Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 21.10.2018
Jatkamme apostolista uskontunnustusta. Tänään aiheena on Pyhä Henki. Jotkut kristityt arkailevat rukoilla Pyhää Henkeä, koska Raamatussa rukoillaan Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta. Mutta Pyhä Henki on Jumala, kuten Isä ja Poika. Meidän ei tarvitse pelätä rukoilla Jumalaa. Pyhän Hengen rukoileminen on osa kristillistä perinnettä. Rukoukset saa kohdistaa Kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle yhdessä, tai kullekin Kolminaisuuden persoonalle erikseen.
Jumalan Henki on läsnä halki Raamatun. Hänet mainitaan jo Raamatun ensimmäisen kirjan ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessa. 1. Mooseksen kirja 1:1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.Jumalan Henki on mainitaan myös Raamatun viimeisen kirjan viimeisessä luvussa. Ilmestyskirja 22:17: Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä. Johannes tarkoittaa morsiamella seurakuntaa. Seurakunta kutsuu yhdessä Pyhän Hengen kanssa ihmisiä Jumalan yhteyteen, sisälle pelastukseen, Kristuksen armon omistamiseen.
Hyvin vanhassa kristillisen kirkon uskontunnustuksessa, Nikaian uskontunnustuksessa, sanotaan Pyhästä Hengestä seuraavasti: ”Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.”
Läntisessä perinteessä uskontunnustukseen lisättiin että Pyhä Henki lähtisi paitsi Isästä myös Pojasta. Alunperin Nikaian uskontunnuksessa ei ollut näin. Tämä on aiheuttanut teologista kiistelyä lännen ja idän kirkon välillä ja osaltaan johti suureen skismaan, 1000-luvulla tapahtuneen kreikankielisen idän ja latinankielisen lännen väliseen erkaantumiseen. Idän kirkko ei tunnusta myöhempää lisäystä ”ja Pojasta”. Jos minulta kysytään, niin mielestäni olisivat voineet jättää tuon lisäyksen tekemättä jo ihan perhesovunkin vuoksi, oli asia miten oli. Tämä lisäys hiertää hieman edelleen lännen ja idän kirkon välejä.
Kristityt ovat olleet keskenään eri mieltä myös tietyistä armolahjoista, joita kuvataan Raamatussa. Herätyskristillisyydessä, eli evankelikaalisessa liikeessä, johon me vapaakirkollisetkin lukeudumme, on jonkin verran sessationismia. Sessationismi on näkemys, jonka mukaan Pyhä Henki ei jaa enää Raamatussa kuvattuja ns. karismaattisia armolahjoja seurakunnalle. Kaikki perinteiset kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että Jumala jakoi ihmelahjoja apostolisena aikana. Kuitenkin sessationistit uskovat, että ihmelahjat lakkasivat joko Uuden testamentin kirjoitusten valmistuttua tai viimeisen apostolin kuoltua.
On hyvä muistaa, etteivät sessationistit kuitenkaan kiellä Jumalan olevan kykenevä tekemään ihmeitä, tai jopa tekevän yhä ihmeitä, kuten parantavan sairaita. Heidän mielestään ihmeet eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä, eikä kyseessä ole kovin keskeinen asia kristinuskossa. Itse en edusta sessationismia ja olen kiitollinen siitä, että Suomen Vapaakirkossa esiintyy Pyhän Hengen karismaattista toimintaa. En ole tavannut meillä sessationismia ja olen siitä hyvilläni. Uskon että Jumalan Henki tekee yhä niitä samoja asioita kuin Raamatun aikaankin. Ajattelen että terve karismaattisuus on ihan normaalia kristinuskoa, yksi osa-alue uskossamme.
Kristityt ovat olleet keskenään eri mieltä myöskin Pyhän Hengen saamisesta. Suuri osa kristityistä, kuten roomalaiskatoliset ja perinteiset luterilaiset, ajattelevat, että Pyhä Henki saadaan kasteen yhteydessä. Me vapaakirkolliset ajattelemme, että Pyhä Henki tulee ihmiseen, kun ihminen uskoo Jeesukseen. Tämä on yleinen käsitys herätyskristillisyydessä.
Helluntailaisuudessa on ollut joskus opetusta, että Pyhän Hengen saamisen merkkinä olisi kielilläpuhuminen. Kaikki helluntailaiset eivät kuitenkaan ajattele näin. Itse ajattelen, että kielilläpuhuminen on kyllä hyvä ja rakentava armolahja, jota kannattaa pyytää ja, jos on saanut lahjan, myös käyttää sitä, mutta en pidä sitä merkkinä Pyhän Hengen saamisesta.
Meillä on erilaisia käsityksiä, mutta meidän ei tarvitse tehdä niistä ongelmaa. Edesmennyt maailmanlaajuisesti arvostettu evankelista Billy Graham on sanonut viisaasti: ”Pyhä Henki ei tullut maailmaan erottamaan kristittyjä toisistaan, vaan liittämään heidät yhteen.”
On hyvä muistaa, että Pyhä Henki toimii hyvin monin eri tavoin. Pyhä Henki voi toimia myös silloin, kun karismaattisia ilmiöitä, kuten kielilläpuhumista, profetoimista ja parantumisia, ei esiinny. Toki Pyhä Henki toimii myös näiden lahjojen kautta. Jumalan Henki on toiminut halki historian. Jo luomisesta asti. Pyhä Henki on ollut koko ajan Jumalan kansan kanssa. Jo Vanhan testamentin aikana. Jumala ei ole hylännyt seurakuntaansa. Ei edes synkimpinä kirkkohistorian aikoina, joihin liittyy paljon inhimillistä heikkoutta, erehdystä ja raadollisuutta.
Karismaattinen Hengen toiminta ei ole uusi ilmiö. Karismaattisia ilmiöitä on esiintynyt pitkin historiaa, siis jo kauan ennen 1900-luvun helluntaiherätyksen syntyä ja 1960-luvulla perinteisissä kirkkokunnissa alkanutta karismaattista liikehdintää. Näiden liikkeiden kautta näistä ilmiöistä on tullut ehkä yleisempää, mutta karismaattisia ilmiöitä kuvataan jo Raamatun teksteissä.
4. Mooseksen kirja 11:16,17;24-29: Herra sanoi Moosekselle: ”Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi. Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa.” - - -
Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.
Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: ”Eldad ja Medad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.” Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: "Mooses, herrani, tee siitä loppu!" Silloin Mooses sanoi hänelle: "Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!"
Vanhassa testamentissa kerrotaan erityisistä tilanteista jolloin tietyt yksilöt saivat Herran Hengen. Pyhän Hengen vaikutusta kuvaa öljyllävoitelu. Oliiviöljyä kaadettiin tai hierottiin päähän. Mm. profeettoja, pappeja ja kuninkaita voideltiin öljyllä tehtäviinsä. Vanhan testamentin profeettojen teksteissä kuvataan kuitenkin myös uutta aikakautta, jolloin kaikki Jumalan omat saavat Pyhän Hengen.
Hesekielin kirjassa 36:26,27 Jumala sanoo: Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.
Profeetta Joelin kirjassa profetoidaan Hengen vuodatuksen ajasta luvussa 3. Tämä profetia ennakoi Mooseksen toiveen toteutumista, että jokaisella Herran kansassa olisi Herran Henki. Tämä profetia täyttyi helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki vuodatettiin opetuslapsiin.
Apostolien teot 2:1-4: Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Kun osa pilkasi, että Hengen saaneet olisivat juovuksissa, Pietari sanoo jakeissa 15-21: Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette -- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti. Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat. Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä. Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.
Apostolien tekojen nimeksi soveltuisi hyvin Pyhän Hengen teot. Apostolit olivat ainoastaan ihmisiä, kuten me, mutta Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa he saivat kokea kuinka tapahtui suuria asioita.
Apostolien tekojen lopussa ei lausuta aamenta. Pyhän Hengen teot jatkuvat halki historian. Elämme nyt seurakunnan aikaa ja Pyhän Hengen aikaa. Myös tänä päivänä Henki tekee ihmeellisiä asioita Jumalan kansan parissa. On Hengen vuodatuksen aikakausi. Nyt jokainen kristitty saa Hengen.
Karismaattisuuteen liittyy kuitenkin myös varjopuolia, koska olemme ihmisiä, langenneen Aadamin poikia ja langenneen Eevan tyttäriä. Me karismaatikot saatamme kokea ylemmyydentunnetta ei-karismaatikkoja kohtaan. Saatamme eristäytyä muista omiin piireihimme. Saatamme vedota liikaa tunteisiin ja väheksyä järjenkäyttöä. Saatamme keskittyä liikaa sielunviholliseen. Saatamme luoda ryhmäpainetta. Saatamme olla asettua toisten yläpuolelle sekä manipuloida toisia. Saatamme olla epätasapainossa ja paeta ylihengellisyyteen. Ikävä kyllä kaikki karismaattiset ilmiöt eivät ole tervettä kristinuskoa.
Olette ehkä kuulleet Toronton siunauksesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että siellä tapahtui hyviäkin asioita. Jotkut ovat sitä mieltä, että siellä tapahtui huonoja. Olen sitä mieltä, että ne ilmiöt olivat ylilyöntejä, enkä sellaisia toivo. Karismaattisessa kristillisyydessä esiintyy joskus jopa henkilökulttia. Eli sitä, että nostetaan ihmisiä jalustalle, ja seurataan heitä kyseenalaistamatta.
Mutta toisaalta karimaattinen liike on ollut myös suuri siunaus – myös täällä Suomessa ja meillä Suomen Vapaakirkossa. Karismaattinen kristillisyys voi parhaimmillaan olla Kristus-keskeistä, Hengen apuun luottavaa, tunnerikasta, rukouselämältään vahvaa, ilontäyteistä, anteliasta, hoitavaa, lähetyshenkistä ja yhteisöllistä kristillisyyttä. Ja ongelmia on kaikkialla, ei ainoastaan karismaatikoilla. Seurakunta on vasta matkalla kohti täydellisyyttä.
Meidän on tärkeää arvioida opettajia ja ilmiöitä. Meidän ei tule hypätä samantien veneeseen, vaan koetella henget. Kaikkia niitä, jotka puhuvat meille Jumalan nimissä, ei kannata seurata. Meidän tulee arvioida yhdessä seurakuntana julistajia ja muita vastuullisia armollisesti ja totuudellisesti. Teidän tulee arvioida myös minua, opetustani ja vaellustani.
Ja toisaalta meidän on tärkeää olla avoimia aidolle Jumalan Hengen työlle. Meidän ei kannata pelätä liikaa virheitä, vaan luottaa Jumalaan. Teemme kaikki virheitä, mutta saamme ne anteeksi. Armolahjat kukoistavat parhaiten armon ja Jumalan odottamisen ilmapiirissä. Saamme rukoilla armolahjoja ja harjoitella turvallisesti niiden käyttöä. Meidän tulee arvioida hedelmää, jonka kypsyminen voi viedä aikaa.
Jos Herra Jeesus Kristus tulee kristityille rakkaaksi, jos Raamattu tulee tärkeäksi ja synti vastenmieliseksi, jos lähimmäiset koetaan arvokkaiksi ja lähetystyö merkitykselliseksi, jos toisten auttamisesta tulee luontevaa ja jos kristittyjen keskinäinen yhteys vahvistuu, voimme olla turvallisella mielellä. Sillä Pyhä Henki vaikuttaa juuri tällaisia asioita keskuudessamme.
Vaikuttakoon meissä jokaisessa Jumalan Pyhä Henki. Saakoon hän puhaltaa meihin elämän. Antakoon hän meille rohkeuden todistaa Kristuksesta. Innoittakoon hän meitä palvelemaan toisiamme ja muita lähimmäisiämme. Hänen rakkautensa täyttäköön sydämemme. Hänen voimansa vahvistakoon askeleemme. Hänen armonsa parantakoon haavamme. Saakoon hänen siunauksensa levätä seurakuntamme, kirkkokuntamme ja maamme yllä, sekä kaikkien ihmisten yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti