Seurakuntateologia

Esitelmä Suomen teologisen opiston kurssilla johdatus teologiaan - pe 14.12.2018

”Kirjanoppineen viisaus vaatii soveliasta, työstä vapaata aikaa, ja se, joka ei ole muussa ammatissa, voi saavuttaa viisauden.”
Siirakin kirja 38:24

On ilo ja kunnia olla tänään teidän keskuudessanne ja jakaa teille joitakin ajatuksia aiheesta pastoriteologi. Miellän itseni teologian opiskelijaksi ja aloittelevaksi seurakuntateologiksi. Opiskelemme todella kiehtovaa ja älyllisesti stimuloivaa alaa, jolla on samalla myös suurta käytännön merkitystä kristilliselle seurakunnalle ja Jumalan valtakunnan työlle.

Aikaisempina aikoina sanottiin että teologia on tieteen kuningatar. Filosofiakin oli teologian palvelijatar. Tämä on systemaattisen teologian kurssi. Systemaatikko hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Raamatun koko kaanonin opiskelun lisäksi hänen on hyvä ottaa huomioon myös mm. historiallista teologiaa, eli miten kristinuskoa on tulkittu eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa. On hyvä tuntea myös ainakin hieman tieteen kenttää, erityisesti teologian lähitieteitä kuten historiaa ja filosofiaa. Tämä kehittää omaa ajattelua. Tärkeää on tietenkin huomioida myös oman aikamme ja yhteisömme kontekstit. Teologian harjoittaminen on ikuisuusprojekti. Haastetta riittää loppuelämäksi.

Nykyinen akateeminen teologia ja seurakunnan spiritualiteetti ovat keskenään, ainakin jossainmäärin, jännitteessä. Mutta tämä jännite voi olla myös hyvin luova jännite. Pastoriteologi tuntee sekä teologian maailmaa että seurakunnan todellisuutta. Nämä maailmat risteävät keskenään ja tällöin voi muodostua tärkeitä kytköksiä ja hyvää synteesiä. Seurakunnan usko voi esimerkiksi antaa kiinnostavia tutkimuksen aiheita ja ja tämän tutkimuksen antama teologinen osaaminen voi taas olla suuri rikkaus uskonsisällön artikuloinnissa ja kommunikoinnissa.

Hyvä teologia on myös siunauksellista jumalasuhteelle ja sen myötä antaa voimaa ja viisautta hengelliseen työhön. Ortodoksit sanovat että teologi on se, joka rukoilee oikein ja oikein rukoileva on teologi. Ihminen on kokonaisuus. Sekä tiedollinen että kokemuksellinen puoli kuuluvat vahvasti kristilliseen uskoon. Tiedollinen pohja voi antaa objektiivista perustaa, jolle subjektiivisempi kokemus voi rakentua turvallisesti.

Raamattu on uskomme perustava lähtökohta, mutta ei ainoa teologian lähde. Muita teologian lähteitä ovat traditio, järki ja kokemus. Protestantteina kuitenkin uskomme, että Raamattu on näistä tärkein lähde ja palaamme yhä uudelleen Raamatun tekstien äärelle. On hyvää ja hedelmällistä, että nämä teologian eri lähteet voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Esim. traditio voi antaa meille silmälasit miten tulkita Raamattua kristillisellä tavalla. Toisaalta historiallinen raamatuntutkimus auttaa meitä myös arvioimaan myöhempiä tulkintoja.

Teologian historian tunteminen on tärkeää. Se antaa meille perustaa nykypäivän keskusteluille. Näemme sitä miten olemme tulleet tähän hetkeen. Historia auttaa meitä paikallistamaan itseämme. Historia auttaa meitä myös edes hieman vapautumaan niin sanotusta ”nykyajan tyranniasta” - eli että tiedostamme sitä, että oman aikamme tapa ajatella ei ole se ainoa oikea ääni, jota kannattaisi aina kuulla. Kritisoimme usein menneitä polvia, mutta kun tutustumme heihin, näemme toisaalta sen, että he ovat pohtineet samoja kysymyksiä ja painineet samojen asioiden kanssa kuin mekin, ja toisaalta havaitsemme myös heidän avullaan oman aikamme sokeita pisteitä, kun annamme heidän puolestaan kritisoida meitä.

