Kristuksen ja hänen kansansa ylösnousemus

Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille 15:1-20 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla ma 2.4.2018 

Kristus kuoli syntiemme tähden. Hänet haudattiin. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä niin kuin oli kirjoitettu. Ja hän ilmestyi ylösnousemuksen todistajille. Tätä kaikkea Paavali piti evankeliumin ydinsisältönä. Hän ei ollut kuitenkaan tässä yksin. Kyse oli kaikkien muidenkin apostolien julistuksesta. Tähän uskoon varhainen seurakunta tunnustautui. Myös tänä päivänä näiden tapahtumien tunnustaminen on tärkeä aidon kristinuskon kriteeri.

Jeesuksen ristin sovitusta ja ruumiillista ylösnousemusta pidettiin alusta saakka luovuttamattomina kristinuskon kulmakivinä. Kyse on ratkaisevan tärkeistä asioista, jotka ovat historiallisia, tosiasiallisia, ajassa ja paikassa tapahtuneita tapahtumia. Ilman niitä ei ole olemassa todellista kristinuskoa. Aito, autenttinen evankeliumi tuo pelastavan armon. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että tämä evankeliumin ydinsisältö varjellaan muuttumattomana. Paavali viittaa siihen vakavaan mahdollisuuteen, että korinttilaiset olisivat uskoneet turhaan. Tämä liittyy siihen, että evankeliumin ydinsisältöä ei saa muuttaa joksikin muuksi.

Se, että Messias kuoli, oli juutalaisille skandaali. Se, että hän kuoli meidän syntiemme tähden, on tämän tapahtuman teologista tulkintaa. Se, että hänet haudattiin kertoo siitä, että hän oli todella kuollut. Kristus täytti myös Vanhan testamentin kirjoitukset. Vanha testamentti todistaa Messiaan kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja hän nousi ruumiillisesti kuolleista. Kyse ei ole ainoastaan henkiinheräämisestä, kuten Lasaruksn kohdalla, vaan uuteen, toisenlaiseen, kuolemattomaan elämään nousemisesta. Kristus nousi kolmantena päivänä, niin kuin hän oli itse sanonut. Kyseessä on julkinen tapahtuma. Hauta oli tyhjä. Ja hän ilmestyi todistajilleen. Kyseessä oli useiden henkilöiden yhteinen havainto, ei ainoastaan harvojen yksityinen kokemus.

Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen noin vuonna 55. Jeesus kuoli ristillä vuonna 30 tai 33. Aikaa Jeesuksen kuoleman ja kirjeen kirjoittamisen välillä oli kulunut jonkinverran yli 20 vuotta. Tämä on merkittävää, sillä 1. Korinttilaiskirje on kirjoitettu ennen evankeliumeja. Kirje sisältää vielä kirjettä itseäänkin vanhempaa varhaiskristillistä traditiota. Paavali sanoo jakeessa 3: Annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa. Kyse on teknisestä terminologiasta, joka kuvaa tradition siirtämistä. Tämä kertoo siitä, että käsitys Kristuksen ylösnousemuksesta on hyvin varhaista perua. Tämä puolestaan puhuu sen puolesta, että Kristuksen ylösnousemus on historiallisesti totta, eikä legendaa. Legendat syntyvät vasta pitkän ajan kuluessa, ei samantien. Jeesuksesta syntyi legendoja toisella ja kolmannella vuosisadalla, mutta ei vielä tässä vaiheessa.

Paavali antaa listan henkilöistä, joille Kristus näyttäytyi ylösnousseena. Hän mainitsee ylösnousemuksen todistajista nimeltä Pietarin, joka oli Jeesuksen nimittämän kahdentoista apostolin johtaja sekä Jeesuksen veljen Jaakobin, joki johti Jerusalemin seurakuntaa. Jaakob ei uskonut Jeesukseen vielä Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana. Mutta kokemus Jeesuksesta ylösnousseena vakuutti myös Jaakobin siitä, että hänen veljensä on Kristus. Paavali mainitsee yli viidensadan hengen joukon niitä, jotka olivat nähneet samanaikaisesti ylösnousseen Kristuksen. Useita Kristuksen ylösnousemuksen todistajia oli vielä tuolloin elossa ja heiltä voitiin kysyä asiasta. Kyseessä ei ole hallusinointi. Hallusinaatiot tapahtuvat psykoottisen henkilön oman pään sisällä yksityisesti. Toisilla on toisenlaisia hallusinaatioita. Tässä on kyse on monien henkilöiden yhteisestä aistein havaittavasta yhteisestä kokemuksesta.

Paavali tunnisti ja tunnusti oman arvottomuutensa apostolin tehtävään. Hän ei aloittanut apostolin uraansa lupaavasti. Hän oli seurakunnan vainoaja. Hän ei myöskään ollut Kristuksen seuraaja Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana, vaan tuli mukaan kuvioihin vasta myöhemmin. Paavali kuvaa itseään epänormaalilla tavalla syntyneeksi. Hän ei ollut todennäköinen kristitty, saati apostoli. Mutta Jumalan armo tuli hänen elämäänsä ja mullisti sen. Jeesus valitsi hänet ja näyttäytyi hänelle ylösnousseena voimassaan ja kirkkaudessaan. Tästä tapahtumasta oli kulunut kirjeen kirjoittamisen aikaan noin 20 vuotta. Paavalista oli tullut väsymätön evankeliumin julistaja. Hän teki paljon työtä apostolina ja myös kärsi paljon Kristuksen tähden. Mutta hän ei pitänyt ahkeruuttaan omana meriittinään, vaan tunnusti kaiken kunnian kuuluvan Jumalalle. Hän on tässä meille esikuva.

Korintin seurakunnassa arvostettiin suuresti hellenististä, eli varhaiskreikkalaista, filosofiaa. Jotkut Korintin seurakunnan jäsenet kielsivät ylösnousemuksen todellisuuden. Kyse ei ollut kaikista ja he eivät todennäköisesti kieltäneet kuolemanjälkeistä elämää epikurolaisten tavoin. Korintissa oli kuitenkin jyrkkää kahtiajakoa, eli dualismia, aineen ja hengen välillä. Monet antiikin kreikkalaiset, kuten platonilaiset, uskoivat sielun kuolemattomuuteen ja pitivät ruumista sielun vankilana. Tämä näkemys oli läsnä Korintin seurakunnassa. Osa Korintin kristityistä ajatteli, että puhe ruumiin ylösnousemisesta ei kuulostanut kovin uskottavalta. Osa heistä saattoi myös ajatella, että ylösnousemuksella tarkoitetaan ainoastaan sitä hengellistä ylösnousemuselämää, jota he jo kokivat.

Osa Korintin seurakuntalaisista oli siis ymmärtänyt asioita väärin. Myös nykyisin on niitä, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, mutta kieltävät Jeesuksen ristinkuoleman tuoman sovituksen ja Kristuksen ruumiillisen ylösnousemuksen. Ylösnousemus ei kuitenkaan ole vain myytti, vaan tosiasia, jonka varaan koko kristinusko rakentuu. Kristinusko on merkityksetöntä, jos sen ydinsanoma ei ole totta. Jos ydintotuudet kielletään, kristillinen usko menettää perustansa. Tällöin koko kristinusko turhentuu. Sillä ei ole enää todellista substanssia, eli sisältöä.

Ylösnousemuksen kieltämisellä on vakavia seurauksia kristinuskolle. Jos kuolleet eivät nouse kuolleista, myöskään Jeesus, joka oli aidosti ihminen ja myös kuoli aidosti, ei ole noussut kuolleista. Paavali liittää yhteen Kristuksen ylösnousemuksen, kristittyjen kokeman syntien anteeksiantamuksen sekä yleisen ylösnousemuksen. Kaikki nämä tapahtumat kuuluvat evankeliumiin. Paavali vie korinttilaisten ylösnousemuksen kieltämisen loogiseen johtopäätökseen: Jos ylösnousemusta ei tapahdu, evankeliumin sanoma on silloin tyhjää puhetta, täysin merkityksetöntä. Apostolit ovat tuolloin valehtelijoita, tai ainakin harhaanjohdettuja, ja Kristus ei saavuttanut mitään kuolemallaan. Jos asia olisi näin, hän ei olisi kuin tavallinen, kerran elänyt ihminen, ei Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme ja syntiemme sovittaja. Siinä tapauksessa me kristityt uskomme illuusioon, harhakuvitelmaan. Jos tämä olisi totta, voisimme silloin etsiä jonkun muun uskonnon tai ideologian.

Paavli sanoo jakeessa 20: Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Jeesus ei ole teeskentelijä eikä harhaanjohtaja. Kristus on todella noussut kuolleista. Hän on elämän Herra. Hän tuo toivon, joka ei pääty kuolemaan. Uskossa kuolleita ei tarvitse surra epätoivoisesti, koska ero heistä ei ole lopullista. He ovat Kristuksen luona. Kuolema on kristitylle ainoastaan unta, sillä Kristus on voittanut kuoleman. Hänessä mekin saamme voittaa. Tai mikäli Jeesus palaa takaisin kirkkaudessaan meidän omana aikanamme, emme kuole, vaan koemme ylösnousemuksen välittömästi, kuten Paavali myöhemmin opettaa. Jeesus on ainoa tie Isän Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään.

Paavalin Korinttilaiskirjeistä käy ilmi, että korinttilaiset kokivat Jumalan todellisen läsnäolon voiman. Pyhä Henki toimi voimallisesti heidän keskuudessaan jakaen armolahjoja ja tehden ihmetekoja. Myös tänään Jumalan Henki liikkuu. Herra tekee ihmeellisiä asioita kansansa parissa, kuten hän on tehnyt halki historian. Myös tämä puhuu sen puolesta, että evankeliumin sanoma pitää paikkansa. Seurakunta elää jo nyt ylösnousseen kanssa uutta elämää, vaikka vasta perilla saamme olla täysin vapaita kaikesta synnistä, sairaudesta ja kuolemasta. Olemme jo nyt yhtä hänen kanssaan kuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Raamatullisessa ajattelussa tunnustetaan luomisen kokonaisvaltaisuus, eli holistisuus. Jumala lunastaa koko luodun todellisuuden - ei ainoastaan henkeämme, vaan myös ruumiimme. Ylösnousemuksessa koko luomakunta luodaan uudeksi.  Tunnustaudumme apostolisessa uskontunnustuksessa uskovamme ”ruumiin ylösnousemisen”. Me kristityt emme usko ainoastaan siihen, että sielu menee taivaaseen kun kuolemme Uskomme, että. Jumala antaa meille terveen, elinvoimaisen ja kuolemattoman ruumiin.

Juutalaisuudessa ylösnousemuksen nähtiin tapahtuvan vasta viimeisenä päivänä kaikille. Kyseessä oli lopunajallinen yhteisöllinen tapahtuma. Jeesuksen ylösnousemus yllätti jokaisen. Paavali sanoo, että Kristus on ensihedelmä. Ensihedelmä oli sadon ensimmäinen osa. Se ennakoi koko satoa. Pieni osa ensihedelmästä uhrattiin Jumalalle ja näin koko sato pyhitettiin Herralle. Kristuksen ylösnousemus on lupaus yleisestä ylösnousemuksesta, joka takaa sen, että me, hänen kansansa, saamme nousta kuolleista viimeisenä päivänä ikuiseen elämään. Me Jeesuksen seuraajat tulemme nousemaan uuteen elämään Kristuksen tavoin. Saamme elää aina Herramme, toistemme ja pyhien enkelien kanssa.