perjantai 27. huhtikuuta 2018

Suvaitsevaisuus - mitä se on?

Nykyisin puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Saatetaan ehkä nähdä että kansamme jakautuu suvaitsevaistoon, joka venyy suvaitsevuudessaan lähes äärettömyyksiin, ja arvokonservatiiveihin, jotka ovat katsannoltaan ahtaampia, jopa taantumuksellisia.

Valistusfilosofit, joiden työhön nykyinen oikeuskäsitys ja yhteiskunta-ajattelu paljolti pohjaa, määrittelivät suvaitsevaisuuden kuitenkin toisin: Suvaitsevaisuus on sitä, että jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja niiden ilmaisemiseen - riippumatta siitä, ovatko ne toisten mielestä järkeviä vaiko eivät. Suvaitsevaisuus ei siis sen klassisessa merkityksessään riipu siitä, mihin asetumme oikeisto - vasemmisto tai liberaali - konservatiivi akselilla.

Nykyisin joskus ajatellaan että suvaitsevaisuudessa on kyse hyväksymisestä. Kyseessä on kuitenkin erhe. Hyväksymisessä on kyse samaa mieltä olemisesta, yhteisen katsantotavan jakamisesta. Suvaitseminen on kykyä sietää aitoa erilaisuutta - juuri niitä ärsyttäviä, toiseutta edustavia, yksilöitä ja ryhmittymiä, joiden näkemyksiin emme voi alkuunkaan yhtyä.

On helpompi suvaita erilaisuutta silloin kun on kyse toissijaisista kysymyksistä. Kun mennään eksistentiaalisesti merkittäviin asiakokonaisuuksiin, vaikeuskerroin kasvaa. Se mitä pidämme elintärkeänä vaihtelee, inhimilliset ensireaktiot eivät. Emme ole luonnostamme suvaitsevaisia. Se ei tule meiltä itsestään, vaan on kasvatuksen ja henkisen kasvun tulosta.

Kukaan meistä ei suvaitse loputtomiin. Se ei ole edes turvallista, saati viisasta. Kuitenkin demokratiaan kuuluu aito sananvapaus. Kyse ei ole ainoastaan mielipiteenvapaudesta, vaan myös näkemyksien ilmaisemisen vapaudesta. Pyrkimys sananvapauden kaventamiseen ei ole luonteeltaan demokraattista vaan autoritaarista.

Kukaan meistä ei elä yksin tai ainoastaan oman viiteryhmänsä "minun Suomessa". Tämä on meidän kaikkien Suomi, jossa elämme yhdessä. Käykäämme siis dialogia keskinäisen kunnioituksen hengessä. Näin voimme vähentää vastakkainasetteluja ja oppia suvaitsevaisuutta ja nähdä toisemme ennen kaikkea ihmisinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti