Moraalinen peruste Jumalan olemassaolon puolesta nojaa ihmisen kokemukseen. Montaa asiaa voidaan pitää näkökulmasta riippuen moraalisesti joko oikeana tai vääränä. Käsityksemme mukaan on kuitenkin asioita, jotka ovat aina ja yksilöstä riippumatta oikein tai väärin.
Kysymys hyvästä nousee klassisesta filosofisesta ajattelusta, joka alkoi jo antiikin filosofiasta (Platon 427–347 eKr.). Teemaa pohti myös muun muassa kirkkoisä Augustinus (354–430), joka liitti sen kysymykseen ihmisestä Jumalan kuvana.Tunnettu ateistibiologi Richard Dawkins sanoi radiohaastattelussa, että on perusteltua ajatella seuraavasti: Se, että raiskaus on väärin, on yhtä sattumanvarainen asia kuin se, että evoluution myötä ihmisellä on viisi sormea kuuden sijaan. Ajatus on varmasti rehellinen ja ateistisen elämänkatsomuksen mukaan johdonmukainen. Samalla Dawkinsin ajatus on puistattava.
Kun natsit nousivat valtaan vuonna 1933 Saksassa, ainoa tapa vastustaa heitä oli vetoaminen siihen, että on olemassa korkeampi moraalinen auktoriteetti kuin Saksan valtio. Moraalilla on yliluonnollinen perusta, eikä se ole ainoastaan ihmisen keksintöä.
Moraalin perusta
Jumalan olemassaolon moraalista argumenttia koskevassa keskustelussa ei ole kyse siitä, etteivätkö ateistit olisi tehneet usein hyviä eettisiä valintoja tai teistit huonoja. Kyse on siitä, miten perustelemme ihmisestä riippumattoman eettisen koodiston, joka määrittää niin ateistia kuin teistiäkin. Miten oikeutamme uskomuksen, että on olemassa ihmisyksilön ajatuksista ja tunteista riippumaton hyvä ja paha? Mihin moraali perustuu?
Mikäli moraali on seurausta vain biologisista ja ihmisyhteisöihin liittyvistä kehityskuluista, emme voi sanoa, että Venäjän sotarikokset Ukrainassa olisivat objektiivisesti väärin. Kysehän olisi vain näkemyserosta, joita erilaisissa kulttuureissa ja eri aikoina esiintyy. Kaikki eettinen toiminta olisi tässä tapauksessa lopulta sattumanvaraista ja suhteellista.
Hyvän Jumalan hyvä tahto
Jumalan olemassaolo tarjoaa riippumattoman perustan hyvälle: moraali juontuu moraalilain säätäjästä. Mutta onko jokin hyvää sen tähden, että Jumala tahtoo niin (jolloin hyvän käsite olisi mielivaltainen), vai tahtooko Jumala hyvää, koska se on hyvää (jolloin hyvä olisi riippumaton Jumalasta)?
Tätä Platonin Euthyfron-dialogista löytyvää kysymyksenasettelua kutsutaan nimellä Euthyfronin dilemma. Ratkaisu ongelmaan voi löytyä kolmannesta vaihtoehdosta: Jumala tahtoo hyvää, koska hän on hyvä. Näin Jumalan hyvä olemus on hyvän mittapuu, ja Jumalan käskyt ilmausta hänen hyvyydestään.
Perusteiden yhteisvaikutus
Kosmologinen, teleologinen ja moraalinen argumentti eivät todista sen puolesta, että juuri kristinuskon Jumala on olemassa. Se ei ole niiden tarkoituskaan. Kysymys on argumenteista, jotka pyrkivät osoittamaan, että teismi ylipäätään on älyllisesti uskottava vaihtoehto.
Myös nimenomaan kristinuskon puolesta on esitetty perusteluja, kuten historiallisia argumentteja Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mikäli pidämme perinteistä teismiä älyllisesti vakuuttavana tai varteenotettavana, meillä ei ole juuri syytä epäillä ajatusta siitä, että klassisen teismin opettama Jumala voisi tehdä ihmisen kuolleistaherättämisen kaltaisia ihmeitä.
Tässä opetussarjassa käsiteltyjen perusteiden lisäksi on esitetty muitakin teistisiä argumentteja. Näitä ovat esimerkiksi argumentti tietoisuudesta tai mielestä, argumentti uskonnollisesta kokemuksesta sekä eksistentiaalinen argumentti ihmisen tarpeesta kokea elämänsä tarkoituksellisena ja mielekkäänä.
Teistisiä perusteluja Jumalan olemassaololle ei kuulu nähdä luonteeltaan vastaansanomattomina. Yhdessä ne kuitenkin lisäävät sen uskomuksen todenperäisyyden todennäköisyyttä, että Jumalaksi tai Luojaksi kutsumamme olento on olemassa.
Lähteitä:
W. L. Craig: On Guard: Defending Your Faith with Reason and Precision. David C. Cook 2010.
A. E. McGrath: Mere Apologetics: How to Help Seekers and Skeptics Find Faith. Baker 2012.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti