Hieman kirkkoisistä

Tilasin vuosia sitten Ristin Voittoa. Se on hyvä lehti, helluntailaisten äänenkannattaja. Kerran mielipidepalstalla oli puheenvuoro, joka ei tietenkään (onneksi) heijastellut sen enempää lehden kuin helluntailiikkeenkään virallista kantaa. Eräs (luullakseni maallikko) kuitenkin kirjoitti, että eivätkö kirkkoisät olleetkin harhaoppisia. Kun luin tuon mietin silloin mielessäni että kuinkahan moni suomalainen vapaan suunnan uskova mahtaa ajatella oikeasti noin.

Asia on ennemminkin niin, että kirkkoisät synnyttivät yhdessä Jumalansa kanssa oikeaa kristillistä oppia, jota vasten kaikkea myöhempää kristinuskoa on peilattava. Kirkkoisät loivat kristillistä ortodoksiaa torjuessaan harhaoppeja. Varhaisia harhaoppeja olivat muunmuassa gnostilaisuus, areiolaisuus ja pelagiolaisuus.

Varhaisimpia kirkkoisiä kutsutaan apostolisiksi isiksi. Apostolisten isien kirjoitukset ajoittavat ensimmäisen vuosisadan lopulta toiselle vuosisadalle. Osa heistä oli tavannut henkilökohtaisesti apostoleja, kuten Smyrnan piispa Polykarpos apostoli Johanneksen. Apostolisien isien jälkeen vaikuttivat varhaiset kristilliset apologeetat, kuten Justinos Marttyyri (n. 100 - n. 165).

Kirkkoisät lukivat ja mietiskelivät paljon Raamattua, usein vielä alkukielellä kreikaksi, osa myös hepreaksi. Kirkkoisät rukoilivat jatkuvasti ja palavasti Jumalaa. He olivat rohkeita julistajia. Osa heistä kuoli marttyyreina uskonsa vuoksi, kuten Karthagon piispa Cyprianus (n. 200-258). Kirkkoisät eivät olleet kristillisen hengellisen elämän harjoittamiselle vieraita sekulaareja akateemikkoja, kuten osa moderneista teologeista. Kirkkoisät olivat seurakuntien paimenia ja opettajia. Heidän teologiaansa ei kirjoitettu norsunluutornissa. Se muotoutui kristinuskon puolustamisen ja pastoraalisen vastuun kantamisen keskellä.

Olivatko kirkkoisät aina ja kaikessa oikeassa? Eivät tietenkään. Jo kirkkoisä Hieronymus (noin 347-420) sanoi ”erehtyminen on inhimillistä”. Protestantteina Raamattu on meille vielä kirkkoisiäkin korkeampi auktoriteetti. Mutta eivät kirkkoisät taatusti ainakaan harhaoppisia olleet. He olivat vähintäänkin oman aikansa oikeaoppisimpia kristinuskon edustajia ja tulkkeja. Ja kyllä kirkkoisätkin pitivät Raamattua korkeimpana auktoriteettina kristillisen uskon ja elämän kysymyksissä, vaikka arvostivatkin suuresti traditiota, järkeä ja kristillistä uskonkokemusta.

Protestanttinen reformaatio ammensi Raamatun lisäksi paljolti kirkkoisiltä. Reformaattori Martti Luther (1483-1546) piti kirkkoisien opiskelua tärkeimpänä asiana pappiskoulutuksessa heti Raamatun tuntemisen jälkeen. Myös reformoidun kirkon reformaattori Jean Calvin (1509-1564) arvosti suuresti kirkkoisiä. Molemmat uskonpuhdistajat viittasivat varhaisiin kirkkoisiin toistuvasti kirjoituksissaan.

Suosittelen tutustumista kirkkoisiin kaikille kristityille. Meillä on heiltä edelleen paljon opittavaa. Heillä on meille yhä paljon annettavaa. Mainittakoon että myös suomalaisessa helluntailaisuudessa arvostetaan kirkkoisiä. Tiedän tämän, sillä olen suorittanut teologian jatko-opinnot Isossa Kirjassa. 

Esimerkiksi seuraavat sekundäärilähteet ovat hyödyllisiä: Peter Halldorf: 21 kirkkoisää; Olavi Tarvainen: Kaksitoista kirkkoisää. Esimerkiksi seuraava primäärilähde on suhteellisen helppolukuinen: Augustinus: Henki ja kirjain.