviä, voi olla opetuslapsena ja ihmisenä pitkälle kasvanut ja voimallisesti Jumalan käytössä. Maallikkoteologikin voi olla pitkällä tiedossa ja Jumalan tuntemisessa. Ja ihminen voi olla oppinut teologi ja ammattitutkija ja kuitenkin hukassa Jumalan ja oman itsensä tuntemuksessa. Uskonpuhdistaja Jean Calvinin mukaan Jumalan tuntemista ja itsensä tuntemista ei voi erottaa toisistaan.
Edesmennyt anglikaanisen kirkon pastoriteologi John Stott on sanonut että suuri osa meidän uskovien ongelmista johtuu siitä että emme ajattele kunnolla. On tärkeä korostaa että emotionaalinen kasvaminen ja tasapaino on myös tärkeää selkeän ja kypsän ajattelun ohella. Emme voi olla hengellisesti kasvaneita ilman että kasvamme ihmisinä kokonaisvaltaisesti. Mutta ihmisenä kasvuun liittyy myös ajattelun kehittyminen. Tässä hyvät kirjat ja hyvät keskustelut ovat avuksi. Kannattaa myös kirjoittaa, se selkiyttää usein ajatuksia.
Myös hiljentyminen on tärkeää. Ei tarvitse rynnätä heti vaikeimpiin teoksiin ja tuottaa välittömästi ja jatkuvasti syvällisiä ja kypsiä oivalluksia, vaan on tärkeää antaa aikaa omalle ja toisten kasvulle. Saamme hyväksyä keskeneräisyytemme ja muistaa että meillä on armollinen Jumala.
Teologin on hyvä palaa asialleen. Ilman sisäistä kipinää ja kiinnostusta sekä tiedonalamme merkityksen syvempää ymmärtämistä ja kokemista, emme jaksa pitää yllä ja päivittää osaamistamme työkiireiden keskellä. Tässäkin tarvitsemme Jumalan apua ja vaikutusta.
Hyvä teologia ei ole hengellisesti kuollutta ja kuivaa elämälle vierasta akateemista pyörittelyä, vaan siinä on tiedollista ja moraalista voimaa haastaa ja uudistaa yksilöiden ja yhteisöjen ajattelua ja toimintaa. Terve teologia sisältää aidon, raamatullisen ja todenmukaisen kristillisen vision Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. Näky Kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen teoistaan voimaannuttaa ja uudistaa meitä ja laittaa meitä liikkeelle. Hyvä teologia ei ole hengellisesti kuivaa, vaan se on raikas lähde, josta voimme päivittäin juoda.
Ristillä syntiemme puolestamme kuollut ja haudasta kolmantena päivänä ylösnoussut Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus siunatkoon teidän jokaisen aherrusta tässä elämänvaiheessa täällä Suomen teologisella opistolla ja johtakoon itse kutakin teistä myös tulevina päivinä. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti