Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 7.10.2018
Olemme jälleen apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Tänään käymme loppuun toisen uskonkappaleen, joka käsittelee Kristuksen persoonaa ja työtä. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat kristinuskon kovaa ydintä, tärkeimpiä tapahtumia koko pelastushistorian kannalta.
Apostolisessa uskontunnustuksessa mainitaan Jeesuksen astuminen tuonelaan. Tuonelasta on ollut kirkon historian saatossa erilaisia näkemyksiä. On esitetty joskus aika villejäkin spekulaatioita siitä mitä Jeesus mahdollisesti teki tuonelassa. Vanhassa testamentissa tuonelaa kuvataan eräänlaisena varjoelämänä. Uudessa testamentissa esiintyy ajatus siitä, että kuolleena oleminen on Jumalan omille ylösnousemuksen odottamista ja kadotetuille tuomion odottamista. Kristillisessä teologiassa puhutaan välitilasta.Jotkut kristityt ajattelevat, että kuolema on tiedostamatonta sielun unetonta unta ennen Kristuksen paluuta. Itse ehkä kallistun kuitenkin enemmän tulkintaan tietoisesta välitilasta. Tuonela on käsittääkseni kuitenkin ehkä enemmän olotila kuin paikka. Tuonelassa oleminen tarkoittaa nähdäkseni sitä tilaa, että ihminen on kuollut. Kohta ”astui alas tuonelaan” näin tulkittuna ennenkaikkea siis vahvistaa ajatuksen siitä, että Jeesus oli todellakin kuollut.
Sitä, että tuonelan sanotaan olevan alhaalla, ja taivaan ylhäällä, ei tule ymmärtää lokaalisesti, eli konkreettisina paikkoina maanpinnan alla ja pilvien päällä. Kyse on siitä, että Jumalan siunaavassa läsnäolossa eläminen on arvokkaampaa elämää kuin olla poissa Jumalan kasvojen edestä, hänen siunaavan läsnäolonsa ulottumattomissa.
Apostolien teoissa Pietari saarnaa luvussa 2 juutalaisille. Hän sanoo jakeesta 24 jakeeseen 33 Jeesuksesta: Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan, sillä Daavid sanoo hänestä: ”Minä näen alati edessäni Herran, hän pysyy oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Siksi minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, vieläpä ruumiini on lepäävä toivossa, sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua. Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla.”
Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme. Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen.
Kristuksen alennuksen tila vaihtui korotuksen tilaan ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Se oli matka ristillä tapahtuneesta häväistyksestä suurimpaan mahdolliseen kunniaan. Jeesuksen ylösnousemus osoitti sen, että hän on Jumalan Poika. Paavali kirjoittaa Jeesuksesta Roomalaiskirjeen luvussa 1 jakeissa 3 ja 4 (lainaan tässä kirkkoraamattua vuodelta 1938): Joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa. ”Asetettu Jumalan Pojaksi voimassa” voidaan kääntää myös ”osoitettu Jumalan Pojaksi voimassa”.
Kristuksen ylösnousemus vakuuttaa meitä syntiemme anteeksiantamuksesta ja siitä että Jumala on vanhurskauttanut meidät, eli julistanut meidät syyttömiksi, oikeamielisiksi ja itselleen otollisiksi. Se on vahvistus sille, että Jeesuksen sovitustyö on pätevä. Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo luvussa 4 jakeessa 25: Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Kristuksen ylösnousemusvoima vaikuttaa jo meissä hänen omissaan. Saamme kokea sitä. Efesolaiskirjeen luvussa 1 jakeesta 17 jakeeseen 21 Paavali kirjoittaa: Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.
Kristuksen taivaaseen astumista kuvataan Apostolien tekojen luvussa 1 jakeesta 6 jakeeseen 11: Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."
Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."
Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivää hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Taivas on todellinen, vaikka emme voi paikallistaa sitä samoin kuin vaikka Lontoota ja Saturnusta. Taivaaseenastuminen ei ole avaruusmatka stratosfäärin ulkopuolelle, vaan se kertoo toisesta todellisuudesta, Jumalan tuonpuoleisesta, näkymättömästä maailmasta. Opetuslapsien kokemuksessa oli kyse tunnusteosta, kuten aiemmin kokemuksessa kirkastusvuorella, kun opetuslapset näkivät kuinka Jeesus alkoi loistaa valoa. Tämän taivaaseenastumisen tunnusteon sanoma on että Kristus istuu Isän Jumalan oikealla puolella ja hallitsee jumalallisella auktoriteetilla salatulla, mutta todellisella tavalla. Hän hallitsee jo sanansa ja Henkensä kautta seurakuntaa. Kerran hän on hallitseva julkisesti kaikkea.
Oikealla puolella istuminen tulee antiikin ajan käytännöstä. Henkilö, joka oli aivan erityisellä tavalla etuoikeutettu, saattoi istua hallitsijan valtaistuimen oikealla puolella. Tämä kuvasi kunnia-asemaa ja oikeuttaa osallistua valtakunnan hallitsemiseen. Kristuksella on jo kaikki valta taivaassa ja maanpäällä. Hänellä on itsensä Jumalan arvovalta.
Kristus on jo lyönyt ratkaisevasti ja lopullisesti turmiovallat, synnin, kuoleman ja Pahan. Silti tiedämme ja näemme sen, että pimeys tekee vielä vastarintaa. Kyse on kuitenkin ainoastaan viivytystaistelusta, sillä lopputulos on jo selvä. Kristuksen omina meidän ei tarvitse pelätä mitään voimia, ei ihmisiä eikä henkivaltoja.
Ihmiskunnan tähänastinen historia, johon liittyy sotia, riistoa, sortoa ja muuta epäoikeudenmukaisuutta, tulee päättymään. Uusi aikakausi tulee alkamaan. Koko historian oikeudenmukaisin, hyväntahtoisin ja voimakkain hallitsija, Herra Jeesus Kristus, toteuttaa oikeuden tuomitessaan koko ihmiskunnan. Meille kristityille tuo päivä antaa toivoa jo tähän hetkeen, kun odotamme Jeesusta.
Maailmanhistoriaan sisältyy paljon pettymyksiä katteettomiin lupauksiin paremmasta tulevaisuudesta, mutta Jumala ei anna katteettomia lupauksia. Kristuksen paluu, eli parousia, on riemullinen asia. Toivomme toteutuu. Odotuksemme täyttyy. Pääsemme viimein kotiin. Se on oleva suuri päivä ja julkinen tapahtuma.
Emme tiedä sitä päivää emmekä hetkeä, jolloin Kristus saapuu. Siksi tahdomme olla valmiina. Jeesus sanoo opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumin luvun 24 jakeissa 42 ja 44: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. - - Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.
Paavali kirjoittaa 1. Tessalonikalaiskirjeessä luvussa 4 jakeesta 13 jakeeseen 18: Tahdomme, veljet [ja sisaret], teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
Paavali kuvaa tässä sitä, miten Kristuksen saapuessa olemme kaikki ottamassa häntä vastaan. Taustalla on antiikin keisarien vastaanottaminen kaupungeissa esimerkiksi sotilaallisen voiton tai valtaan nousemisen jälkeen. Kun keisari saapui, koko kaupunki meni heitä vastaan. Me odotamme yhdessä koko maailmanlaajuisen seurakunnan kanssa sitä, että Kristus palaa takaisin. Ja me saamme olla ottamassa häntä vastaan. Siksi rukoilemme yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa Ilmestyskirjan luvun 22 jakeen 20 sanoin: Tule, Herra Jeesus!
Haluan sanoa meille kaikille: Olkaamme uskollisia Herralle parhaamme mukaan. Pitäkäämme esillä elämän sanaa. Älkäämme väsykö tekemästä hyvää, sillä Herra on luvannut palkita vaivannäkömme. Pitäkäämme lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Teemme välillä väärin, mutta nouskaamme aina kun lankeamme. Tunnustakaamme syntimme ja uskokaamme ne anteeksi. Luottakaamme rohkeasti armoon, sillä Herra on luvannut olla armollinen. Palvelkaamme häntä ja lähimmäisiämme iloiten. Odottakaamme Vapahtajaamme. Meidän vapautuksemme aika lähenee.
Päätän Heprealaiskirjeen luvun 10 sanoihin jakeesta 35 jakeeseen 37: Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin: ”Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti