Mietteitä itänaapurista

Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
Sananlaskut 19:30 (KR33)

Myönnän että Venäjä on mennyt minulla tunteisiin siitä lähtien kun aloin peruskoulussa jotain tajuta maailmasta. Molemmat isoisäni olivat sotainvalideja, henkisesti ja fyysisesti sodan murjomia. Vanhempani eivät ponnistaneet kovin helpoista kotioloista, mutta osallistuivat muun ikäpolvensa tavoin tämän maan rakentamiseen.

Isälläni oli tapana sanoa "Suomen ei ole hyvä ärsyttää Venäjää". Hän oli siinä mielestäni oikeassa ja niin Suomessa toimittiin. Isäni eläessä Suomi oli vielä sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi oli retoriikassaan varovainen EU:n jäsenenäkin Venäjän suhteen, ei ollut kovaäänisin arvostelija, yritti kuunnella ja ymmärtää naapuria, vaikka ei ollut aina samaa mieltä.

Mutta ajat ovat muuttuneet. Venäjä on jo ärsyyntynyt eikä Suomi mahda sille mitään. Nyt länsi laittaa rajoja ja Suomi osana länttä ja Natoa. Onneksi emme ole enää yksin. Emme saa jättää Ukrainaakaan yksin.

Toivon että Ukrainan sota ei jätä meistä suomalaisista ja länsimaalaisista ketään kylmäksi, puolueettomaksi, etäiseksi. Toivon että se herättää sen sijaan jokaisessa tunnetta ja halua auttaa ukrainalaisia - edes vähän.Tällä hetkellä en pelkää Suomen puolesta, mutta pelkään Ukrainan puolesta. Koen myös turhautumista ja vihaa Venäjää kohtaan sen vuoksi mitä se tekee Ukrainassa.

Venäjän valtiossa on vallalla valheet, vihaaminen ja uho. Toivon että Venäjä saisi niin pahasti turpiin Ukrainassa että siitä koituisi tulevaisuudessa hyvää myös venäläisille itselleen.

Kaikki venäläiset eivät tue Putinia ja kannata sotaa, mutta ikävä kyllä suuri osa tukee ja kannattaa. Katkeruus ja uhriutuminen vääristävät monen venäläisen perspektiiviä historiaan ja nykypäivään. Toki asiassa on myös harhaanjohtajien osuutta.

Yksittäisiä venäläisiä ei ole syytä vihata. Monet venäläiset ovat varmasti ihan hyviä ihmisiä. Minulla ei ole mitään Venäjän ortodokseja vastaan, lukuunottamatta korruptoituneita kirkonjohtajia, joita voidaan jo perustellusti nimittää Ilmestyskirjan antiikkista terminologiaa käyttäen vääräksi profeetaksi aivan kuten Putinin hirmuvaltaa pedoksi.

Minulla  ei ole myöskään mitään venäjänkieltä tai venäläistä kulttuuria vastaan. Esim. tiedemiehet Mendelejev ja Pavlov, kirjailijat Dostojevsky ja Tolstoi, sekä säveltäjät Tsaikovsky ja Rachmaninov olivat venäläisiä neroja, jotka ovat siunanneet maailmaa.

Venäläiset osaavat olla myös ystävällisiä ja vieraanvaraisia, sen olen itsekin huomannut, kun olen pari kertaa käynyt rajan takana. Meidän suomalaisten luonteessa on myös yhteistä venäläisten kanssa. Venäjä on ollut tärkeä kauppakumppani Suomelle. Venäjällä on ollut myös nykyjohtoa järkevämpiä hallitsijoita, kuten Pietari Suuri.

Olin kuitenkin jo vuosia ennen 2022 helmikuun suurhyökkäystä hyvin huolestunut Venäjän johdon päätöksestä varustautua sotilaallisesti sadoilla miljardeilla, uhittelusta, mielipiteiden vahvasta muokkauksesta (propaganda, trollaus) ja naapurivaltioidensa alueiden miehittämisestä (mm. Georgia ennen Krimiä). Ja siitä että samanaikaisesti Länsi-Euroopan maiden armeijoissa tehtiin merkittäviä supistuksia Britanniaa lukuunottamatta.

Kun katsomme historiaa ja maantiedettä, Suomen ei kannata mielestäni leikata puolustusbudjetista niin kauan kuin Suomi ja Venäjä ovat naapureita. Kyse ei ole ryssävihasta, vaan vastuullisesta politiikasta. On ollut järkevää pitää yllä naapuruussuhteita itään, mutta olla myös varuillaan. 

En vihaa Venäjää kansana. Venäläiset ovat ihmisiä siinä missä suomalaiset ja ruotsalaiset. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle homo sapiensille. Niille venäläisille, jotka eivät kannata sotaa, ja niillekin, jotka kannattavat. Samalla ei ole syytä luottaa lainkaan Venäjän korruptoituneeseen ja autoritaariseen, jopa totalitaariseen, johtoon. Vihaan sydämestäni sitä mitä Venäjän sotilaat tekevät heidän käskystään ja sallimuksestaan tälläkin hetkellä - silmitöntä pahuutta. Kuten aiemmissakin sodissaan.

Venäläisten hirmuteoilla mitä tapahtuu Ukrainassa on taustalla venäläinen kulttuuri, historia ja ideologia. Tästä ovat kirjoittaneet myös venäläiset itse. Eivät kaikki Venäjän sotilaat ole toki tehneet sotarikoksia. Eikä Venäjän kulttuuri ole kokonaisuudessaan turmeltunut. Kuitenkin raiskaaminen ja kiduttaminen ovat olleet siviilien murhaamisen lisäksi jatkuvasti Venäjän armeijan keinovalikoimassa.

Merkittävin ero Hitlerin ja Stalinin hirmuvallassa on että Saksa hävisi 2. maailmansodan. Saksa meni sodan jälkeen itseensä ja koki paranemista. Vaikka Neuvostoliitto hajosi, Venäjä ei käynyt tähän verrattavaa tervehdyttävää prosessia, ja niin hirmuvalta jatkuu edelleen. Joskus huonolle käytökselle on vain asetettava rajoja. Jospa karhu viimein alkaisi todella parantua syntisairaudestaan kohdatessaan iskuja. Aika näyttää.

Venäläiset kaipaavat muilta kunnioitusta ja arvostusta. Se on inhimillistä. Kunnioitus ja arvostus ovat kuitenkin vahvasti sidoksissa luonteeseen ja käytökseen. Jos osoittautuu kunnioituksen ja arvostuksen arvoiseksi, saa kunnioitusta ja arvostusta.

Kunnioitan ja arvostan suuresti mm. niitä venäläisiä opettajia, jotka jaksavat sivistää oppilaitaan siitä millä tavoin kansojen tulee elää keskenään huolimatta siitä, että osa oppilaista antaa heidät ilmi viranomaisille. Ja niitä venäläisiä kauppojen asiakkaita, jotka tahtovat jakaa toisille valtion propagadan vastaista toisenlaista näkökulmaa sodasta, vaikka osa muista kaupan asiakkaista antaa samoin heidät ilmi. Ja niitä venäläisiä pappeja, jotka sanovat että ukrainalaisia tulee rakastaa veljeskansana, ei kohdella kaltoin, vaikka heille tulee siitä sakkoja ja jopa vankeutta. He, ja lukuisat muut venäläiset, jotka pitävät vaikeiden olojen keskellä monin tavoin yllä totuutta ja inhimillisyyttä, vaikka siitä voi seurata heille ikävyyksiä, ovat todellisia sankareita.

Jos venäläiset itse haluavat oikeusvaltiota ja demokratiaa, niin länsi voi tukea heitä siinä. Mutta on toki venäläisten oma asia haluavatko mielummin tsaarin ja kumileimasin duuman vai presidentin ja aidon parlamentin. Pakotteet voidaan purkaa aikanaan, jos Putinin jälkeinen Venäjän johto suostuu noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä lakeja. Venäläisiä ei voi eristää loputtomiin, jos siihen ei ole enää tulevaisuudessa perusteita, kuten tällä hetkellä laiton hyökkäyssota toista suvereenia valtiota vastaan, ja sen kansainvälisesti tunnustettujen alueiden laiton miehittäminen.

Venäjää on osuvasti luonnehdittu kleptokratiaksi. Siellä on varkaat vallassa. Korruptio jyllää. Venäläiset poliitikot ovat usein patologisia valehtelijoita. Salamurhat ovat myös valitettavasti kyseisen maan tapa.

Toivon että venäläiset saisivat maansa järkevämmälle tolalle. Mutta ennen kuin venäläiset osaavat katsoa rehellisesti peiliin ja ennen kuin he oppivat kantamaan vastuunsa kansakuntana, Venäjän valtiollinen järjestelmä tulee tuskin kovin oleellisesti muuttumaan parempaan suuntaan. Vastuu on ennen kaikkea venäläisillä itsellään.

Jos Venäjä käyttää vielä ydinasetta muutenkin kuin retorisessa uhkailussa, niin sitten Venäjä käyttää ydinasetta. Turha sitä on murehtia etukäteen, ei asia tule sillä sen kummemmaksi. Ja ihmiskunnan loppu tulee joka tapauksessa joskus. Ja maailmankaikkeudenkin. Pelätä ei kannata. Eikä diktaattoreita tarvitse pokkuroida, ainakaan jos ei asu samassa maassa. Jokainen päivä on lahjaa, niin monta kuin niitä saamme elää.

Kun uutisia seuraa, on lähes epätodellinen olo siitä miten hyvin on omat asiat. Ei ole itsestäänselvää että Suomessa ei tapahdu juuri lainkaan terroritekoja. Ja että Venäjä ei hyökännyt Suomeen Ukrainan sijaan. Ei ole syytä valittaa pikkuasioista - varsinkaan jatkuvasti.

Meillä on puhdasta vettä, sähköä, lämpöä, vaatteita, ruokaa, lääkkeitä, terveydenhoitoa, koulutusta, työllistymismahdollisuuksia, kirjoja, elokuvia, musiikkia, pelejä, liikuntaharrastusmahdollisuuksia, kirkkoja, kansalaisyhteiskunta, oikeusvaltio, demokratia, perusvapaudet. Meillä on kaikkea mitä tarvitsemme ja enemmänkin. Tästä kaikesta voimme iloita, kun vaan muistamme olla kiitollisia.