Sarjassa tarkastellaan persoonallisen Jumalan olemassaoloa puolustavia perusteita eli teistisiä argumentteja. Nämä perusteet eivät ole vedenpitäviä todisteita Jumalan olemassaolosta, mutta ne osoittavat, ettei usko Jumalaan ole järjenvastaista.
Klassisen teismin mukaan Jumala on persoonallinen olento, joka kykenee toimimaan tarkoituksellisesti: Jumalalla on siis päämääriä, joita hän toteuttaa käytännössä. Mikäli kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin tunnustama kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva Jumala on olemassa, on perusteltua ajatella, että hän tahtoo yhtäältä ilmoittaa itsensä ja samalla myös salaa itseään.Ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja filosofi Blaise Pascal (1623–1662) on todennut: ”Niille, jotka haluavat uskoa, on riittävästi valoa. Niille, jotka eivät halua uskoa, on riittävän hämärää.” Jos tämä on totta, tulee olla asioita, jotka vaikuttavat viittaavan Jumalan olemassaoloon. Samalla on kuitenkin myös asioita, joiden nojalla Jumalan olemassaolon kiistäminen ei ole vaikeaa.
Kalām-argumentti
Jumalan olemassaolon kosmologisesta argumentista on olemassa erilaisia muotoiluja, kuten kalām-argumentti, tomistinen argumentti sekä leibnizlainen argumentti. Jo antiikin teksteistä on löydettävissä ajatus ”ensimmäisestä syystä” ja ”liikkumattomasta liikuttajasta”. Ensimmäisenä tästä kirjoitti Platon (427–347 eKr.). Hänen oppilaansa Aristoteles (384–322 eKr.) jatkoi työtä.
Myöhemmin keskiajalla muslimioppineet al-Kindi (801–873) ja al-Ghazali (1058–1111) muotoilivat ajatuksen argumentiksi. Nimitys ”kalām” tulee arabiasta ja tarkoittaa teologiaa tai filosofiaa. Kalām-argumentin puolesta on olemassa sekä filosofisia että luonnontieteellisiä perusteluja.
Modernina aikana kalām-argumenttia on pitänyt esillä muun muassa kristitty filosofi William Lane Craig. Hän muotoilee argumentin seuraavasti:
1. Kaikella, mikä tulee olevaksi, on alkusyynsä.
2. Maailmankaikkeus tuli olevaksi.
3. Maailmankaikkeudella on siis alkusyynsä.
Kalām-argumenttia vahvistaa ajatus siitä, että tyhjästä ei voi syntyä mitään. Täytyy olla jo valmiiksi olemassa jotakin, jotta jotakin uutta voi tulla olevaksi. Tuomas Akvinolainen (1225–1274) on sanonut: ”Mikä ei ole olemassa, ei voi tulla olevaksi muuten kuin jonkin kautta, mikä on jo olemassa. Jos mitään ei olisi ollut koskaan olemassa, olisi mahdotonta, että jokin olisi tullut olevaksi. Siinä tapauksessa ei olisi olemassa mitään.”
Ristiriidattomuuden laki
Voidaan huomauttaa, että usko Jumalaan maailmankaikkeuden luojana edellyttää nimenomaan uskoa. Mutta myös esimerkiksi matematiikka ja logiikka pohjautuvat uskonvaraisiin lähtökohtiin, joita ei voida todistaa jollakin muulla. Näitä lähtökohtia edustavat klassiset ajattelun lait, kuten ristiriidattomuuden laki. Sen mukaan mikään asia ei voi olla sekä olemassa että olematta samanaikaisesti ja samalla tavalla.
Tämänkaltaisia lakeja kutsutaan sanalla aksiooma. Aksioomaa ei voida todistaa jollakin muulla, vaan sitä käytetään premissinä, lähtökohtaoletuksena. Aksiooma toimii siis päättelyn perustana muiden tulosten todistamisessa. Vaikka aksioomat ovat luonteeltaan uskonvaraisia, ne ovat kuitenkin järkeviä ajattelun lähtökohtia. Niiden torjuminen olisi ainakin länsimaisen logiikan näkökulmasta järjetöntä.
Monien teologien ja filosofien mukaan ajatus ikuisesta itseolevasta on loogisesti hyväksyttävä käsite. Se ei ole ristiriidattomuuden lain vastainen. Sen sijaan logiikan vastainen ajatus on, että jokin, oli kyseessä sitten maailmankaikkeus tai Jumala, loisi itsensä. Jotta maailmankaikkeus tai Jumala voisi luoda itsensä, sen/hänen täytyisi olla olemassa ennen kuin se/hän on olemassa. Tämä on ristiriitaista.
Väistämätön lämpökuolema
Fysiikan standardimallin mukaan maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdykseksi kutsutussa tapahtumassa noin 14 miljardia vuotta sitten. Kukaan ei tiedä, mitä oli ”ennen” aika-avaruuden olemassaoloa.
Emme voi kuitenkaan olettaa tuntemamme maailmankaikkeuden olleen meistä ajassa taaksepäin katsoen aina olemassa. Tähdet nimittäin käyttävät palaessaan polttoainetta, joka loppuu aikanaan. Fyysikoiden mukaan oma aurinkomme sammuu noin viiden miljardin vuoden kuluttua, kun ei ole enää jäljellä vetyä ydinfuusiota varten. Jos maailmankaikkeus olisi ollut aina, se olisi jo kohdannut kylmenemisestä johtuvan lämpökuoleman.
Usko Jumalaan näyttää antavan selityksen maailmankaikkeuden synnylle. Mikäli klassisen teismin opettama tosioleva on olemassa, hänen täytyy olla voimaltaan suunnaton.
Lähteitä:
W. L. Craig: Reasonable Faith: Christian Truth and Apologetics. 1994 Crossway.
G. J. DeWeese & J. P. Moreland: Philosophy Made Slightly Less Difficult. 2005 IVP.
C. S. Evans: Kätkeytynyt Jumala: Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista. 2010 Perussanoma.
R. C. Sproul: Defending Your Faith: An Introduction to Apologetics. 2003 Crossway.
R. Swinburne: Is There a God? 2010 Oxford.
A. Visala: Mitä tiede ei voi kertoa sinulle. 2010 Perussanoma.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti