Vieraskynä Heikki Hynninen: Kristinusko ja maailmanuskonnot

Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 10.2.2024

Tervetuloa tähän iltaan. On aina todella hienoa olla täällä Viitasaarella. Olen saanut käydä luonanne useampana vuonna. Ne ovat aina olleet siunaavia kokemuksia. Tarkoitukseni on puhua tänään muista uskonnoista ja kristinuskosta. Kristinusko on joutunut, ja joutuu yhä enemmän, olemaan täällä Suomessakin muiden uskontojen ja ideologioiden kanssa vuorovaikutuksessa.

Yksi syy siihen, miksi meidän on hyvä olla perillä muista uskonnoista on se, että maahanmuuton, matkustelun ja internetin kautta muut uskonnot johdannaisineen ovat yhä enemmän keskuudessamme, ehkä jopa naapurissamme. Nämä kolme maailmanuskontoa, joita käymme läpi: islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus, ovat kristinuskon jälkeen kolme kristinuskon jälkeen suurinta virtausta. Niillä on todella paljon kannattajia.

Tahdon todeta tähän alkuun etten ole muiden uskontojen asiantuntija. Nämä eivät ole ydinosaamistani. En ole kokemusasiantuntija. En ole tehnyt lähetystyötä niiden parissa. Ystäväpiirissäni ei ole muiden uskontojen edustajia. Olen lukenut kirjallisuutta ja pohtinut henkilökohtaisesti. Osalla teistä voi olla laajemmat tiedot ainakin jostakin näistä uskonnoista. Osalla teistä voi olla kokemusasiantuntijuutta. Pyydän että mikäli olen esittänyt jotain perätöntä näistä muista uskonnoista, kertoisitte sen minulle. 

Tämä on kristillisessä seurakunnassa pidetty puhe. Tämä ei ole akateeminen luento. En ole pyrkinyt täysin akateemiseen puoluettomuuteen. Esittelen kunkin uskonnon pääpiirteitä. Esitän sitten kristillisiä kriittisiä huomioita. Pyrin esittämään asiat siten kuin toivoisin muiden uskontojen edustajien käsittelevän kristinuskoa. Pyrin siihen etten esittäisi mitään valheellista tai nolaavaa, ja että esittämäni kritiikki olisi reilua ja asiallista. Maailmanuskonnot ovat ovat valtavan laajoja kokonaisuuksia. Raapaisemme ainoastaan pintaa. Olen lukenut muista maailmanuskonnoista eniten buddhalaisuudesta, toki jonkin verran myös hindulaisuudesta ja islamista.

Islam lyhyesti

Islam on heti kristinuskon jälkeen kannattajamäärältään suurin maailmanuskonto. Se on siinä mielessä lähellä kristinuskoa, että se on monoteistinen eli yksijumalainen uskonto. Islam on rakentunut profeetta Mohammadin toiminnan perustalle. Mohammad eli noin vuodesta 570 vuoteen 632. Profeetta Mohammed sai vaikutteita aikansa juutalaisilta ja erilaisilta kristillisiltä suuntauksilta. Arabiheimot olivat paljolti monijumalaisia pakanoita. Kerrotaan että profeetta Mohammad alkoi saada aikuisiällään sanomia Jumalalta. 

Jumalan arabiankielinen nimitys on Allah. Se tarkoittaa yksinkertaisesti Jumala. Mohammad koki olevansa Jumalan aivan erityinen lähettiläs, profeetta. Mohammedin saamat ilmestykset koottiin myöhemmin Koraaniin, mikä on islamin pyhä kirja. Islamilainen ajanlasku alkaa siitä, kun Mohammed karkotettiin Mekasta Medinaan. Hän sai koottua rivinsa Medinassa ja taivutettua Mekankin puolelleen. Mohammed sai yhdistettyä arabiheimot niin että ne levisivät kulovalkean tavoin. Tuli arabi-invaasio. He valloittivat hyvin laajoja alueita lyhyessä ajassa. Islamilla oli hyvin räväkkä alku.

Profeetta Mohammadin kuoltua muslimit välittivät hänen perintöään ja jatkoivat traditiota. Se on jatkunut aina meidän päiviimme asti. Islamin erityistä kannatusaluetta ovat Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka. Entisen Persian alue, kuten Iran ja Irak, ovat erityisen vahvaa kannatusaluetta.

Kuten kristinuskossa, on vain yksi Jumala. Hän on ilmoittanut itsensä profeettojen välityksellä kaikkina eri aikakausina. Islamissa ajatellaan että myös juutalaiset ja kristityt ovat saaneet Jumalalta profeetallista ilmoitusta. Juutalaiset ja kristityt ovat kuitenkin heidän mukaansa vääristelleet myöhemmin perimätietoa. Siksi tarvittiin Mohammed, joka sai lopullisen ilmoituksen Allahilta. Jeesus on islamissa profeetta, ei Jumalan Poika. Islamissa kielletään jyrkästi että Jumala olisi Kolminaisuus, sekä se, että Jumalalla olisi lapsia. Jumala on luonut maailman ja ihmiset, kuten kristinuskossa, oman tahtonsa voimalla.

Islamissa on myös eräänläinen syntiinlankeemuskertomus. Syntiinlankeemuksella ei kuitenkaan nähdä olevan yhtä dramaattisia vaikutuksia kuin kristinuskossa. Islamissa ajatellaan että ihminen voi itse täyttää Jumalan tahdon ja tulemaan vanhurskaaksi omilla teoilla.

Koraani mielletään islamissa Jumalan suorana saneluna profeetta Mohammadille. Joissain islamin suuntauksissa nähdään että Koraani olisi ollut olemassa Allahin luona jo ennen maailman luomista. Koraanissa ei ole Raamatun tavoin selkeästi hahmottuvaa juonta, vaan siinä on eri pituisia suuria. Koraania lukiessa huomaa että siellä on Raamatusta tuttuja hahmoja, Nooa, Aabraham ja niin edelleen.

Koraani on periaatteessa ylin auktoriteetti islamin tulkinnassa. Käytännössä profeetta Mohammadista kertova perimätieto, hadithit, ovat hyvin tärkeitä. Ne antavat kontekstin missä tulkita Koraania. Koraanin suurat ovat jaettavissa karkeasti Medinan suuriin ja Mekan suuriin. Niistä mekkalaiset suurat ovat medinalaisia aikaisempia. Ajallisesti myöhempi ilmoitus on periaatteessa arvovaltaisempaa suhteessa aiempaan.

Islamissa on sharia laki. Se on tie, jota islamin kannattajan tulee kulkea. Se on laadittu Koraanin ja hadithien perusteella.

Islamin uskon harjoittamisessa on viisi peruspilaria: Uskontunnustus, rukous, almut, paasto ja pyhiinvaellus.

1. Uskontunnustus on lyhimmillään: Ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala ja Mohammad on hänen profeettansa. Tämän uskontunnustuksen lausuminen vakavalla mielellä todistajien läsnäollessa on initaatioriitti.
2. Rukous toimitetaan viisi kertaa päivässä. Silloin kumarrutaan Mekkaan päin. Sen tarkoitus ei ole olla sisällyksetön rituaali, vaan tarkoitus on kehittää muslimin hengellistä ryhtiä ja uskonelämää.
3. Almuja annetaan tuloista tietty prosentti. Niitä käytetään etenkin köyhien avustamiseksi.
4. Paastokuukausi Ramadanin aikaan pidättäydytään syömisestä ja juomisesta auringon noususta auringon laskuun. Tällä pyritään kasvattamaan luonteenlujuutta ja edistymään uskonharjoituksessa.
5. Jokaisen muslimin harras toive on että pääsisi edes kerran elämässään käymään Mekassa pyhiinvaelluksella.

Nämä viisi peruspilaria antavat islamin harjoituksen aika selkeästi erottuvan hahmon.

Islamissa ei ole papistoa, paavia, eikä ekumeenisia kirkolliskokouksia, mutta imaamilla on hyvin tärkeä asema islamin uskon tulkinnassa. Arvostetumpien imaamien tulkinta laista määrittää muita. Tärkeimpiä oppineita sanotaan mufteiksi. Heillä on hyvin painavaa sanottavaa. 

Islamissa on erotettavissa erilaisia suuntauksia, joista tärkeimmät ja suurimmat ovat sunna-muslimit, joita on lukumääräisesti eniten, ja shia-muslimit. Tärkein ero näiden välillä liittyy siihen kenellä on auktoriteetti tulkita islamia oikein profeetan jälkeen. Rukouskäytännöissä ja muissa yksityiskohdissa on lisäksi joitakin eroja.

Erot eivät näytä ulkopuolisesta kovin suurilta. Valitettavasti shiiojen ja sunnien välit ovat hyvin tulehtuneet. He ovat myös sotineet keskenään historiassa. Suufit ovat islamin mystikoita. Näiden lisäksi on muitakin pienempiä suuntauksia. 

Islamia voidaan pitää monella tavalla kristikunnan suurimpana haastajana. Sen kannatus kasvaa. Islam on lähetystyötä tekevä uskonto. Se pyrkii leviämään kaikkialle.

Hieman kriittisiä huomioita islamista

1. Juutalaiset ja kristityt 

Näkisin yhtenä perustavana ongelmana väitteen siitä että juutalaiset ja kristityt olisivat vääristelleet Jumalalta saamansa ilmoituksen. Ei ole todisteita siitä, etteivätkö juutalaiset ja kristityt olisi pitäneet huolta saamastaan ilmoituksesta.

Kun tutkimme juutalaisten ja kristittyjen kaanonien ulkopuolelle jääneitä kirjoituksia, ei ole tekstilöytöjä, jotka vahvistaisivat tämän muslimien väitteen. Muslimit väittävät että aiempi ilmoitus olisi ollut islamin kanssa yhteneväinen, mutta käytännössä mikään tekstilöytö ei vahvista tätä. 

Tiedämme kuitenkin että esimerkiksi Uuden testamentin kaanonin ulkopuolelle jääneet kirjoitukset eivät tue islamin uskoa. Ainut teksti jota voisi käyttää todisteena on Barnabaan evankeliumi, mutta sitäkin tutkijat pitävät yksimielisesti keskiajalla laadittuna väärennöksenä. Mikäli juutalaiset ja kristityt eivät ole vääristelleet Jumalalta saamaansa ilmoitusta, mielestäni Mohammadille annettu uusi ilmoitus ei ole tarpeen.

2. Koraanin luonne

Toinen ongelma on nähdäkseni siinä että Koraania pidetään sana sanalta sanelemana. Se pitää tuskin paikkaansa. Koraanissa on esimerkiksi viitteitä legenda evankeliumeista, jotka kristityt jättivät kaanoninsa ulkopuolelle. Tuntuisi oudolta, että Jumala olisi sanellut sana sanalta legendoja.

3. Armokäsitys

Kolmas ongelma islamissa on mielestäni että vaikka Jumalan armoa korostetaan Koraanissa, Allahin armo ei oikeastaan takaa mitään. Kristinuskossa Jumala on tehnyt kanssamme liiton. Hän on sanonut että hänen armonsa on sidottu Kristuksen ristintyöhön ja ylösnousemukseen puolestamme. Se on perustus, jonka pohjalta Raamatun Jumala armahtaa meidät.

Islamissa vaikka muslimi toimittaisi kuinka hartaasti kaikki rukoukset ja muut toiminnot, ei ole taetta siitä että Allah armahtaisi. Islamin uskossa Jumala tuomitsee ihmiset aikojen lopulla, kuten kristinuskossa. Toiset iankaikkiseen paratiisiin, toiset iankaikkiseen helvettiin. Tuomion perusteet ovat kuitenkin eroavat.  Kristinuskossa ajattelemme että usko Kristukseen vanhurskauttaa, ei omat tekomme. Hyvät teot ovat uskon hedelmä, eivät pelastuksen ehto. Islamissa on paljon hyvää ja arvokasta, mutta näkisin sen kuitenkin ihmisen omana yrityksenä ansaita pelastus. Kristinuskossa pelastus on armoa.

Hindulaisuus lyhyesti

Hindulaisuudessa menemme hyvin erilaiseen maastoon. Islam on monella tavoin linkittynyt juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Hindulaisuus on selvästi oma perinteensä. Hindulaisuus on kolmanneksi suurin maailmanuskonto. Se vaikuttaa erityisesti Intiassa.

Hindulaisuus voidaan nähdä uskonnon sijaan erilaisten uskontojen muodostamana yhteenliittymänä. Siellä on hyvin monenlaisia tapoja ajatella ja uskoa. Hindulaisuus ei ole perinteisesti tehnyt lähetystyötä. Se saattaa olla vanhin yhtäjaksoisesti välittynyt uskonnollinen traditio maailmanhistoriassa. Sillä ei ole perustajahahmoa.

Hindulaista ajattelua leimaa kaksi erilaista päähaaraa. Teistinen hindulaisuus näkee Jumalan persoonallisena, monistinen hindulaisuus persoonattomana. Siitä riippuu hyvin paljon. Yhden Jumalan sijasta on miljoonia erilaisia jumalia. Vaikka jumalia on monta, niitä on kuitenkin vain yksi. Hindulaisuuden pääjumala on nimeltään Brahman. On eroa nähdäänkö hänet persoonallisena vai persoonattomana. Brahman nähdään niin tuonpuoleisena ettei hänestä voida sanoa oikeastaan mitään. Hänen kanssaan ei voida olla suoraan suhteessa.

Hindulaisuudessa ajatellaan että Brahmanista eriytyy, tai häntä edustaa, erilaiset jumalat. Hindulaisuudesta on peräisin ajatus siitä että palvoipa ihminen mitä jumalaa tahansa, hän palvoo pohjimmiltaan yhtä Jumalaa. Hindulaisuudesta on peräisin nykyisin hyvin suosittu ajatus siitä, että Jumalan luo on monta tietä. Vaikka on olemassa monta erilaista uskontoa, ne johtavat kaikki lopulta samaan päämäärään.

Brahmanin lisäksi suosituimmat hindujumalista suosituimmat ovat Trimūrti: Brahmā, Vishnu ja Shiva. Brahmā luo maailmankaikkeuden. Hän ei ole nykyisin kovin palvottu jumaluus. Vishnu ja Shiva ylläpitävät maailmankaikkeutta ja Shiva lopulta tuhoaa sen. Maailma saa syntynsä siten että se virtaa ulos ja menee takaisin Brahmanin luo, virtaa ulos ja menee takaisin. Aikakäsitys on syklinen. Virtaamisella ja takaisinpaluulla ei ole alkua eikä loppua.

Hindulaisuudessa korostuu aika paljon gurun asema. Guru on pyhä mies, jolla on tieto Jumalasta ja jonka hän välittää muille. Hindulaisuudessa on henkisiä harjoituksia. Niistä jooga on hyvin tunnettu. Eri jooga-asennot merkitsevät erilaisia hindujumaluuksia. Joogan avulla pyritään pääsemään yhteyteen jumaluuksien kanssa.

Hindut harjoittavat erilaisia meditaatiotekniikoita ja rukousta. Heillä on erilaisia rituaalisia toimituksia ja monenkirjavia temppeleitä. Hindulaisuudessa ei ole helvettiä, vaan jälleensyntymisoppi. Ihminen syntyy yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes saavuttaa riittävän puhtauden asteen, eli mokšan. Mokša on pelastus hindulaisuudessa. Jokainen ihminen joka saavuttaa mokšan, vapautuu jälleensyntymisen kiertokulusta.

Karman laki säätää sen, mikä on ihmisen kohtalo. Jos teemme hyviä tekoja, kartutamme hyvää karmaa. Tämä takaa meille paremmat mahdollisuudet seuraavassa elämässä. Jos teemme vääriä asioita, meille kertyy huonoa karmaa. Tämä vaikuttaa tilanteeseemme seuraavassa elämässä.

Hindulaisuudessa Veda-kirjoilla on hyvin suuri auktoriteetti. Niitä on monenlaisia. Rigvedassa on rituaalisia tekstejä. Viimeisin kerrostuma on Upanishadit, tietäjien tieto. Olen yrittänyt joskus lukea näitä tekstejä, mutta ne ovat siinä määrin hämäriä, etten saanut niistä kovin paljoa irti. Tässä korostuu se, että jonkun gurun olisi varmaan pitänyt selittää niitä minulle. Bhagavad Gītā on myös hyvin tärkeä ja arvovaltainen pyhä teksti. Hindulainen tradito operoi paljolti Veda-kirjojen ja niistä nousevien johtopäätösten kanssa.

Hindulaisuuden eri suuntauksista voi sanoa että siinä on useita erilaisia uskonnollisia ja filosofisia suuntauksia. Näistä kaksi tärkeä ovat Bakhti-liike ja Advaita Vedanta. Bakhti tarkoittaa antaumuksellista palvontaa ja omistautumista. Siinä valitaan joku jumaluus, johon keskitytään. Suurin osa hinduista palvoo Vishnua. Bakhti-liikkeessä korostuu pääjumalan persoonallisuus. Siinä pääjumalalle omistaudutaan rukouksessa, uhraamisessa ja rituaaleissa. Siinä on jotain samankaltaista kuin muslimin tai kristityn suhtautumisessa Jumalaansa. Bakhti-liike on suosittua maanläheisyytensä vuoksi. Siinä on päämääränä karman puhdistaminen niin että saadaan yhteys pääjumalaan ja saavutetaan mokša.

Advaita Vedanta tarkoittaa vedojen loppua. Siinä korostuu näkemys että pääjumala Brahman on persoonaton, monistinen jumaluus. Advaita Vedantassa ajatellaan että vain Brahman on viime kädessä totta. Näkyvä maailma on eriasteista harhaa, unikuvien kaltaista lumetodellisuutta (maya). Ihmisen kohtalo on siinä että ihminen on eriytynyt Brahmanista. Jokaisen ihmisen sisällä on atman, elävä sielu tai itsetietoisuus. Kun ihminen oivaltaa että hänen atman on sama kuin Brahman, maailmansielu tai perimmäinen todellisuus, maailman harha katoaa, ja ihminen saavuttaa mokšan.

Hieman kriittisiä huomioita hindulaisuudesta

1. Sekavuus

Nähdäkseni hindulaisuus sekavaa. Se, että olisi paljon jumalia ja toisaalta yksi Jumala, ei tahdo pysyä loogisesti kasassa. Mielestäni kristinuskossa on selkeää että on yksi Jumala, joka on Kolminaisuus, ja joka on luonut maailman. Hindujen tulisi kyetä jotenkin ratkaisemaan myöskin erimielisyys siitä, onko jumala persoonallinen vai persoonaton.

2. Pelastus oman yrittämisen kautta

Hindulaisuudessa ihminen yrittää itse suorittaa päästäkseen vapaaksi jälleensyntymän kiertokulusta. Kristinuskossa on vapauttavaa evankeliumi ettei meidän tarvitse suorittaa itse, vaan usko Jeesukseen riittää pelastukseen.

Hindulaisuudessa on lisäksi myös ongelmana mistä huono karma tuli alunperin. Kuka lankesi ensimmäisen kerran? Kristinuskossa tarina Aadamista ja Eevasta selittää sitä miten pahuus ja kärsimys tulivat maailmaan. Hindulaisuudessa ei ole järkevää selitystä sille, mistä kärsimys ja pahuus on tullut.

Buddhalaisuus lyhyesti

Buddhalaisuus on syntynyt hindulaisuuden pohjalta. Sillä on selkeä perustajahahmo buddha, eli valaistunut tai hereillä oleva, nimeltään Siddhartha Gautama. Buddhalaisuus on neljänneksi suurin maailmanuskonto. Uskontotieteilijöitä on pohdituttanut se, onko kyseessä uskonto, vaiko lähinnä elämänfilosofia. Buddhalaisuudessa ei ole Luoja-Jumalaa. Jumalilla ei ole yksiselitteistä tehtävää.

Buddhan tarkkaa elinaikaa ei tiedetä, mutta hänen kuolinvuotensa on mahdollisesti n. 500-300 eKr. Siddhartha Gautama syntyi Śākya-suvun päällikön pojaksi. Buddhalaisessa perimätiedossa korostuu että hän eli hyvin ylellistä ja varjeltua elämää. Buddha kuitenkin tajusi että hän kuolee kerran. Kärsimys kohtaisi häntäkin, vaikka hänellä olisi kuinka paljon ylellisyyttä. Tämän levottomuuden myötä hän ryhtyi vaeltavaksi askeetikoksi etsimään vastauksia suuriin kysymyksiin. 

Buddhan aika oli Intiassa monenlaisen hengellisen murroksen ja etsimisen aikaa. Siellä oli paljon vaeltavia askeetikkoja, jotka etsivät vastauksia virallisen uskonnollisuuden ulkopuolelta. Koettiin että silloisen ajan hindulaisuus oli jäykistynyt liian pappisjohtoiseksi.

Kerrotaan että buddha piinasi itseään, muttei löytänyt sillä tavoin valaistumista. Kerrotaan että hän asettui puun alle ja päätti ettei nouse siitä ennen kuin on löytänyt tien ulos kärsimyksestä. Sanotaan että hän saavutti valaistumisen eli tuli buddhaksi. Hän ymmärsi kärsimyksen syyn.

Buddhalaisuudessa on hindulaisuudesta omaksuttu näkemys jälleensyntymisestä ja karmasta. Buddhalaiset kutsuvat jälleensyntymisen ketjua nimityksellä samsara. Ihminen kiertää elämänpyörää. Buddhalle kirkastui neljä jaloa totuutta, mitkä ovat buddhalaisen opin pääpilarit.

1. totuus: elämässä on kärsimystä.
2. totuus: kärsimyksen syy on janoaminen ja takertuminen.
3. totuus: kärsimys on lakkautettavissa.
4. totuus: tämä onnistuu elämällä kahdeksan osaisen jalon polun mukaan.

Kahdeksanosainen jalo polku jaetaan tavallisesti kolmeen osaan: viisauteen, moraaliin ja meditaatioon. Buddhalaisuudessa on perustavaa etsiä valaistumista (nirvana), mikä vapauttaa ihmisen jälleensyntymien kiertokulusta ja kärsimyksestä. Kaikki buddhalaisuuden suuntaukset etsivät valaistumista. Asiaa voi verrata pelastumiseen kristinuskossa.

Buddha esitti että valaistumattomassa tilassa ihminen elää ehdonvaraisessa olemassaolossa. Ehdonvaraisen olemassaolon tuntomerkkejä ovat että ilmiöt ovat pysymättömiä, ytimettömiä ja epätyydyttäviä. Ne ovat niin virtaavia ja ohimeneviä, etteivät ne tuo pysyvää tyytyväisyyttä.

Buddhalaisuudessa ihmisellä ei ole kiinteää minää, joka pysyisi samana. Buddha ajatteli että kiintyminen minän-harhaan aiheuttaa sen että ihminen takertuu tähän maailmaan. Se pitää ihmisen kiinni kärsimyksessä.

Buddhalaisuudessa keskeistä on kolmeen jalokiveen turvautuminen. Nämä kolme jakokiveä ovat Buddha, hänen opetuksensa (dharma) ja uskovien yhteisö (sangha). Sanghaa voidaan verrata seurakuntaan kristinuskossa. Siihen kuuluu munkit, nunnat ja maallikot.

Buddhalaisuus on melko munkki- ja nunnakeskeinen uskonto. Maallikoillakin katsotaan joissakin suuntauksissa olevan mahdollisuus valaistumisen saavuttamiseen, vaikka se on heille vaikeampaa. Maallikoiden roolina on myös auttaa munkkeja ja nunneja. Näin tekemällä maallikot voivat saada seuraavassa elämässä paremmat mahdollisuudet valaistumiseen.

Buddha ei nimennyt itselleen seuraajaa. Hänen jälkeensä on eriytynyt monia koulukuntia. Koulukunnat tuottivat erilaisia kaanoneja, ohjeellisten kirjoitusten kokoelmia. Meidän päiviimme säilyneistä koulukunnista kolme tärkeintä ovat theravada-, mahajana- ja vajrajana- suuntaukset.

Theravadasuuntaus on hallitseva erityisesti Kaakkois-Aasiassa, Thaimaassa, Laosissa ja Vietnamissa. Se pitää itseään alkuperäisimpänä buddhalaisuuden muotona. Varhaisista kaanoneista on säilynyt kokonaisena vain theravadasuuntauksen kokoelma. Buddhalainen kaanon on valtavan laaja. Sitä kutsutaan nimellä tripitaka (kolme koria). Se jakautuu kolmeen osaan.

1. osa vinaya piṭaka käsittelee luostarisäännöksiä, Buddhan ohjeita munkille ja nunnille.
2. osa sutta piṭaka käsittelee Buddhan opetuksia.
3. osa abhidhamma piṭaka, oppien osio.

Muillakin varhaisilla koulukunnilla oli omat kaanoninsa, mutta theravadasuuntauksen tekstien lisäksi meille on säilynyt melkein kokonaisena ainoastaan sarvastivada-suuntauksen tekstit. Muiden suuntausten kaanonit ovat säilyneet paljon katkelmallisempina. Kuitenkin seitsemältä koulukunnalta on säilynyt kunkin koulukunnan luostarisäännöt. Niissä on seitsemän eri versiota Buddhan antamista ohjeista munkeille ja nunnille.

Theravada suuntauksessa korostuu valaistuminen omaksi hyödyksi. Ihanteena on arhat, valaistuminen opettajaa seuraamalla. Riittää että ihminen saavuttaa itse buddhan esimerkkiä seuraten valaistumisen.

Toinen pääsuuntaus on mahayana. Siinä on keskeistä bodhisattvan ihanne. Bodhisattva pyrkii turvaamaan ensin muiden valaistumisen. Hän ei halua valaistua itsekkäästi, vaan että kaikki elolliset saavuttaisivat valaistumisen. Bodhisattva pyrkii harjoittamaan bodhisattvan täydellisyyksiä. Se on valtaisa urakka ja vaatii monia jälleensyntymisiä. Se on hyvin vaivalloinen polku, vaikka ajatus on hyvin kaunis. Mahayana suuntauksessa tunnustetaan theravada suuntauksen kaanonin arvovallan, mutta suuntaus on tuottanut lisäksi omia sutria, eli kertomuksia buddhasta. Niitä on säilynyt meidän päiviimme noin 600.

Kolmas pääsuuntaus on vajrayana (timanttipolku). Sitä pidetään kaikkein tehokkaimpana, mutta samalla kaikkein vaarallisimpana tienä valaistumiseen. Se on luonteeltaan esoteerinen eli siihen liittyy salatieto. Vajrayanassa korostuu gurulta saatu vihkimys. Sitä ei saa harjoittaa ominpäin. Se on saanut paljon vaikutteita hindulaisista tantristisista menoista.

Mahayana-buddhalaisuuden pohjalta on syntynyt vielä puhtaan maan buddhalaisuus. Siinä nähdään että buddha auttaa valaistumisessa. Zen-buddhalaisuus on useimmille tuttu ainakin nimeltä. Siinä korostuu arjen pyhittäminen valaistuksen saavuttamiseksi.

Hieman kriittisiä huomioita buddhalaisuudesta

1. Kärsimys ja maailman alkuperä

En pidä pätevänä näkemystä siitä että kärsimys aiheutuisi janoamisesta tai takertumisesta. Tästä maailmasta tulee kuin helvetti, josta täytyy päästä pois. Kristinuskossa nähdään että maailma on langenneisuudestaan huolimatta Jumalan hyvää luomistekoa. Mielestäni kristinuskolla on parempi vastaus maailmankaikkeuden alkuperästä, sekä siitä mistä kärsimys johtuu. Buddhalaisuudessa ei ole varsinaista Luojaa, joka loisi maailmankaikkeuden. Maailmankaikkeuden nähdään olleen ikuisesti olemassa.

2. Perusteet uskolle

Buddhalaisuudessa ei ole Jeesuksen ylösnousemuksen kaltaista tapahtumaa, mistä vakuuttua uskonnon todenperäisyydestä. Ainoa keino vakuuttua buddhalaisuudesta on kokeilla sitä. Kristinuskossa voimme vakuuttua Jeesuksen ylösnousemuksesta jo ennen kuin meillä on uskonnollisia kokemuksia

3. Oma yrittäminen

Buddhalaisuudessa ihminen yrittää itse ansaita pelastuksen. Kristinuskossa pelastus saadaan lahjana uskon kautta.

Lopuksi

Esittelin tässä lyhyesti kolme suurta maailmanuskontoa. Vielä jokunen ajatus siitä, miten kristittyjen tulisi suhtautua muiden uskontojen edustajiin.

Ensiksi apostoli Paavali antoi meille kristityille ohjeeksi: Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa (Roomalaiskirje 12:18). Jos naapurissamme on muslimi tai hindu, velvollisuutemme kristittyinä on elää sovussa lähimmäisemme kanssa.

Toiseksi meidän tulee nähdä muissa uskonnoissa myös muuta kuin eksytystä. Meidän olisi tärkeää nähdä niissä myös arvokasta ja hyvää. Ne ovat voineet tuoda kannattajilleen hyviä asioita.

Kolmanneksi meidän tulee olla kuitenkin kristittyjä. Emme saa olla niin hienotunteisia ettemme koskaan kertoisi heille Jeesuksessa. Ajattelen että kristinuskossa on ilmoitettu totuus, jota meidän tulee noudattaa elämässämme. Meillä on lähetyskäsky. Meidän tulee uskaltaa todistaa rohkeasti Kristuksesta.

Annan vielä hieman kirjavinkkejä, jotta voitte perehtyä muihin uskontoihin itsenäisesti vielä hieman lisää.

Islamista kannattaa lukea Koraania, löytyy kirjastosta. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja on hyvä yleisesitys islamista ja sen suuntauksista. Nabeel Qureshi: Etsin Allahia, löysin Jeesuksen - Hurskas muslimi kohtaa kristinuskon. Teos kertoo muslimin kääntymyksestä kristityksi.

Hindulaisuudesta kannattaa lukea Bhagavad Gita, hindulaisten pyhä teksti. Stephen Cross: Hindulaisuus on ohut yleisesitys. Maharaj R. Rabindranart: Gurun kuolema. Kirja kertoo hindugurun kääntymisestä kristityksi.

Buddhalaisuudesta kannattaa lukea Dhammapada, buddhan opetusten kokoelma. John Snelling: Buddhalaisuus on hyvä yleisesitys. Esther Baker: Olin buddhalainen nunna. Teos kertoo buddhalaisen nunnan kääntymisestä kristityksi.

Puhumme nykyisin mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle menemisestä. Lukekaa muistakin uskonnoista. Saatatte tuntea muiden uskontojen edustajia. Elämme mielenkiintoisessa maailmassa. Meidän kristittyjen on hyvä olla hieman perillä muistakin uskonnoista.

Q. & A.

Kysymys: Kristityt ovat suurin vainottu ryhmä maailmalla. Iso osa vainosta tapahtuu näiden kolmen muun maailmanuskonnon alueilla. Onko muissa uskonnoissa viitteitä kehotukseen vainota toisinuskovia tai muukalaisvihaan?

Vastaus: Koraanissa puhutaan jihadista, pyhästä sodasta. Muslimit keskustelevat keskenään siitä miten sitä tulisi tulkita. Suuri osa ajattelee että se on kehotus edistää islamia rauhanomaisesti. Valitettavasti on myös ääriryhmiä, jotka tulkitsevat että siihen liittyy myös väkivallankäyttö. Osittain vaino johtuu siitä että islamista ei saa erota. Jos käännyt, voit joutua suvun hylkäämäksi, joskus jopa tapetuksi.

Vaikka hindulaisuudessa korostetaan väkivallattomuutta ja myötätuntoa, siinäkin on ääriryhmiä. Hindunationalistit turvautuvat valitettavasti myös väkivaltaan. Buddhalaiset korostavat myötätuntoa, mutta eivät ole aina johdonmukaisia siinä. Sanoisin että muissa uskonnoissa on läsnä myös vainon elementtejä, vaikka virallisessa opetuksessaan ne eivät rohkaise siihen.

Kommentti: Tietenkin tunnustamme kristittyinä sen, että myös kristinuskon nimissä on tehty vainotoimenpiteitä.

Kommentti: Ajattelin sanoa samasta aiheesta. Olemme antaneet tukea perheessämme Intiassa tapahtuvalle kristilliselle työlle. Pankit ovat estäneet piispa Jaakobin työlle lahjoittamisen. Jooga on suosittua ja lempeännäköistä. Hindulaisuus, kuten buddhalaisuus korostaa myötätuntoa. Mutta mikä sitten on että näissä kaikissa uskonnoissa on niitä, jotka eivät ehkä ole kovin syvällä uskonnossaan ja ymmärtävät esimerkiksi jihadin tappamisena? Mistä vainoaminen loppujen lopuksi tulee? Osa hinduista tahtoo tehdä Intian kokonaan hindulaiseksi valtioksi ja alkavat vainoamaan kristittyjä.

Vastaus: Tulemme tässä kysymykseen siitä että me ihmiset olemme syntisiä. Vaikka ihminen pyrkisi toteuttamaan hyvyyttä, mikään ei poista meissä olevaa perisyntiä. Kristittyinäkin olemme helposti synnin vietävissä, jos Pyhä Henki ei saa meissä sijaa ja vaikuttaa meissä Kristuksen kaltaisuutta. Omassa esityksessäni en tietoisesti tarttunut muiden uskontojen nimissä tehtyihin vääryyksiin. Samaa strategiaa voisi käyttää aseena myös meitä kristittyjä vastaan. Valitettavasti vaikka rakkaus on niin keskeistä kristinuskossa, se ei ole meistä valitettavasti aina heijastunut. Kirkot ovat tehneet historiansa aikana konnuuksia. Siitä ei pääse mihinkään. Nabeel Qureshi totesi kuitenkin että kun kristityt tekevät vääryttä, se voidaan osoittaa Jeesuksen esimerkillä helposti vääräksi. Äärimuslimi voi pyrkiä oikeuttamaan konnuuksiaan Koraanilla.

Kommentti: Olin 11 ja puoli vuotta buddhalainen ennen kuin minusta tuli kristitty. Kuuluin mahayana-suuntaukseen ja meillä oli bodhisattva ihanne. Eräs kristitty ystävä totesi kun tulin uskoon että jos on asenne, että kaikki muut menee ensin, ja tarkistaa onko kaikki muut elävät olennot, muurahaiset ja madotkin, jo valaistuneita, vai tarvitseeko niidenkin syntyä miljoona kertaa, että tuollaisia ihmisiä löytyy psykiatrian vuodeosastoilta. Ihminen ei pysty sellaiseen. Theravada-suuntaus on lähempänä kristinuskoa. Siinä ihminen omistaa itse pelastuksen. Kristinuskossa siinä kohdassa kun otat Jeesuksen vastaan, ei mietitä sitä että ensin miljoonien muiden tulee ottaa Jeesus vastaan ennen minua, ennen kuin saan oikeuden ottaa armon vastaan. Ihminen on siinä kohden itsekkäämmällä paikalla kuin bodhisattva. Bodhisattvan tie on todella mutkikas. Siitä tulee vammautunut ihminen. Ihmisen identiteetti on siinä häilyväinen eikä vakiintunut. Se on myös minusta totta. Ajattelin sanoa atmanista ja brahmanista että minulla oli aiemmin amerikkalainen hinduguru. Hän puhui testamentissaan että ihminen ja Jumala tulee yhdeksi. Ihminen tulee siinä itse jumalaksi. Kristinuskossa varoitetaan siitä. Jos ajattelen että olen yhtä Jumalan kanssa, ajattelen helposti että olen Jumala jollain tavalla.

Kysymys: Hindulaisuudessa on yksi pääjumala ja kaikki muut jumalat edustavat lopulta pääjumalaa. Mikä tässä opissa eroaa sinusta kaikkein eniten kristinuskon kolminaisuusopissa. Kristinuskossa on Jumala, jolla on kolme persoonaa. Hindulaisuudessakin eri jumalat edustavat yhtä Jumalaa.

Vastaus: Voisi kiteyttää että kristinuskossa on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hindulaisuudessa pääjumalalla on lukemattomia olemuspuolia ja ilmenemismuotoja. Kristinuskossa Jumalan toinen persoona, Jeesus Kristus on inkarnoitunut, tullut ihmiseksi. Pelastumme uskomalla Jeesukseen. Hindulaisuudessa on sekavampi ryteikkö. Kristinuskossa meille on kerrottu selkeämpi tie. Kolminaisuus on selkeämpi kuin hindulaisuuden monenkirjava maailma.

Kommentti: Kysyit ennen tilaisuutta minulta mikä on mielestäni suurin ero kristinuskon ja buddhalaisuuden välillä. Sanoit sen jo yhdellä lauseella, mutta haluan painottaa sitä: Buddhalaisuus on täysin mien tekojen varassa, omaa vanhurskautumista, mikä on Jumalalle kuin märkä rätti päin kasvoja. Kristinuskossa kaikki vanhurskaus tulee lahjana, koska Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme. Hän on sovittanut jokaisen synnin ristillä. Minulla ei ole ansioita. Kaikki ansio ja kunnia tulee yksin Jumalalle.

Kysymys: Miksi Intiassa, kun muslimi on syönyt naudanlihaa, ja hinduille lehmä on pyhä eläin, siellä on ollut lyukkausporukoita? Hindut ovat käyneet muslimien kimppuun. Eikö siinä ole ristiriitaa sen suhteen että kaikki uskonnot vievät samaan päämäärään?

Vastaus: Hindunationalisteilla on aika outoa että Jumalan luo ei ilmeisesti ollutkaan niin monta tietä. Täytyy muistaa että meillä ihmisillä on valitettavasti taipumusta sanoa yhtä ja toimia toisia. Helposti maalaamme puheissa ihanteita ja emme välttämättä edes yritä noudattaa niitä.

Kommentti: Tuli vielä ajatus. Buddhalaisuudessa korkeimmat ihanteet ovat rakkaus myötätunto. Kristinusko opettaa kuitenkin että Jumala on rakkaus. Se on täysin eri asia kuin että ihminen pyrkii rakastamaan. Rakastamisesta voidaan tehdä suoritus. Ihmisellä on ominaisuus että hän yrittää omin voimin. Jeesus on rakkaus. Jeesuksen teko ristillä on miltä rakkaus näyttää.

Kommentti: Ajatus liittyen Kolminaisuuteen. Jumala on olemukseltaan yksi, mutta kolme persoonaa. Olen miettinyt että jos näin ei olisi, voisiko Jumala olla silloin persoonallinen suhteessa itseensä, ikuisuudessa, ennen maailman luomista? Tarvitsisiko hän silloin maailmaa ollakseen persoonallisessa vuorovaikutuksessa ja rakastaakseen ja ollakseen rakkaus?

Vastaus: Ajattelen että kristinuskossa Jumala on kolmiyhteinen. Hänellä on itsensä kanssa suhteita. Kolminaisuuden persoonat jakavat keskenään rakkauden ja kunnioituksen. Jos Jumala ei olisi kolmiyhteinen, olisiko Jumala aidossa merkityksessä rakkaus? Ja mitä se merkitsee että hän rakastaa silloin? Kolminaisuus voi olla jopa välttämätöntä siihen että Jumalalla voi olla aito suhde maailman kanssa. Hän ei silloin tarvitse maailmaa, vaan tahtoo jakaa Kolminaisuuden persoonien keskinäistä rakkautta.

Kommentti: Isä, Poika ja Pyhä Henki ikuisuudessa. Ajattelin kommentoida vielä että aikakäsityksessä. Se on aika erilainen. Kristinuskossa historialla on alku ja loppu. Haluatko vielä avata syklistä aikakäsitystä? Onko näin että hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa ei arvosteta historiaa samoin kuin kristinuskossa?

Vastaus: Kristinuskossa, ja siitä perityen myös islamissa, Jumala ilmoittaa itsensä perustavalla tavalla historian keskellä, historian tapahtumien keskellä. Kristinusko ei ole niinkään filosofinen uskonto. Perustava historiallinen tapahtuma on Jeesus Nasaretilaisen toiminnassa, Jumalan Pojan tänne tulemisessa.

Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa ei ole pyritty historialliseen tarkkuuteen. Buddhalainen kaanon on koottu satoja vuosia buddhan jälkeen. Perimätieto on väkisinkin elänyt. Buddha ei kirjoittanut itse mitään. Hindujen veda-kirjat tapahtuvat kuin myyttisessä menneisyydessä. Ne eivät ankkuroidu samalla tavoin historiaan kuin Raamattu. Idän uskonnoissa mennään hyvin erilaiseen maastoon kuin islamissa ja kristinuskossa.

Kommentti: Juutalaisuuden rooli on myös mielenkiintoinen. Kristinusko syntyi juutalaisuuden sisällä, ehkä sitä voisi verrata buddhalaisuuden syntymiseen hindulaisuuden sisällä. Ne [alkuperäinen uskonto ja sen pohjalta syntynyt uusi uskonto] ovat samankaltaisia, vaikka niissä on eroja. Kun kristinusko syntyi, juutalaisuudessa oli olemassa erilaisia haaroja, mutta kristinuskon syntymisen jälkeen farisealaisuudesta tuli [varsin pian] vallitseva juutalaisuuden haara. Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70. Sen jälkeen synagoogalaitos piti juutalaisuutta koossa. Juutalaisuudessa on myös tänä päivänä useita eri suuntauksia, kuten kristinuskostakin roomalaiskatolilaiset, ortodoksit, protestantit ja riippumattomat. Maailma on mielenkiintoinen.

Kommentti: Haluan sanoa vielä jälleensyntymisestä. Kun buddhalaisuus on tuotu länsimaihin, täällä ihmiset ajattelevat jälleensyntymisestä siten, että synnyn koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Loppujen lopuksi yhdyn maailmanhenkeen. Se ei ollut alunperin niin. Esittelin oikein sen että idässä on aina tahdottu pois siitä kierrosta. Kun buddhalaisuus tulee länteen, ihmiset haluavat että he ovat olleet edellisissä elämissään kuninkaita ja prinsessoja. Alkuperäisissä uskonnoissa on aina pyrkimys pois siitä pyörästä.

Vastaus: Sekin että olemme kaikki täällä, on idän uskontojen näkökulmasta osoitus siitä että epäonnistuimme edellisellä kerralla. Emme ole saavuttaneet nirvanaa tai mokšaa. Argumentoin jälleensyntymistä vastaan oman kokemukseni pohjalta että en muista edellisestä elämästä yhtään mitään. Jos tulen seuraavallakin kierroksella samalla koneistolla, minulla ei ole hajuakaan siitä mitä mokasin viime kerralla. Olenko edes sama ihminen kuin edellisillä kierroksilla. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa ajatellaan, että jos tänne synnytään ihmisiksi, se on erityinen mahdollisuus, joka pitää käyttää tarkasti. Seuraavalla kerralla voi olla muu osoite.

Kommentti: Kuvasimme hieman hindulaisuuden ja buddhalaisuuden pyrkimystä pois tästä elämästä. Se kertoo siitä, että elämä on ollut todella rankkaa. Valaistuminenkin voidaan ymmärtää sammumisena. Ei ole enää mitään. On tyhjyys. Täällä lännessä elämä on koettu mielekkääksi. Kuolema ja tyhjyys on koettu ongelmana. Haluttaisiin jatkaa tätä elämää. Täällä perinteinen ajatus [jälleensyntymästä ja siitä vapautumisesta] ei ole mennyt läpi. Mutta on tullut uushenkisyyttä (New Age), jossa saa sorvata itselleen uskonnon. Heikki voisi joku kertaa luennoida uushenkisyydestä. Tähän puheeseen ei mahtunut siitä. Ensi kerrasta hieman alustavasti keskustelimme, jos Heikki puhuisi evankeliumien historiallisesta luotettavuudesta. Siitä on tehty paljon akateemista tutkimusta.

Vastaus: Jos ei ole enää kysyttävää, julistan teille vielä Herran siunauksen: Herra siunatkoon teitä ja varjelkoo teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.