Meissä itsessämme on ihan niitä samoja ongelmia kuin nykyajassa ja ellei meillä ole peiliä, emme tiedosta tätä kunnolla. Toisen kulttuurin ajattelijat, erityisesti Raamattuun ja kristilliseen traditioon syvästi juurtuneet kirjoittajat ja puhujat, ovat meille hyviä peilejä. On toki hyvä lukea nykyajan kirjoittajia, mutta on tärkeää tutustua myös muiden aikakausien ihmisten hengentuotoksiin. Lukekaa myös klassikoita.

Jotta pastoriteologi voisi tehdä työnsä hyvin, hänen tulee olla aito. Hänen tulee olla rehellinen uskossaan. Hänen tulee olla kristillisen yhteisön jäsen ja yhteisönsä uskon tulkki. Pastoriteologi osallistuu seurakuntansa elämään ja jakaa yhteisönsä kokemusta, arvoja ja käsityksiä. Hän sanoittaa julki myös sellaista, mikä on olemassa, mutta vielä jäsentymätöntä.

Pastoriteologi voi tarkastella analyyttisesti yhteisönsä käsityksiä ja siitä nousevaa toimintaa ja pyrkiä korjaamaan yhteisönsä ajattelua ja suuntaa. Hänellä tulee olla perspektiiviä, hänen tulee nähdä kauas ja tarkasti. Hänen tulee olla kriittinen, mutta samalla nöyrä. Tarkoitus on palvella seurakuntaa, toimia sen tosi parhaaksi.

Pastoriteologin tulee tuntea ja hyväksyä yhteisönsä perusfundamentit. Seurakunnan palvelijana hän ei ole ainoastaan itsenäinen ajattelija ja toisista vapaa toimija, vaan hän on myös vastuussa toiminnastaan ja opetuksestaan muille. Hän on vapaasta tahdostaan sidottu yhteisöönsä ja Jumalaansa.

On tärkeää ymmärtää, että työ on yhteinen ja että meitä jokaista tarvitaan. Tarvitsemme Suomen Vapaakirkossa teoreettisemmin orientoituneita syvällisiä ajattelijoita, joilla on kypsiä näkemyksiä, tarvitsemme intohimoiseen Jumalan etsimiseen keskittyviä kokemuksellisemmin painottuvia henkilöitä, ja tarvitsemme palvelualttiita tekijöitä, joilla on monenlaista käytännön osaamista. Nämä eivät toki sulje toisiaan pois. Ei haittaa, että eri henkilöiden kiinnostus ja lahjat painottavat eri tavalla. Kukaan meistä ei voi keskittyä kaikkeen mahdolliseen, mutta yhdessä täydennämme toisiamme.

Haluan sanoa vielä tähän lopuksi: Nauttikaa täysillä teologian opiskelusta Suomen teologisessa opistossa. Vaikka opiskelu voi tuntua työläältäkin, teillä on nyt ainutkertainen tilanne ja mahdollisuus omistaa elämästänne näin paljon aikaa ja voimavaroja tämän pyhän opin äärellä olemiseen. Seurakuntien ja järjestöjen palveluksessa ehditte tehdä kyllä vielä paljon monenlaisia käytännön askareita.

Tulette luultavasti vielä huomaamaan, että teologianne pelkistyy käytännön työssä, eli huomio fokusoituu tiettyihin asioihin, niihin, jolla on eniten merkitystä sille yhteisölle, jota palvelette. Samalla toiset asiat jäävät todennäköisesti vähemmälle huomiolle. Tästä edesmennyt opiston rehtori Simo Lintinen puhui sanoessaan ”missä kumi koskettaa asfalttia”. Nyt teillä on kuitenkin aika kasvaa kristittyinä ihmisinä ja ajattelijoina tiedossa ja Jumalan tuntemisesssa. Ei tarvitse pidätellä tiedonjanoaan. Saa olla utelias. Antakaa palaa! Kiitos.