Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 5.11.2024
Paavali sanoi olevansa evankeliumin palvelija, kreikan sana doulos voi tarkoittaa myös orjaa. Kristuksen seurakunta on Jumalan sanan palvelija. Jumalan sana on sen yläpuolella. Protestanttiset uskonpuhdistajat opettivat yksin Raamattu -periaatetta, latinaksi sola scriptura. He tarkoittivat tällä että Raamattu on kristillisen opin ja elämän korkein auktoriteetti. Näin me uskomme myös Vapaakirkossa. Kristillisessä perinteessä on paljon arvokasta, sellaista mitä on hyvä vaalia ja säilyttää. Toisaalta kristillistä traditiotakin on arvioitava aina Raamatun valossa.
Tarkemmin sanoen Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki on korkein auktoriteetti. Raamatun auktoriteetti on johdettua. Raamattu saa auktoriteettinsa Jumalalta. Raamattu on Jumalan sanaa ihmisten sanoin. Raamattu on Jumalan Hengen inspiroima kirjakokoelma, hänen ilmoituksensa, hänen sanansa meille.Kristillinen kirkko tunnistaa ja tunnustaa kaanonin, eli pyhien kirjoitusten ohjeellisen kokoelman. Vanhan ja Uuden testamentin kirjat on Jumalan sanaa. Kirkko asettuu Jumalan sanan arvovallan alaisuuteen. Kristillinen kirkko saa auktoriteettinsa siitä, että on uskollinen Jumalan sanalle.
Martti Luther on sanonut: ”Harras kristitty tietää, ettei kirkko määrää tai järjestä mitään Jumalan sanan ulkopuolella. ..Sana ei ole Jumalan Sana, koska kirkko sanoo sen, vaan se, että Jumalan sanaa saarnataan, muodostaa kirkon. Sana ei ole kirkon luoma, vaan kirkko on Sanan luoma. Ja eräs merkki, jonka avulla voimme tietää, missä kirkko on, on Jumalan sana. Kuinka voimme tietää, missä kirkko on, jos emme kuule sen saarnaa ja Hengen todistusta?" (Messun väärinkäytöstä 1521.)
Uuden testamentin kirjeissä käytetään uskovista usein monikkomuotoa. Lukemassamme tekstissä sanottiin: Tekin olitte… Teidän kanssanne… Teidän on vain… Tämä tarkoittaa että meidät on kutsuttu yhdessä.
Raamattu on kristillisen uskonyhteisön kirja. Seurakunta on mitä luonnollisin alusta pyhien kirjoitusten opiskelemiselle ja tulkitsemiselle ja sen sanoman todeksi elämiselle. Kuulumme yhteen kristittyinä. Jumalalla on perhe, seurakunta. Hengellinen työ on seurakunnan yhteistä työtä. Saamme rukoilla, ylistää, oppia, pyhittyä, rakentua, rohkaistua, julistaa, palvella, parantua ja kasvaa yhdessä, yhteisössä.
Paavali kirjoitti jaejaksomme alussa siitä mitä olimme ennen uskoa Jeesukseen, kun emme vielä tunteneet Jumalaa. Olemme saaneet siirtya vanhasta ajasta uuteen aikaan. Entistä elämäämme leimasi Jumalasta vieraantuneisuus ja Jumalan vastaisuus. Uutta aikaa leimaa sovinto ja rauha Jumalan kanssa. Meitä kutsutaan elämään rauhassa myös ihmisten kanssa, mikäli se vain meistä riippuu.
Paavali ei tarkoittanut nuhteettomuudella ja moitteettomuudella täydellisyyttä tai synnittömyyttä. Meistä kukaan ei ole täydellinen eikä synnitön. Paavali tarkoitti että kristittyjen tulee pyrkiä siihen, ettemme tekisi sellaista julkisyntiä, joka aiheuttaisi pahennusta, että olisi syytä nuhteeseen ja moitteeseen.
Meidän tulee kasvaa Jumalan ihanteita kohti. Meidän ei tule kuitenkaan lannistua, vaikka emme täytä Jumalan mittaa. Jumalalla on iso mitta. Ajatellaan vaikka sitä että Raamatussa sanotaan olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä (mm. 1. Piet. 1:15-16). Kasvunvaraa riittää jokaiselle. Olemme keskeneräisiä uskonkilvoituksessamme. Olkaamme siis kärsivällisiä itseämme kohtaan ja toisiamme kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti