Apostolinen uskontunnustus osa 9 - Lunastus

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 16.9.2018  

Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme Jeesukseen, joka ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana”. Näin uskontunnustus liittää Jeesuksen kerran tapahtuneeseen historiaan, aikaan ja paikkaan. Kristinusko perustuu Jumalan pelastustekoihin historian keskellä. Tässä kristinusko eroaa uskonnoista, jotka perustuvat filosofiseen ajatteluun, kuten buddhalaisuudesta.

Buddhalaisille Sidharta Gautamaan, eli Budhaan, liittyvät historialliset tapahtumat eivät ole ratkaisevia. Tärkeintä on ne uskonnolliset ajatukset, joita tämän uskonnon perustajahahmo edustaa. Sen sijaan kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesukseen liittyvien historiallisten tapahtumien mukana.

Muslimit uskovat, että Jeesus ei kuollut ristillä. Jos tämä pitäisi paikkansa kristinuskolta putoaisi pohja ja voisimme etsiä jonkin muun uskonnon tai ideologian. Se, että Jeesus Nasaretilainen kuoli ristillä, on kuitenkin yksi varmimpia historiallisia tapahtumia, joita tiedämme antiikin ajoilta. Tämän tapahtuman tunnustavat yleisesti myös ei-kristityt historioitsijat.

Mutta miten kauan sitten eläneen henkilön kuoleminen roomalaisten tuohon maailmanaikaan harjoittamalla äärimmäisen brutaalilla kidutus- ja teloitustavalla eroaa niistä lukuisista muista, jotka ovat joutuneet kidutuksen ja teloituksen uhreiksi pitkin historiaa?

Tänään katselemme hieman sitä, mitä Raamattu opettaa Jeesuksen kuoleman merkityksestä. Olen saanut tähän puheeseen ajatuksia Vesa Ollilaisen pienestä kirjasta nimeltä Lunastus.

Uuden testamentin kreikan sanan lytron perusmerkitys on hinta, jolla ihminen ostetaan vapaaksi. Kyseessä saattoi olla orja tai sotavanki. Omana aikanammekin puhutaan lunnaista panttivankien vapauttamisen yhteydessä. Uuden testamentin lunastusta koskevien opetusten taustalla on Vanha testamentti. Jumala vapautti tai lunasti Israelin Egyptin orjuudesta. 

2. Mooseksen kirja 6:5-7: Nyt olen kuullut, miten israelilaiset vaikertavat egyptiläisten orjuuttamina, ja niin olen muistanut lupaukseni. Sano siis israelilaisille: 'Minä olen Herra, minä vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä ja pelastan teidät orjuudesta. Minä vapautan teidät kohotetun käteni voimalla ja ankarilla rangaistuksilla. Minä otan teidät omaksi kansakseni ja olen teidän Jumalanne, ja te saatte nähdä, että minä, Herra, teidän Jumalanne, vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä.  

Sana "vapauttaa" voidaan kääntää myös "lunastaa". Israelista tuli Jumalan oma kansa. Jumalan vapauttamina heidän tuli noudattaa Vapahtajansa, Vapauttajansa hyvää tahtoa. Pääsiäiskaritsan veri oli merkki siitä, että kuolema ei kohdannut israelilaisten esikoisia. Myöhemmin tooran sääntöihin kuului syntyneiden ihmisten esikoisten ja karjan esikoisten lunastaminen, sekä myös lunastusmaksu, kun oli rikottu Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Lunnaina oli tilanteesta riippuen eläinuhrit tai hopea.

Sekä luvattu maa että valittu kansa kuuluivat Jumalalle. Sen tähden viimeistään riemuvuonna 49 vuoden välein maa tuli palauttaa alkuperäisille omistajilleen, jos näillä ei ollut mahdollisuutta lunastaa maataan jo aiemmin. Viimeistään riemuvuonna myös kaikki israelilaiset orjat oli vapautettava, ellei heillä tai heidän sukulaisillaan ollut varallisuutta suorittaa jo aiemmin lunnaita. Tämä on pohjana Uuden testamentin opetukselle lunastuksesta.

Profeettojen teksteissä on myös kuvauksia siitä, kuinka Herra tulisi lunastamaan kansansa, joka oli syntiensä tähden joutunut pois luvatusta maasta pakkosiirtolaisuuteen, kuten jo Mooseksen kirjoissa sanottiin.

Jesaja 43:1-7: Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Minä annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat. Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. 

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut, minä sanon pohjoiselle: "Anna tänne!" ja etelälle: "Päästä irti!" Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.  

Jumala lupasi, että hän tulisi vapauttamaan uudelleen kansansa, kuten hän aikoinaan vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. Hän tulisi päättämään pakkosiirtolaisuuden ajan. Profeettojen ennustukset tulevasta pelastuksen ajasta liittyivät usein daavidilaiseen kuninkaaseen. Tämä on Uuden testamentin ajan voimakkaan messiasodotuksen taustalla.

Luukaan evankeliumi alkaa tapahtumista ennen Jeesuksen syntymistä. Enkeli ilmestyi Sakariaalle ja hänestä tuli Johannes Kastajan isä. Sakarias lausui Luukkaan evankeliumissa 1:68-75: Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä.  Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. 

Sakarias jatkoi vielä profeetallisia sanoja Johannes Kastajasta sanoen että hän valmistelee Herran tuloa. Jeesuksen tulo kuitenkin yllätti. Hän ei ollutkaan sellainen poliittinen messias kuin kansa oli ajatellut. Hän ei tullutkaan ajamaan roomalaisia pois Israelin maasta, vaan kuolemaan roomalaisten käsissä. Hänen valtakuntansa oli toisenlainen valtakunta.

Kun osa opetuslapsista pyysi erityisiä kunniasijoja Jeesukselta tulevassa valtakunnassa ja loput opetuslapset hermostuivat tästä, Jeesus sanoi, Markuksen evankeliumi 10:42-45: Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. 

Jeesuksen kuolemalla oli jumalallinen tarkoitus. Jeesus tiesi tämän ennalta. Hän ei kuollut ristillä vahingossa. Hän kertoi tämän opetuslapsilleen. Opetuslapset ymmärsivät kuitenkin tämän vasta jälkikäteen Kristuksen ylösnousemuksen valossa. Messiaan tulikin kärsiä kansan puolesta. Loputkin Vanhan testamentin profetioista Messiaasta tulee vielä täyttymään Jeesuksen paluun yhteydessä. Jeesus tulee voittajana, kuninkaana, täydessä voimassa ja kirkkaudessa.

Jeesus solmi kanssamme uuden liiton. Liitto on hyvin keskeinen käsite Raamatussa. Se tarkoittaa eri osapuolten välistä keskinäistä sopimusta. Kutsumme Raamatun ensimmäistä osaa Vanhaksi testamentiksi, eli vanhaksi liitoksi, ja jälkimmäistä osaa Uudeksi testamentiksi, eli uudeksi liitoksi. Vanhassa testamentissa kuvataan mm. Jumalan liittoa Nooan kanssa, Aabrahamin kanssa sekä Israelin kansan kanssa.

Israelin kansan kanssa solmittu liitto oli lakiliitto. Lain noudattaminen toi siunauksen, lain rikkominen toi kirouksen. Vanhan liiton, eli Jumalan ja Israelin välisen Siinailla solmitun liiton, ongelmana oli se, että kansa ei pitänyt kiinni liiton ehdoista. Liittoa rikottiin toistuvasti ja liittoon sisältyvät kiroukset astuivat voimaan. Kansan piti lopulta lähteä luvatusta maasta.

Uudesta liitosta profetoidaan jo Vanhassa testamentissa. Tässä toteutuu Jumalan Aabrahamille antama lupaus. Kristus on Aabrahamin siemen, jossa kaikki maailman kansat tulevat siunatuiksi. Vanhassa liitossa laki kirjoitettiin kivitauluihin, uudessa liitossa laki kirjoitetaan meidän ihmisten sydämiin. Pyhä Henki saa sen aikaan.

Vanhan liiton uhrit, esineet ja henkilöt toimivat usein esikuvina Uuden liiton todellisuudelle. Ilmestysmajan, ja myöhemmin temppelin, jumalanpalvelus oli esikuva taivaassa tapahtuvasta jumalanpalveluksesta.

Heprealaiskirje 9:11 ja 12:Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja opettaa että Jeesus on suurempi kuin enkelit, ylipappi kuin Aaron ja Mooses ja että hänen antamansa uhri on parempi kuin Vanhan testamentin uhrit.Vanhan liiton uhrit oli varjo siitä, mikä on todellista Kristuksessa. On sanottu ettemme ymmärrä hyvää uutista, jos emme ymmärrä huonoja uutisia. Olemme kadotettuja. Paavali opettaa Efesolaiskirjeessä, että ennen uskoontuloamme olimme Jumalan vihollisia.

Hän kuitenkin jatkaa 2:13-18: Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää [eli siis juutalaiset ja pakanat] yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi [Paavali tarkoittaa tässä yhdellä uudella ihmisellä seurakuntaa], ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana [eli pakanat], ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä [eli juutalaiset]. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. 

Emme ole enää Jumalan vihan alaisia. Kristus on kantanut tuomion. Jumala ei rankaise uudestaan samoista asioista. Jumala on tehnyt kanssamme rauhan Poikansa kautta. Vihollisuus on päättynyt. Sen tilalla vallitsee syvä rauhantila. Tämä Jumalan rauha antaa meille turvaa elämän epävarmuuden ja ahdinkojen keskellä. Silloin kun muu järkkyy, Jumala ei järky. Jumala kutsuu meitä myös elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa, mikäli se meistä riippuu. Meidän päivinämme mm. osa juutalaisista ja palestiinalaisista on vihollisuuksien sijaan löytänyt keskenäisen rauhan ja uskonyhteyden Israelin Messiaassa, Jeesuksessa. Ja he todistavat tästä juutalaisille ja palestiinalaisille - Jeesus on rauhanruhtinas.

Lunastus merkitsee sitä, että kuulumme Jumalalle. Emme kuulu synnille emmekä Paholaiselle. Emme ole myöskään itsemme omia. Meidän Luojamme, jolla on meihin jo alun perin laillinen omistusoikeus, sillä hän on meidät tehnyt, mutta hän on vielä lisäksi myös ostanut meidät itselleen. Kuulumme kaksinkertaisesti hänelle. Tämän Jumalalle kuulumisen tiedostaminen motivoi meitä kilvoittelemaan - viipymään Jumalan läsnäolossa ja palvelemaan lähimmäisiämme. Kun saamme vastaanottaa Jumalan rakkautta, se synnyttää meissä vastarakkautta.

Paavali kirjoittaa kirjeessään Tiitukselle 2:11-14: Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. 

Vaikka tässä ajassa taistelemme vielä monenlaisten synnillisten halujen, väärien asenteiden ja pettymysten kanssa, Jumala tulee vielä vapauttamaan meidät kokonaan niistä.

Paavali sanoo Roomalaiskirje 8:22-25: Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.  

Jumala tahtoo sanoa meille saman, minkä hän sanoi Israelille: Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kristus voitti kuoleman kuolemallaan ja riemullisella ylösnousemuksellaan. Tämä voitto on kertakaikkinen ja täydelllinen. Täysi voitto pahan valloista. Siihen turvaten mekin saamme elää ja kerran kuolla, kohdata väistämätön.

Tai sitten saamme kokea omana aikanamme, että Jeesus Kristus tulee noutamaan meidät luokseen. Yhtäkaikki, lopputulos on sama. Tulemme vapautumaan kokonaan synnin läsnäololta, nykyisistä kärsimyksistämme sekä katoavaisuudesta. Saamme voiton hänessä. Saamme armosta, uskosta ja Kristuksen tähden omistaa ikuisesti Jumalan valtakunnan. Kuten Luther sanoo virressä Jumala ompi linnamme, että vaikka meiltä vietäisiin kaikki, meillä on kuitenkin Jumalan valtakunta.