sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vääristä profeetoista

Matteus 7:15-23 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 22.4.2018 

Aiemmin Vuorisaarnassa Jeesus varoitti meitä seurakunnan ulkoa tulevasta vaarasta – vainosta. Tässä hän puhuu seurakunnan sisältä tulevasta vaarasta – vääristä profeetoista ja epäaidosta opetuslapseudesta. Kun sovellamme tekstiä omaan aikaamme, kyse on profeettoina esiintyvien ihmisten lisäksi myös raamatunopettajista, pastoreista, hengellisistä johtajista - kaikista, jotka puhuvat meille Jumalan nimessä. Kyse on niistä, jotka väittävät olevansa Jeesuksen seuraajia, vaikka todellisuudessa eivät ole Kristuksen opetuslapsia.

Jo Vanhan testamentin aikaan esiintyi vääriä profeettoja. Nämä henkilöt väittivät valheellisesti että Jumala puhui heille ja heidän kauttaan toisille. Esimerkiksi profeetta Jeremia valitti siitä, että väärät profeetat antoivat Juudan kansalle valheellisen turvallisuuden tunteen, vaikka Jumala odotti kansaltaan sydämen muutosta.

Uudessa testamentissakin on varoituksia vääristä profeetoista ja vääristä opettajista, joita alkuseurakunta kohtasi. Myös halki kirkkohistorian  on ollut julistajia, jotka ovat vieneet toiminnallaan ja opetuksellaan seurakuntaa väärään suuntaan. Matteus 24:11 Jeesus varoittaa opetuslapsiaan liittyen lopunajan tapahtumiin: Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. 

Jeesus käyttää hyvin vahvaa kieltä vääristä profeetoista. Hän kuvaa heitä raatelevina susina. Väärät profeetat eivät välttämättä ole aggressiivisia tai vallanhaluisia. He voivat toki olla sitäkin, mutta eivät välttämättä ole sitä. Heidän vaikutuksensa on joka tapauksessa vaarallista. He pukeutuvat lampaiden vaatteisiin pettääkseen lampaat. He vievät seuraajiaan kohti tuhoa. 1. Johannes 4:1: Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Kaikki ulospäin hyvältä kuulostava puhe ja päällepäin oikealta näyttävä toiminta ei ole aitoa. Väärät opettajat voivat käyttää raamatullista kieltä ja kristillisiä termejä, mutta tarkoittaa sanoillaan jotain aivan muuta.

Miten voimme erottaa oikeat profeetat vääristä? Jeesus sanoi, että uskon ulkokohtainen tunnustaminen ei vielä riitä. Myöskään riittävä kriteeri ei ole se, tapahtuuko jotain yliluonnollista. Jeesus sanoo: Hedelmistä te heidät tunnette. Hedelmä on näkyvä osa puusta ja sitä on mahdollista arvioida. Kaukaa katsottuna piikkipensas voi muistuttaa viiniköynnöstä ja ohdakkeet viikunapuuta. Etäämpää katsoen väärä profeetta voi muistuttaa oikeaa. Mutta meidän täytyy tarkastella lähempää ja katsoa tarkemmin. Hedelmän kypsyminen vie aikaa. Hedelmän laatu kuitenkin paljastuu ennemmin tai myöhemmin.

Kristilliseen seurakuntaelämään kuuluu tilivelvollisuus sen suhteen mitä opetamme. Hengellisessä työssä ei ole kyse yksityisyrittäjänä toimimisesta. Meidän ei tule asettua seurakunnan ulkopuolelle, vaan sitoutua seurakuntaan ja toimia yhdessä seurakunnan parhaaksi. Meidän tulee koetella eli arvioida yhdessä seurakuntana julistajat Raamatun sanalla.

Meidän tulee kysyä: Onko julistus Raamatun ydinsanoman ja siihen sitoutuvan kristillisen tradition mukaista? Onko opetus tasapainoista vai irroittaako julistaja raamatunkohtia irti asiayhteyksistään? Meidän tulee tarkastella opetuksen sisällön lisäksi myös julistajien luonnetta ja käytöstä. Onko julistaja arrogantti, eli ylimielinen, vai onko hänessä nöyryyttä? Entä välittääkö hän aidosti vai onko hän epäaito?

Teidän tulee arvioida seurakuntana myös minun opetustani ja vaellustani. Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys edellyttää sitä, että mikäli vapaaseurakunnan työntekijä tai vanhimmiston jäsen viettää paheellista elämää, hänet tulee erottaa tehtävästään.

Meidän on kuitenkin hyvä pitää mielessä myös se, että Jeesus varoitti meitä aikaisemmin Vuorisaarnassa tuomiohenkisyydestä. Meidän ei tule etsimällä etsiä harhaoppeja eikä syynäämällä syynätä toisten syntejä. Täydellisiä emme ole. Teemme kaikki joskus virheitä. Kuitenkin meidän tulee pyrkiä elämään Herralle ehyesti antautuen ja parannusta tehden, toisiamme rakastaen ja toisiamme rohkaisten ja korjaten. Meidän on tärkeää antaa anteeksi toisillemme, mutta samalla toimintamme ja julistuksemme julkinen arvioiminen on myös tarpellista.

Jeesus ei puhunut tekstissämme sanoillaan profetoimista, pahoista hengistä vapauttamista, eli eksorkismia, tai voimatekoja vastaan. Nämä asiat kuuluvat kristinuskoon. Mutta hän kehoittaa meitä valppauteen, sillä kaikki mitä on liikkeellä ei ole aitoa. Esimerkiksi karismaattinen liike on ollut monella tavalla todella suuri siunaus seurakunnalle, mutta mukana on ollut ikävä kyllä myös puoskarointia. Siksi meidän täytyy olla varuillamme.

Jeesus sanoi fariseuksille ja lainopettajille kun he syyttivät häntä perinnäissääntöjen laiminlyönnista Matteus 15:7-9:Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.” 

Myös tänään voimme tunnustaa suullisesti Jeesuksen Herraksi ilman että suostumme hänen herruuteensa. Meillä voi olla myös itse laatimiamme perinnäissääntöjä, jotka nostamme Raamatun rinnalle ja joita korostamalla saatamme toimia evankeliumin ja Jumalan tahdon vastaisesti. Tärkeintä ei ole äänekäs esiintyminen tai suuret hengelliset kokemukset eikä edes teologinen kompetenssi, eli osaaminen. Tärkeintä on Taivaallisen Isän tahdon toteuttaminen, se, että Jumala saa tulla sisimpäämme ja hallita meitä, että avaamme sydämemme hänelle ja annamme hänen olla meidän Jumalamme.

Jumala tahtoo vaikuttaa meissä hyväsydämisyyttä ja armollisuutta suhteessa toisiimme ja kaikkiin ihmisiin, mutta myös suhteessa itseemme. Meidän ei tarvitse ruoskia itseämme eikä toisia. Kukaan meistä ei saa asettua toisten yläpuolelle ja kuvitella että ainoastaan hän näkee asiat oikein. Yksikään meistä ei näe koko kuvaa. Emme ole Jumalan asemassa. Ainoastaan hän näkee kaiken oikein. Mutta yhdessä me näemme enemmän. Saamme opetella yhdessä seurakuntana pyhien kirjoitusten sisältöä ja Raamatun sanoman soveltamista omaan aikaamme ja tilanteeseemme. On kyse yhteisestä projektista.

Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan uskollinen seurakunnalleen. Me saamme kuunnella hyvän paimenemme ääntä. Me saamme huutaa avuksi Jeesusta Kristusta ja hän kuulee meitä ja auttaa meitä. Hän varjelee meitä ja vie meidät lupauksensa mukaisesti luokseen perille kirkkauteen. Meidän käy hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti