"Aika on sodalla ja aikansa rauhalla"

Suomen Viikkolehti 15.10.2023

Sanotaan että Vanha testamentti on täynnä sotia. Se ei ole aivan koko totuus. Raamatun useissa teksteissä kuvataan historian tapahtumia, myös sotia. Kuvattuja tapahtumia ei kuitenkaan aina arvoteta kertomalla, tehtiinkö niissä oikeita vai vääriä valintoja.

Raamatun Jumala ei ole ihmisten välisen vihanpidon kannalla. Tämä käy ilmi, kun verrataan Raamatun luomiskertomusta muihin muinaisiin luomiskertomuksiin. Babylonialaisessa luomiskertomuksessa kuvataan jumalien välistä taistelua. Voittaja tekee häviäjän ruumiista taivaat ja maan. Akkadilainen luomiskertomus taas kuvaa, miten ihminen luotiin, jotta jumalat saisivat levätä kastelukanavien kaivuutyöstä. Vähäisempi jumala tapetaan ja hänen verestään ja savesta tehdään ihmiset.

Raamatullinen luomiskertomus ei heijastele ajatusta väkivallasta osana Jumalan tarkoittamaa luomakunnan järjestystä. Jumala luo sanallaan vaivatta, ilman kamppailua vastustavien voimien kanssa. Väkivalta johtuu syntiinlankeemuksesta. Mesopotamialaisen kertomuksen mukaan vedenpaisumus johtuu siitä, että ihmiset pitivät jumalien mielestä liikaa meteliä. Raamatun kertomuksessa katastrofi on tuomio siitä, että maa tuli ihmisten vuoksi täyteen väkivaltaa.

Kun patriarkka Jaakob rukoilee poikiensa puolesta kuolinvuoteella, hän nuhtelee Simeonia ja Leeviä vihasta ja väkivallan teoista. Valitun kansan vapautuminen Egyptin orjuudesta on kertomus Jumalan pelastusteosta. Siinä vapautuminen ei tapahdu israelilaisten väkivaltaisten tekojen kautta. Kun Mooses yrittää tätä nuorena, Jumala vie hänet 40 vuodeksi autiomaahan.

Tarkoin rajattua sotaa

Israel kävi Joosuan johdolla valloitussodan kanaanilaisia vastaan. Sota oli Jumalan erityinen tuomio kanaanilaisille, joilla oli muun muassa tapana uhrata lapsiaan polttamalla. Jumala antoi kuitenkin kanaanilaisille useita sukupolvia aikaa katumukseen (1. Moos. 15:16). Lopulta Herra määräsi heitä vastaan pyhän sodan.

Pyhä sota rajoittui luvatun maan sisälle. Sen laajentaminen maan rajojen ulkopuolelle oli kielletty. Israelin kuningas ei saanut pitää maansa ulkopuolista sotasuunnitelmaa varten katselmusta, jossa sotilaat kutsuttiin koolle ja tarkastettiin. Jumala ei myöskään antanut Daavidin rakentaa Herran temppeliä, koska Daavid oli sotinut niin paljon ja vuodattanut näin ollen myös paljon verta (1. Aik. 28:3).

Israelin ei tullut seurata kanaanilaista elämäntyyliä. Israel menetti maansa, koska kansa ei ollut Siinain liitolle kuuliainen. Sodat, joissa Assyria ja Babylon valloittivat Israelin alueet, olivat seurausta muun muassa epäjumalien palvonnasta ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Israelilaisten kävi kuten kanaanilaisten.

Sama Jumala

Sanotaan, että Uuden testamentin Jumala on aivan erilainen kuin Vanhan testamentin. Tämä ei ole uutta. Jo Markion (n. 85–160) opetti, että Vanhan testamentin jumala on paha, Uuden testamentin hyvä. Kristillinen kirkko tuomitsi markionilaisuuden harhaopiksi.

Myös Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan rakkaudesta ja armosta, ja toisaalta Uudessa testamentissa Jumalan vihasta ja tuomiosta. Uudessa testamentissa ei kuitenkaan opeteta, että kristittyjen tulisi osallistua pyhään sotaan ketään ihmistä vastaan. Miekkalähetys on alkuperäisen kristinuskon vastaista.

Jeesus sanoi Pietarille: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matt. 26:52). Paavalin kirjoitti: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan” (Ef. 6:12a). Jumala on rakkaus. Kristinusko ei ole vihan uskonto.

Tarpeellinen miekka

Suomen valtion tunnuksessa, Suomen vaakunassa ja Suomen poliisin tunnuskuvassa on miekka. Esivallalla on oikeus käyttää tarvittaessa voimakeinoja: Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. (Room. 13:4)

Viime sodissa Jumala armahti kansaamme. Säästyimme miehitykseltä, vaikka Suomi koki tappion ylivoimaista vihollista vastaan niin talvi- kuin jatkosodassa ja rauhanehdot olivat kovat.

Presidentti Kyösti Kallio sanoi talvisodan aikaisessa radiopuheessaan vuonna 1939: ”Te sotilaat siellä rintamalla saatte joka päivä nähdä ja me täällä kotona olevat saamme ihmeeksemme kuulla, miten elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.”

Ukrainalaisetkin ovat kertoneet, että Jumala on auttanut heitä rintamalla. Myös monet Ukrainassa avustustyötä tekevät ovat kokeneet Jumalan erityistä läsnäoloa ja apua. On tärkeää rukoilla ukrainalaisten puolesta — mutta myös venäläisten.

Syvin turva

Muinainen Israel teki liittoja muiden kansojen kesken. Ne eivät olleet aina Jumalan tahdon vastaisia. Aseitakin hankittiin: ”Takokaa auranne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Arka sanokoon: ’Olen urhea soturi.’” (Joel 3:10)

Suomi on varautunut sotilaallisesti. On tehty päätöksiä F-35-hävittäjistä, Pohjanmaa-luokan korveteista ja liittoutumisesta. Yli puoluerajojen vallitsee laaja yksimielisyys, että nämä toimet edistävät rauhan turvaamista.

Mitä sitten kohtaammekaan, syvin turvamme on Jumalassa. ”Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää” (Psalmi 27:3).

Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori