Vieraskynä Heikki Hynninen: Kärsimyksen ongelma

Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 4.3.2023

Sydämellisesti tervetuloa tähän tilaisuuteen. On todella kiva nähdä teitä kaikkia. Kävin viimeksi luonanne puhumassa 2019. Mukava olla täällä Viitasaarella. Tämä on kiva kaupunki järven rannalla. Olen Hynnisen Heikki. Olen kotoisin Joensuusta. Olen kuusilapsisen maanviljelijäperheen kuopus. Olen opiskellut jonkinverran sosiologiaa ja filosofiaa yliopistossa. Teologiaa olen opiskellut itsenäisesti. Olen Joensuun vapaaseurakunnan jäsen, jossa pyrin toimimaan aktiivisesti.

Tarkoitukseni on puhua tänään kärsimyksen ongelmasta. Se on monelle suuri kompastuskivi uskoontulolle tai uskossa pysymiselle. Kärsimys on jotain hyvin yleisinhimillistä ja universaalia. Se on kaikille ihmisille tavalla tai toiselle tuttua. Kärsimyksen ongelma on monella tavoin mysteeri.

Minulla ei ole antaa lopullista vastausta kärsimyksen ongelmaan. Kärsimyksen ongelmassa on jotain samanlaista mysteeriä kuin tietoisuuden ja elämänsynnyn ongelmassa. Aina kun siitä jotain ymmärtää, jotain karkaa pois käsityskyvystä. Kärsimyksen ongelmassa on paljon salaisuutta. Jumalan sana, Raamattukaan, ei täysin avaa asiaa. Siihen jää salaisuuden verhoa.

Pyrin tarjoamaan kuitenkin joitakin ajatuksia kärsimyksen ongelmasta, jotka ovat auttaneet itseäni asiassa. Olen rukoillut että nämä ajatukset auttaisivat teitäkin, että saisitte uskollenne vahvistusta ja elämäänne lohdutusta.

Puheeni jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on teoreettinen, jossa pohdin miksi Jumala ylipäätään sallii kärsimystä. Toinen osa on sielunhoidollinen. Käsittelen siinä sitä miten kärsimyksen kanssa voi tulla toimeen. Kärsimys on laaja teema. En ehdi avaamaan yhdessä puheessa kaikkia sen ulottuvuuksia. On totta että jotain olennaista jää varmasti sanomatta. 

Miksi Jumala sallii kärsimyksen? 

Ongelman ydin kristillisessä teismissä on että Jumala on hyvä ja Kaikkivaltias. Kuitenkin hänen luomassaan maailma ilmenee koettavaa kärsimystä ja pahaa. Miksi Jumala sallii tätä tapahtuvan luomakunnassaan? Voisi ajatella että kärsimys ja paha maailmassa sotivat uskoamme vastaan. Kärsimystä tai pahaa on kahdenlaista: Ensiksi on luonnollinen paha, kuten sairaudet, onnettomuudet ja luonnonkatastrofit. Toiseksi on moraalinen paha, eli se, mitä me ihmiset teemme toisillemme.

Ateistit, agnostikot ja uskonnottomat ovat joskus pyrkineet muotoilemaan kristityille kärsimyksen ongelmasta ansan. He pyrkivät viemään oikeutuksen uskolle hyvään ja Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Argumentin loogisen version mukaan maailmassa ilmenevä kärsimys on loogisesti ristiriidassa hyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.

Filosofien keskuudessa on kuitenkin ollut jo jonkinaikaa varsin laaja yksimielisyys, että tämä looginen argumentti ei toimi. Voimme muotoilla jonkin asiantilan, jossa kärsimys on oikeutettua. Keskustelun painopiste onkin siirtynyt evidentiaaliseen argumenttiin. Sen mukaan maailmassa ilmenevä kärsimys vähentää sen todennäköisyyttä että Jumala olisi olemassa.

On tärkeää ettemme osta tätä kysymyksenasettelua kritiikittä. Hyödynnän tässä puheessa kahta vaikutusvaltaista traditiota, joilla on selitetty kärsimyksen ongelmaa: Vapaa tahto ja maailman ominaisuudet. Lähestyn luonnollista pahaa maailman ominaisuuksien kautta ja moraalista pahaa vapaan tahdon kautta.

1. Luonnollinen paha

Luonnollinen paha on sitä kärsimystä, mikä kukaan ei aiheuta tietoisesti. Turkin hiljattainen maanjäristys on osa luonnollista pahaa. Tiet voivat olla liukkaita ja ihminen voi ajaa siksi kolarin. Jos katua ei ole hiekotettu, voit kaatua sen vuoksi. On erilaisia sairauksia kuten tuoreimpana koronapandemia. Monet muutkin seikat voivat aiheuttaa kärsimystä.

Usein on vaikea löytää syytä tai mielekkyyttä sille, miksi tällaista kärsimystä on. Ajattelisin kuitenkin että osa luonnollisesta pahasta selittyy maailman ominaisuuksilla. Voidaan ajatella että kun Jumala luo tietynlaisen maailman, sen on noudatettava tiettyjä lainalaisuuksia. Emme tiedä millaisia reunaehtoja luomisessa on. Ehkä Jumalakaan ei voi luoda aivan sellaista maailmankaikkeutta, jossa ei ole säännönmukaisuuksia miten se toimii.

Tienpintojen jäätyminen ja katujen liukkaus selittyvät fysiikan laeilla. Ajattelen että Jumala on säätänyt tietyt luonnonlait tai säännönmukaisuudet. Hän ei koko ajan peukaloi niitä. Maanjäristykset johtuvat mannerlaattojen liikkeistä. Hirmumyrskyt on sääilmiö.

Voidaan ajatella että luotuun maailmaan sisältyy potentiaali sille, että siinä voi ilmetä kärsimystä. Jumala ei ole pahantahtoisuutaan luonut maailmaa sellaiseksi kuin se on, vaan hän on varmaan kokonaisuutta ajatellen pyrkinyt luomaan sen mahdollisimman hyväksi. Ehkä lainalaisuuksia noudattavaa maailmankaikkeutta olisi mahdotonta tehdä sellaiseksi, ettei siinä ilmenisi jonkinlaista kärsimystä.

Kirkkoisä Irenaeus (n. 125–200) muotoili ajatuksen että luonnollinen paha tai kärsimys olisi sielujen muokkausta. Jumala olisi näin tarkoituksella luonut maailman sellaiseksi, jossa on vastusta ja haasteita. Se pakottaa ihmisen moraaliseen hyveellisyyteen ja hengelliseen kasvuun.

Oli Irenaeus oikeassa tai ei, joka tapauksessa näkisin kärsimyksen olevan sivutuote siitä, että maailmankaikkeus noudattaa tiettyjä lainalaisuuksia. Jumala ei käytä Kaikkivaltiuttaan estämällä jokaista onnettomuutta ja sairautta.

Tiedän että tämä voi kuulostaa vähän sydämettömältä lähestymistavalta. Mutta meidän on muistettava, että säännöllisesti toimiva maailmankaikkeus on toisaalta voimakas argumentti sen puolesta, että joku on suunnitellut sen. Kosminen hienosäätö vihjaa että maailmankaikkeus on tarkasti ja kauniisti mietitty kokonaisuus. Ehkä on vain hyväksyttävä se, että siinä ilmenee tietyillä reunaehdoilla kärsimystä. En sano että kärsimys olisi mitenkään hyvä tai toivottava asiantila, mutta se on ehkä kokonaisuuden osa sekä seuraus siitä, että maailmankaikkeus noudattaa säännönmukaisuuksia.

2. Moraalinen paha

Moraalinen paha on tietoista, ihmisten tekemää. Varkaudet, murhat, aviorikokset, kiusaaminen, sotiminen, kuten nyt Ukrainassa, terrori-iskut ja monet muut. Toisin kuin luonnollinen paha, moraalinen ihmisten maailmassa ilmenevä paha ei johdu maailmankaikkeuden ominaisuuksista. Se kuuluu meidän ihmisten todellisuuteen.

Yritämme hankkia nautintoa, etua ja valtaa toisten kustannuksella. Tämä aiheuttaa kärsimystä. Yhteiskunnassa voi olla epäoikeudenmukaisuutta, jopa riistoa. Maailma on varsin täynnä moraalista pahaa. Olemme kaikki kokeneet sitä. Olemme tehneet sitä itse ja meille on tehty sitä.

Minusta moraaliseen pahaan soveltuu hyvin vapaan tahdon ajatus. Ihminen käyttää vapauttaan väärin. Voimme ajatella että moraalisen pahan alkusyytä on etsittävä ihmiskunnan alusta. Jos Jumala olisi luonut ihmisen sellaiseksi, joka tekee luonnostaan pahaa, hän olisi sadistinen. Miksi hän loisi ihmisen sellaiseksi, joka tekee tieten tahtoen pahaa?

Meidän tulee mielestäni etsiä vastausta kristinuskon suuresta kertomuksesta ja Raamatusta. Raamatun alussa on paratiisikertomus. Siinä kuvataan ihmisen luomista mieheksi ja naiseksi Eedenin puutarhaan. Paratiisi tuo mielikuvan onnesta, harmoniasta, nautinnosta, rauhasta, kaikesta hyvästä, vaivattomuudesta. Ihmisillä oli hyvä ympäristö, he olivat viattomia pahuudesta. Oli vain pelkkää hyvyyttä. 

Miten olemme päätyneet ihansta alkutilasta alennustilaamme? Vastaus löytyy syntiinlankeemuksesta. Vaikuttaisi siltä että ensin oli enkelien keskuudessa jonkinlainen kosminen lankeemus. Lucifer nousi kapinaan Jumalaa vastaan ja sai muita enkeleitä puolilleen. Raamattu antaa tästä hyvin vähän tietoa. Jesajan ja Hesekielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa on ehkä viitteitä tästä. Ilmeisesti Jumala antoi vapaan tahdon Luciferille. Lucifer päätti nousta Jumalaa vastaan. Hän aloitti kosmisen sodan Luojaansa vastaan. On vastakkain Jumalan tahto ja Luciferin kapina.

Jostain syystä Jumala laittoi myös ihmisen kokeeseen: Tottelisiko ihminen hänen tahtoaan? Jumala sääti että paratiisissa on hyvän ja pahan tiedon puu, mistä ei saanut syötä, sillä se tuotti kuoleman. Kaikista muista puista sai syödä vapaasti.

Syntiinlankeemus esittää Paholaisen käärmeen hahmossa. Puhuva käärme symboloi Pahuutta. Kiusaaja lähestyi Eevaa kierolla kysymyksenasettelulla: Onko Jumala todella sanonut että ette saa tehdä sitä? Kielletty hedelmä, hyvän ja pahan puun hedelmä, alkoi näyttää kauniilta ja houkuttelevalta. Paholainen sanoi, että Jumala yrittää pimittää teiltä hyvän ja pahan tiedon. Käärme valehteli että teistä tulee Jumalan kaltaisia.

Tiedämme miten asiat etenivät. Eeva söi ja houkutteli myös Aadamin. Ihmisen silmät avautuivat. Ihminen tiedosti ensimmäistä kertaa että hänessä on jotain pielessä. Aadam ja Eeva olivat olleet alasti paratiisissa eikä se haitannut lainkaan heitä. Nyt he huomasivat olevansa alasti. Syntiinlankeemus toi tunteen siitä että en riitä, että minussa on jotain vialla.

Jumala langetti tuomion ihmiselle ja käärmeelle. Nainen joutuisi synnyttämään lapsensa kivulla. Mies joutuisi rehkimään leipänsä eteen. Maa oli sen jälkeen kirottu ihmisen tähden. Jumala sitoi käärmeen ihmiseen luomalla vainon vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Jumala lupasi jo tässä vaiheessa pelastajan, vaimon siemenen, joka murskaisi käärmeen pään. Jumala karkotti ihmisen paratiisista ihanista olosuhteista karuun maailmaan selviämään.

Tämä selittää miten maailma on muuttunut paratiisista murheen laaksoksi. Jumala ei luonut ihmistä alunperin sellaiseksi, että hän tekisi itselleen tai muille pahaa, mutta kun ihminen lankesi syntiin, ihmiseen asettui asumaan perustava turmelus, synti. Aadamin perintö on rikkinäisyys ja taipumuksemme tehdä väärin. Sitä voidaan kutsua myös perisynniksi. Kuolema ja synti tuli maailmaan ja alkoi tärvellä Jumalan luomaa harmoniaa. Emme tiedä sitä miksi Jumala laittoi ihmisen tällaiseen testiin, emmekä sitä minkälaiseksi elämä olisi muotoutunut ilman lankeemusta. Varmaan hyvin erilaiseksi. Syntiinlankeemus toi kuoleman ja rikkinäisyyden todellisuuden ihmisten maailmaan, mitä Jumala ei olisi halunnut.

Oivalsin joitakin vuosia sitten että jos maailmasta ottaisi pois kaiken moraalisen pahan, suuri osa luonnollisesta pahasta katoaisi, tai olisi ainakin helpommin käsitettävissä ja kestettävissä. Maailmassa ilman moraalista pahaa ei ilmenisi itsemurhia, mielenterveysongelmia katoaisi, valtavasti voimavaroja vapautuisi toisten auttamiseen ja hyvään elämään. Ei tarvittaisi armeijoita, poliisia, vankiloita. Tällaisessa maailmassa jossa olisi rikkumaton rauha ja rakkaus ihmisten kesken flunssat tai murtuneet luut olisivat helpommin kestettävissä. Moraalinen paha vahvistaa luonnollista pahaa ja tekee kärsimyksestä niin ikävän kokea.

Vaikka ihminen on langennut syntiin ja kantaa turmelusta sisimmässään, meillä on edelleen vapaus. Voimme tehdä valintoja. Valitettavasti me kaikki teemme jotain mitä ei pitäisi. Ehkä harvempi meistä on tappanut toisen tai tehnyt aviorikosta, mutta saatamme juoruta, puhua pahaa, valehdella. Mikä pätee yksilötasolla, pätee yhteisöissä. Kansat voivat aloittaa sotia. Yhteiskunnissa voi ilmetä riistämistä ja epäoikeudenmukaisuutta. Perisynnin lisäksi Paholaisella tuntuu olevan valtaa houkutella meitä kaikenlaiseen väärään. Vaikka sen valta ja voimat ovat rajalliset, se käy herkeämätöntä kamppailua Jumalaa ja Jeesusta vastaan pyrkien estämään Jumalan työn ja hyvyyden.

Ihmiset kysyvät usein: Miksi Jumala ei estä pahantekemistä. Ihminen ei ymmärrä kysymystä esittäessä sitä että Jumalan täytyisi pistää silloin hänetkin sijoiltaan. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Jos Jumala päättäisi lopettaa pahuuden ja tuomita sen tässä hetkessä, se tietäisi meidän kaikkien loppua. Meillä on taipumusta nähdä pahaa muissa, ja sulkea silmämme siltä pahalta, mitä itse teemme ja mitä on sisimmässämme. Tämä on tilanne jossa elämme. Meissä on sisääniskostunut taipumus tehdä väärin. Paholainen viettelee meitä syntiin ja valitettavasti käytämme ajoittain vapauttamme väärin. Tämä aiheuttaa monenlaista kärsimystä.

On myös inhimillisyyttä kärsimystä, joka ei ole seurausta tarkoituksellisista teoista, vaan juontuu vajavuudestamme ja rikkinäisyydestämme. Vanhemmat ovat usein rikkinäisiä ja siirtävät osan rikkinäisyydestään lapsilleen. Synti ja rikkinäisyys kulkevat käsi kädessä. Valitettavasti teemme myös joskus tyhmiä valintoja, jotka tuottavat kärsimystä, vaikka se ei olisi tarkoituksemme.

Tulemme näin teoreettisen osuuden päätökseen. Luonnollinen paha selittyisi, ainakin osittain, maailmankaikkeuden säännönmukaisuudella, sillä että se noudattaa tiettyjä lainalaisuuksia. Moraalinen paha saisi, ainakin jonkinlaisen, selityksen vapaasta tahdosta ja syntiinlankeemuksesta. Näin meillä olisi jonkinlainen vastaus teoreettiseen kysymykseen sille miksi Jumala sallii kärsimyksen luomassaan maailmassa.

Evankeliumi

Haluan esittää teoreettisen ja käytännöllisen osion välisenä välisiltana evankeliumin, eli mitä Jumala on tehnyt että ihminen pääsisi eroon turmeluksesta. Jumala lähetti ainoan Poikansa keskuuteemme. Jeesus jakoi meidän kesken ihmisyyden, kuitenkin ilman syntiä. Jeesus eli tämän maailman lainalaisuuksien sisällä ja sai nähdä ja kokea monenlaista kärsimystä.

Jeesus sovitti ristillä ihmiskunnan synnin, Aadamin ja Eevan alkukapinan, ja kaiken tekemämme moraalisen pahan. Jeesus koki ristillä kärsimyksen koko laajuudessaan. Jeesus joutui ristillä Isän hylkäämäksi. Jeesuksessa Jumala kohtaa itse syntiinlankeemuksen seuraukset ja kantaa ne.

Kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen elämäämme uskon kautta, meille on julistettu täydellinen anteeksiantamus kaikista synneistämme. Meidät on julistettu vanhurskaiksi. Meidät on puettu Kristuksen pyhyyteen ja puhtauteen. Olemme Isän silmissä täysin kelvollisia. Meidät on asetettu taivaallisiin. Tämä on asemamme Kristuksessa. Tämä asema on kaikilla Jeesukseen uskovilla.

Tämä on evankeliumi mikä on meille julistettu. Tämä on ulospääsytie synnin ja pahuuden noidankehästä. Kristuksen avulla voit nousta turmeluksesta ja alkaa pala palalta parantua. Synnin ja Paholaisen ote alkaa heiketä.

Sielunhoidollinen tulokulma

Kärsimyksen teoreettinen selittäminen jäisi itsessään liian kylmäksi ja etäiseksi. Tarvitaan myös toisenlaista tulokulmaa. Kärsimyksellä on kuitenkin suuri kyky haastaa uskoamme.

Joitakin vuosia sitten kotikylältäni kuoli ikäiseni mies työkoneonnettomuudessa. Häneltä jäi vaimo leskeksi ja viisi lasta orvoksi. Olin tuntenut miehen ala-asteelta asti. Kun kuulin tapahtuneesta, tuntui kuin kaikki argumentit olisi viety käsistäni. Koin olevani hyvin neuvoton ja toivoton Jumalan edessä. Myöhemmin löysin lohtua ja toivoa. Kärsimyksen kauheus on siinä, että se tuntuu niin pahalta ja että se rikkoo meitä. Se voi murskata elämänsuunnitelmamme ja unelmamme.

C. S. Lewis (1898-1963) kirjoitti kirjan kärsimyksen ongelmasta. Hän selitti sitä teoreettisesti. Kun hänen oma vaimonsa kuoli syöpään, hänen teoriansa romahti. Hän ei pystynyt oikeuttamaan tapahtunutta. Vasta tuskallisen prosessin kautta hän alkoi nähdä lohtua ja toivoa.

Älä aliarvioi kärsimyksen kykyä haastaa sinua. Kyse on olemassaoloon liittyvästä eli eksistentiaalisesta ongelmasta. Onko elämä mielekästä kärsimyksestä huolimatta? Mitä Jumala tahtoo sanoa minulle kärsimyksen kautta?

Näkisin kysymyksen siitä, onko elämä mielekästä kärsimyksestä huolimatta, yleisinhimillisenä. Se on kietoutunut erityisesti kristinuskoon, jossa uskomme rakastavaan Jumalaan. Raamattu kuitenkin lupaa, että Jumala tahtoo auttaa meitä ja siunata elämäämme. Välillä meillä kaikilla on vaikeita vaiheita elämässä. En todellakaan tahdo vähätellä kärsimyksiä, joita olet saattanut joutua kokemaan. Ne voivat olla todella epäoikeudenmukaisia ja ikäviä.

Olen saanut itsekin maistaa kärsimystä. Äitini kuoli syöpään. Minulla on ollut mielenterveysongelmia. Minulla on ollut vaikea isäsuhde. Kuitenkin näiden kipeiden prosessien kautta olen saanut oppia tuntemaan Jumalan rakkauden. Tästä rakkaudesta löytyy mielestäni avain siihen miten kestää Jumalan sallima kärsimys. Jumalalla on sittenkin viimeinen sana kaiken keskellä.

Vaikka meidät on julistettu uskon kautta vanhurskaiksi ja Jumalan lapsiksi, ja vaikka meillä on toivo maailmassa, Jumala ei tunnu käyttävän Kaikkivaltiuttaan säästääkseen meitä kaikilta kärsimyksiltä. Kärsimyksiä on voinut tulla ennen uskoontuloa ja myös uskoontulon jälkeen.

Kärsimys tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta meidän ja Jumalan välisessä suhteessa. Psalmissa 22:2 kirjoittaja toteaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Job valittaa osakseen tullutta kärsimystä. Profeetta Jeremiakin kirosi syntymäpäivänsä, koska hänellä oli niin vaikeaa. Se, että Raamatun ihmiset ovat tälla tavoin valittaneet Jumalalle kärsimystä, joka oli tullut heidän osakseen, antaa myös sinulle oikeuden valittaa Jumalalle omaa tilannettasi, oli se mikä tahansa.

Haluan tuoda tähän sielunhoidolliseen osaan neljä näkökohtaa, jotka voivat auttaa käsittelemään kärsimystä, jota on elämässämme.

1. Jumalan lohdutus ja apu

Ensimmäinen asia mikä auttaa on Jumalan lohdutus ja apu. Jumala voi toisinaan antaa varsin pian lohdutusta. Jeesus sanoi: ”Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen” (Matt. 5:4).  Lohdutus ei ole välttämättä selitys miksi näin kävi. Se on ihmeellistä rakkautta, jota Jumala vuodattaa sydämeemme. Hän puhuu meille luottamusta. Meillä voi olla rauha kaiken keskellä.

Jumala on voimallinen auttamaan meitä. Hän sallii tilanteita, mutta valmistaa myös ulospääsyn niistä. Joskus tämä voi tapahtua varsin piankin. Jumalan lohdutus ja apu on parasta lääkettä kärsimykseen. Kun Jumala vuodattaa lohdutusta ja rakkautta sydämeemme meillä on vakuus siitä että kaikki järjestyy ja että elämä kantaa, vaikka se meni rikki.

2. Jumalan salattu tarkoitus

Toinen näkökohta on Jumalan salattu tarkoitus ja päämäärä. Vaikka saisimme apua ja tilanne helpottaisi, meitä voi yhä jäädä vaivaamaan kysymys siitä miksi Jumala salli kärsimyksen tapahtua. Silloin on hyvä muistaa että Jumala on myös salattu Jumala. Vaikka hän on ilmoittanut itsensä niin luonnossa kuin Raamatussa ja henkilökohtaisessa kokemuksessamme, paljon jää peittoon ja piiloon.

Jumala on suurempi kuin ajatuksemme hänestä. Hänellä on varmasti paljon sellaisia tarkoituksia ja päämääriä, joita hän ei ole tahtonut kertoa meille. Jos sinua on kohdannut selittämätön kärsimys, Jumalalla on syynsä sille miksi hän on sallinut sen. Joskus Jumala saattaa kertoa vuosien päästä miksi hän salli sen mitä koimme. Tai voimme itse oivaltaa jotakin siitä.

Koen että omat vastoinkäymiseni ovat kasvattaneet minusta myötätuntoisemman ja rakastavamman persoonan. Ymmärrän paremmin ihmisten vajavaisuuksia ja heikkouksia. Kohtaamani kärsimys on ollut mielekkyyden rajoissa. Elämäni on ollut Jumalan käsissä silloinkin kun on näyttänyt että on pelkkää pimeyttä.

Jumala voi kääntää jopa väärät valintamme omien päämääriensä ajamiseen. On suurta armoa nähdä että vaikka tein virheellisen valinnan, Jumala voi kääntää sen jopa voimavaraksi. Kun olemme oppineet virheistämme, voimme auttaa muita ihmisiä. Kärsimys voi kantaa jotain hyvää hedelmää Jumalan valtakunnassa. Kärsimys ei ole itsessään hyvää. Meidän ei kannata myöskään lohduttaa toisia Jumalan salatulla kärsimyksellä kärsimysten keskellä. Se on enemmän henkilökohtaiseen jumalasuhteeseemme liittyvä kysymys.

3. Jaamme Kristuksen kärsimyksen

Kolmas näkökohta, joka auttaa, on että jaamme Kristuksen kärsimyksiä. Jeesus on kärsinyt tähtemme. Myös me kärsimme Jeesuksen kanssa. Jeesus kokee kärsimyksemme. Jeesus kantaa meitä. Hän tietää miltä sinusta tuntuu. Jos sinusta tuntuu että elämässäsi on selittämätöntä kärsimystä, voit lohduttaa itseäsi sillä että olet osallinen Jeesuksen kärsimyksistä. 

Jeesuksen kuolema ristillä tuotti meille pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen. Jumala käytti Kristuksen kärsimystä suurempaan ja parempaan päämäärään. Jumala voi auttaa sinuakin kantamaan hyvää hedelmää Jumalan valtakuntaan. En tahdo vähätellä kokemiasi vastoinkäymisiä, mutta voit lohduttaa itseäsi tällä asialla.

4. Ikuisen elämän toivo

Neljäs näkökohta on ikuisen elämän toivo. Kun uskomme Jeesukseen, meille on annettu lupaus paremmasta maailmasta. Jumala on luvannut laittaa asiat kerran yhtä hyväksi, kuin Edenin paratiisissa – jopa paremmaksi. Edenissä ei ollut kultaista kaupunkia, uutta Jerusalemia.

Ilmestyskirja maalaa todella hienoja kuvia tulevasta maailmasta missä ei ole kuolemaa, itkua, kaikki entinen on mennyt. Jumala pyyhkii kyyneleet silmistämme. Meitä odottaa iankaikkinen, katoamaton elämä.

Jos tämä elämä olisi kaikki, olisimme aika toivottomassa tilanteessa. Tämä on kuitenkin välivaihe kohti paljon parempaa aikakautta. Me kaikki, jotka uskomme Jeesukseen omana Herranamme ja Vapahtajanamme, olemme perineet iankaikkisen elämän toivon ja lohdutuksen. Saamme julistaa ilosanomaa kaikille ihmisille. Tie taivaaseen on auki kaikille, jotka tahtovat sitä seurata. 

Jos sinulla on jokin krooninen kipu, mihin lääketiede ei löydä apua, tai ehkä ruumiissasi on parantumaton vamma, ehkä kärsit jostain muusta asiasta, niin lohduta itseäsi tällä: Kärsimykseni ei kestä loputtomasti.

Elämässäni oli varsin vaikea vaihe, jolloin en löytänyt muuta lohtua kuin iankaikkisen elämän toivon. Se kantoi minut tämän vaikean ajan yli. Minun ei onneksi tarvinnut odottaa taivaaseen asti. Jumala auttoi jo täällä. Mutta tämä on se toivo, joka meillä on. Se toivo kantaa meidät kärsimyksen läpi. Uskon että kun taivaan kirkkaus ja ihanuus hyökyy yllemme, se aivan kuin huuhtoo kärsimyksen pois.

Jeesuksen ylösnousemuksen riemu pyyhki ristin kärsimykset pois. Paavali sanoi että nykyisen maailman kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen joka on ilmestyvä meihin (Room. 8:18). Joskus kärsimyksestä tulee meille niin vaikea taakka, koska olemme unohtaneet iankaikkisuusnäkökulman ja juuttuneet liikaa tähän aikaan.

Tämä elämäkin on tärkeä ja se on elettävä täydesti. Mutta meidän on muistettava että tässä ajassa ei ole kaikki. On parempi elämä tulossa erilaisessa maailmassa. Vaikuttaisi siltä että tulevassa maailmassa ei ole moraalista pahaa. Suurin osa luonnollisestakin pahastakin on varmaan kadonnut. En tiedä varmaksi onko tulevassa maailmassa jotain kärsimyksen muotoa. Se, mikä meitä odottaa, on kuitenkin paljon parempaa kuin tämä. Se on niin ihmeellistä, ettemme osaa sitä tässä ajassa varmaan edes kuvitella. 

Lopuksi 

Tulemme päätökseen. Teoreettinen ja sielunhoidollinen osa mielestäni kumosi sen ajatuksen ettemme voisi uskoa Jumalaan sen takia että maailmassa on kärsimystä. Teoreettisessa osassa näimme mahdollisia syitä sille, miksi Kaikkivaltias Jumala sallii kärsimystä luomassaan maailmassa. Sielunhoidollisessa osassa näimme että Jumala on antanut meille myös kaikki voimavarat kestää kärsimys, joka kohtaa meitä ja antanut meille toivon ja lupauksen paremmasta maailmasta.

En saanut nyt kärsimyksen ongelmaa ratkaistua, ja monia asioita jäi hämärän peittoon, osa selviää vasta rajan toisella puolella. Uskoakseni annoin kuitenkin jonkinlaisia vastauksia miten käsitellä tätä vaikeaa asiaa. Tahdon sanoa vielä lopuksi että Jumalan hyvyys on suurempaa kuin maailmassa ilmenevä paha. Uskon että tämäkin elämä on jo hyvä ja elämisen arvoinen. Tuleva maailma on vielä parempi. Voimme lohduttaa itseämme tällä tietoisuudella paremmasta maailmasta, Jumalan avusta ja lohduksesta, vaikka meillä ei ole kaikkia vastauksia kaikkiin mahdollisiin asiantiloihin. 

Q & A 

Kysymys: Jäin miettimään sitä kun puhuit ettei ehkä ole välttämättä mahdollista luoda sellaista säännönmukaista maailmankaikkeutta ilman mahdollisuutta pahaan. Olisiko syntiinlankeemus tapahtunut väistämättä joka tapauksessa? Jos jokin asia on mahdollinen, eikö se ennenpitkää tapahdu, jos annetaan vain tarpeeksi aikaa? 

Vastaus: Tämä on monella tavoin haastava kysymys mistä kristityt teologit ja filosofit ovat keskustelleet. On esitetty kysymys siitä tiesikö Jumala etukäteen että ihminen tulee lankeamaan. On myös kysytty aiheuttiko jopa Jumala itse ihmisen lankeemuksen. Tämä on hyvin vaikea kysymys. Minulla ei ole tähän yksiselitteistä vastausta. Ajattelisin että Jumala ei halunnut että Aadam ja Eeva rikkoivat hänen käskynsä. Uskon kuitenkin että oli Jumalan todellinen suunnitelma että ihminen ei olisi langennut. 

En jaksa uskoa että rakastava Jumala tahtoisi vartavasten että ihminen joutuu näin vaikeiden asioiden kanssa tekemisiin. Emme tiedä perustavaa syytä miksi Jumala ylipäätään laittoi ihmisen tällaiseen testiin, ja miksi siinä kävi niin kuin kävi. Ehkä Jumala tahtoi mitata sitä onko ihminen uskollinen hänelle. Lucifer ei ollut, eikä ihminenkään ollut. Mutta että ihminen vieteltiin lankeemukseen saattoi olla lieventävä asianhaara. Jumala ei tuhonnut meitä, mutta elämänlaatumme huononi. Ajattelen että Jumala ei halunnut että ihminen joutuu näin vaikeisiin asioihin. Jostain syystä hän antoi asioiden mennä näin.

Kommentti: Jos Jumala olisi luonut meistä toisenlaisia, että meillä ei olisi vapaata tahtoa, niin millaisia olentoja olisimme? Emme voisi rakastaa vapaasta tahdostamme emmekä tehdä vapaasta tahdostamme hyvää. Olisimmeko täysin ohjattavia? Ohjelmoidut toimimaan tietyllä tavalla?

Vastaus: On esitetty ajatus että vapaa tahto mahdollistaa suuremman hyvän olemassaolon, kuin kärsimys, minkä se myös mahdollistaa. Eräs ateisti väitti minulle että Jumala olisi voinut luoda ihmisen vapaaksi niin, ettei ihminen koskaan käytä vapauttaan väärin. Kysyin onko edes loogisesti mahdollista luoda vapautta, jota ei olisi mahdollisuutta käyttää väärin?

Jos meillä ei olisi vapautta, olisimmeko sitten enemmän eläimen kaltaisia tai jonkinlaisia robotteja? Jumala olisi varmasti voinut luoda ihmisesta koneen, mutta hän ei halunnut sitä. Hän loi meidät kuvakseen. Heijastamme jollain tavoin sitä, millainen hän on. Olemme persoonia. Meillä on vapaus. Jumala on persoona ja hänellä on vapaus.

Kommentti: Kiitos tosi mielenkiintoisesta puheesta. Pohdin ja vastasitkin siihen että ihmisen elämässä on kärsimystä omien huonojen valintojen seurauksena, että on itse päättänyt tehdä tai toimia jotenkin, ja se aiheuttaa itselle ja läheisille kärsimystä. Sanoit että Jumala voi kääntää sen omia tarkoitusperiään vastaavaksi. Se oli hyvin lohduttavaa. Itselleni tuli ajatus että vaikka on itse mokannut ja kärsii itse sen takia, Jumala ei jätä siihen suohon yksin makaamaan. Se on myös lohduttavaa ja voi kääntyä siunaukseksi ehkä jossain vaiheessa. 

Kysymys: Kiitos hienosta ja hyvin jäsennellystä luennosta, joka toi syvyyttä ja valoa tähän aihepiiriin, joka on merkityksellinen nykymaailmassa. Eilen katsoin uutisia uudesta oopperasta. Siinä toinen tekijöistä sanoi että tekoäly ei vielä tunne miltä tuntuu olla ihminen. Toivottavasti ei tule tilaisuutta että tekoälyllä on vapaa tahto. Aloin miettiä subjektiivista kärsimyksen kokemista. Mikä on toisille kärsimystä, ei toiselle ole sitä kokemustasolla. Subjektiivinen / objektiivinen kärsimys? Koemme asiat subjektiivisesti. Jos jollakin on haava sormessa, ihmiseltä täytyy kysyä itseltään kokeeko hän silloin kärsimystä.

Vastaus: Ajattelen että kärsimys on väistämättä subjektiivinen kokemus, kuten kaikki inhimillinen kokemus. Koemme itse, henkilökohtaisesti. Ihmisissä on eroja siinä miten pahalta jokin asia tuntuu. Asia minkä toinen kestää, voi aiheuttaa toiselle henkisen romahtamisen. Toinen voi säilyttää toimintakykynsä, toinen voi luhistua täydelliseen epätoivoon ja masennukseen.

En lähde kuitenkaan aivan siitäkään että kärsimys olisi ihmisen päätettävissä, tai ettei sitä todellisuudessa olisi. Kärsimys on jotain todellista ja perustavaa, jota on ihmisen maailmassa. Minulla jäi käsittelemättä myös se näkökanta että jotkut ovat esittäneet kärsimyksen ongelmalle ratkaisuksi että Jumala ei olisikaan Kaikkivaltias. Maailman pahuus johtuisi siihen että Jumala ei pysty estämään sitä. En lämpene tällaiselle. En näe loogista syytä sille.

Kommentti: Toinen ratkaisu on että Jumala ei olisi kokonaan hyvä. En näkisi sitäkään kristitylle hyvänä vaihtoehtona. 

Vastaus: Tekoälyn kehitystä on toki vaikea tietää, mutta tuskin se nyt vähään aikaan saavuttaisi sellaista tietoisuutta kuin ihmisellä. Ja vaikka saavuttaisi jonkinlaisen tietoisuuden, se voi olla niin erilainen, ettei se ole välttämättä vertailukelpoinen. En ole toki tekoälyn asiantuntija. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että tekoäly on vielä sangen tyhmä. 

Kommentti: Tekoälyllä ei ole vielä enempää tietoisuutta kuin sulakkeella. Se pyörittää algoritmeja ja laskutoimituksia. 

Vastaus: Havahduin yhtenä päivänä siihen että Commodore 64 ja tehokkain supertietokone ovat tietoisuuden suhteen aivan samalla tasolla. Supertietokone laskee aivan tolkuttomasti enemmän kuin Commodore 64, mutta se ei tunnu vaikuttavan mitenkään siihen että tietokoneelle ilmenisi aitoa kokemusta. Se vain laskee tehokkaasti laskutoimituksia. 

Lähden siitä että kärsimys on ihan todellista. Idän uskonnoissa saattaa olla joskus ajatusta että kärsimys on illuusio, joka häviää kun ihminen ymmärtää oman jumaluutensa tai valaistuu. En lämpene sellaiselle. Ajattelen että kärsimys on todellinen osa tätä maailmaa. Se häviää lopullisesti vasta Jumalan valtakunnassa.

Voisimme myös puhua pahan ongelman lisäksi hyvän ongelmasta. Miksi maailmassa on niin paljon hyviä asioita? Jos maailmassa oleva pahuus täytyy selittää, eikö hyvyyskin täydy selittää? Voit kysyä myös tätä esim. kun juttelet ateistin kanssa. Hyvääkään ei voida pitää itsestäänselvyytenä, jos ei pahaakaan.

On myös esitetty ajatus että jos mitään pahaa ei olisi, osaisimmeko arvostaa hyvää. Kärsimyksen tiimoilta on esitetty valtavasti kaikenlaisia ajatuksia niin kristinuskon kuin muiden uskontojen piirissä. Yksi mielenkiintoinen ero buddhalaisuuden ja kristinuskon välillä on että buddhalaisuudessa esitetään että kärsimys aiheutuu ihmisen janosta elämään ja se sitoo ihmiseen loputtomaan kiertokulkuun. Kristinuskossa kärsimys johtuu synnistä. Lääke siihen ei ole elämänjanon sammuttaminen, vaan Kristuksen vastaanottaminen. On tärkeää nähdä näiden kahden uskonnon ero tässä.

Kysymys: Puhuimme moraalisesta pahasta. Mitkä olisivat hyviä tapoja edistää moraalista hyvää? Toisaalta varmaan hyveiden harjoittaminen / kasvaa itse, ja toisaalta levittää hyvää?

Vastaus: Jumala on asettanut esivallan suitsemaan pahuutta. Esivalta rankaisee rikoksista. Lapsilla on vanhemmat. On opettajat. Kasvattaminen lähtee kotoa ja koulun antamista mahdollisuuksista. Kristittynä ajattelen että meitä kutsutaan myös tekemään hyviä tekoja maailmassa. Voimme ainakin lievittää kärsimystä, yrittää hoitaa ihmisiä, levittää evankeliumia, rukoilla Jumalalta apua.

Voimme pyrkiä kehittämään paheiden sijaan hyveitä maailmankatsomuksesta riippumatta. Onneksi ihminen tahtoo yleensä olla hyvä. Koemme loukkaavana, jos joku pitää meitä pahoina ihmisinä. Ihminen yleensä pyrkii hyvään. Emme onneksi ole niin pahoja kuin voisimme olla. Emme toisaalta ole niin hyviä kuin meidän tulisi.

Kommentti: Myös paikallisseurakunnalla on varmasti oma paikkansa.

Vastaus: Meidät kaikki on kutsuttu kristittyinä kertomaan Jeesuksesta. Uskon että siellä missä Jeesus otetaan vastaan saadaan aina jonkinlainen voitto pahasta ja kärsimyksestä. Meillä kaikilla on tehtävä kertoa Jeesuksesta. Kerro vain rohkeasti uskostasi mahdollisuuksien mukaan. Se on tehokkain tapa lievittää maailmassa olevaa kärsimystä.

Tahdon toivottaa teille kaikille siunattua alkanutta kevättä ja hyvää loppuvuotta. Meillä on hyvä Jumala joka pitää meistä huolen. Kiitos.