Kahdesta portista ja tiestä

Matteus 7:13,14 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 15.4.2018 

Jeesus kuvaa tässä tekstissä kahta porttia ja kahta tietä. Ensimmäinen tie on lavea eli leveä tie, tie ilman rajoituksia. Sillä tiellä ei tarvitse välittää Kristuksesta ja hänen opetuksistaan. Lavealla tiellä on runsaasti tilaa erilaisille uskonnollisille käsityksille ja eettisille näkemyksille. Toinen tie on kapeampi. Sillä tiellä on rajoituksia. Kapealla tiellä Jumalan ilmoitus määrittelee ja rajaa totuutta. Tällä tiellä on vähemmän tilaa moniarvoisuudelle ja erilaisille opillisille mielipiteille. Kapea tie voi olla yksinäisempi tie. Se ei ole yhtä suosittu kuin leveä tie.

Nykyisenä postmodernina aikana, eli modernin ajan jälkeisenä aikana, on paljon relativismia. Relativismi tarkoittaa katsomusta, jonka mukaan kaikki on suhteellista ja riippuu näkökulmasta ja ettei ole olemassa objektiivista, havaitsijasta riippumatonta, yleispätevää totuutta. Kristittyjä pidetään aika usein aika ahdasmielisinä ja kapeakatseisina. Mutta emme ole itse keksineet kristinuskoa, vaan seuraamme Kristuksen opetuksia. Jeesus itse sanoi, että vain harvat löytävät Jumalan. Me Jeesuksen seuraajat olemme vähemmistö. Maailmassa on tarjolla hyvin monenlaisia uskontoja ja ideologioita, mutta Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa 14 jakeessa 6: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Kristinusko on siis eksklusiivinen, eli muut vaihtoehdot poissulkeva, usko.

Kapeammalla tiellä saamme kokea Jumalan siunausta ja läsnäoloa. Hänen asettamansa rajoitukset suojelevat elämää. Jeesus ei kiellä vihaamista, aviorikosta ja kostamista tehdäkseen elämästä vaikeaa, vaan varjellakseen meitä vahingoittamasta itseämme ja toisiamme. Hän sanoo, että meidän tulee rukoilla vaaliaksemme suhdettamme Jumalaan ja antaa omastamme toisten hyväksi. Kristus tahtoo vapauttaa meitä materialismin otteesta ja auttaa meitä luottamaan hänen huolenpitoonsa. Hän käskee meitä antamaan anteeksi meidän itsemme ja myös toisten parhaaksi.

Meidän kristittyjen ei tule pyrkiä eristäytymään muista. Meidän tulee suvaita niitä lähimmäisiämme, jotka eivät seuraa Kristusta. Meidän tulee suvaita erilaisuutta ja erilaisia ajatuksia, vaikka emme ole kaikesta samaa mieltä. Voimme osallistua yhteiseen elämään ympärillämme. Meitä kutsutaan antamaan hyvä todistus evankeliumista, välittämään toisista ihmisistä ja kunnioittamaan myös niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Meillä ei ole syytä olla ylimielisiä. Meidän tulee olla nöyriä. On paljon asioita joista emme tiedä. Voimme oppia myös muilta kuin kristityiltä.

On hyvä muistaa, että kristinuskon sisällä on tilaa tietylle pluralismille eli monimuotoisuudelle. Voimme tehdä kristinuskon puitteissa valintoja millaista kristinuskon tulkintaa edustamme ja miten ymmärrämme tarkemmin Raamatun tekstien merkitystä. Kuitenkin samalla meidän tulee pitää kirkkaasti mielessä se, että kristinusko ei ole kaikkea mitä ihmiset haluaisivat sen olevan.

Raamattua ei voi tulkita miten tahansa. Emme saa vesittää Raamatun opetuksia. Kristuksen seuraamiseen kuuluu Jumalan hyväksynnän arvostaminen korkeammalle kuin maailman hyväksynnän. Jumalan tahto ei löydy kyselemällä enemmistön mielipidettä, sillä enemmistö ei seuraa aidosti Kristusta kapealla tiellä, vaan enemmistö kulkee laveaa tietä.

Mutta entä ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia? Eikö se ole aika epäreilua, että heidät tuomittaisiin? Tähän täytyy vastata, että kyse ei ole reiluudesta, vaan kyse on armosta. Mikäli Jumala olisi oikeudenmukainen, kohtaisimme kaikki tuomion. Pietari sanoo Apostolien tekojen luvussa 4 jakeessa 12: Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.

Periaatteessa ihminen, joka ei ole tehnyt syntiä, voisi pelastua. Mutta onko tällaisia ihmisiä käytännössä olemassa? Ehkä pienet lapset ja vaikeasti kehitysvammaiset, joilla ei ole käsitystä oikeasta ja väärästä. Heillä ei myöskään ole valmiuksia ymmärtää evankeliumia. Uskon että he voivat pelastua ilman evankeliumin vastaanottamista. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja näkee koko kuvan. Toki jo Vanhan testamentin aikana ihmisiä pelastui, vaikka he eivät olleet kristittyjä tai edes juutalaisia tai israelilaisia. Paavali kuitenkin sanoo Apostolien tekojen luvussa 17:24:31 tärkeitä asioita.   

Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä, että yleinen ilmoitus luonnossa ja omassatunnossa saattaa ihmiset moraaliseen vastuuseen. Ihmiset kääntyy pois Jumalastaa ja palvoo epäjumalia. Epäjumala voi olla myös ei-raamatullinen käsitys Jumalasta. Paavali sanoo myös, että olemme koko ihmiskuntana kääntyneet pois Jumalasta. Lähetystyö on todella tärkeää, koska ihmisten täytyy saada kuulla evankeliumi, jotta he voivat uskoa, jotta he voivat saada syntinsä anteeksi ja pelastua. Jos ihminen voisi löytää Jumalan yhteyteen jotenkin muuten, se on ainakin Paavalin sanoin Apostolien teoissa "hapuilevaa", epävarmaa, jos se on ylipäätään edes mahdollista.

Myöskään juutalaiset eivät pelastu täyttämällä lakia, vaan Messiaan, Jeesuksen, kuoleman ja ylösnousemuksen tähden. Heidänkin täytyy uskoa evankeliumi. Juutalaislähetystä on usein laiminlyöty kirkkohistoriassa, mutta onneksi sitä tehdään myös tänä päivänä. Juutalaiset ovat rakkaita isien tähden. Jo Vanhan testamentin aikaan Jumala pelasti omansa armosta, uskosta ja Kristuksen tähden, ei ihmisten omien tekojen tähden. Jeesus kuoli kaikkien puolesta. Niiden puolesta, jotka elivät ennen häntä, niiden puolesta, jotka olivat hänen aikalaisiaan ja myös meidän puolestamme, jotka elämme Jeesus Nasaretilaista myöhemmin maailmanhistoriassa.

Jeesus puhuu siitä, mihin nämä kaksi tietä lopulta johtavat. Hän haastaa meitä ottamaan hänen sanoihinsa kantaa ja ratkaisemaan suhteemme häneen. Hän asettaa eteemme valinnan. Haluaisimme ehkä enemmän valittavia mahdollisuksia. Lopulta on kuitenkin olemassa ainoastaan kaksi vaihtoehtoa: Avara portti ja lavea tie ja ahdas portti ja kapea tie. Hän varoittaa meitä siitä, että lavea tie vie tuhoon.

Ahdas portti, joka johtaa kapealle tielle, on niin ahdas, että meidän täytyy jättää jotain pois matkastamme. Meidän täytyy luopua omavanhurskaudestamme ja ylpeydestämme. Meidän täytyy kääntyä synneistämme Jumalan puoleen ja uskoa evankeliumi, turvata Kristuksen armoon, jossa yksin meillä on anteeksiantamus Jumalan edessä. Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää, kuin suhteemme Jumalaan.

Kapea tie, Kristuksen seuraamisen tie, johtaa pelastukseen ja ikuiseen elämään. Ikuinen elämä alkaa jo tässä ajassa kun otamme Kristuksen tarjoaman armon vastaan. Ikuinen elämä on Jumalan tuntemista. Jumala on elämän lähde. Hänestä erossa ei ole elämää, vaan ainoastaan kuolemaa. 

Apostoli Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään luvussa 5 jakeissa 11 ja 12: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. 

Elämä johon Kristus johtaa on hyvää elämää. Kristityn elämän ei tarvitse olla harmaata ja tylsää. Voimme kokoa iloa, rauhaa ja rakkautta. Jumala kutsuu meitä kanssaan ystävyyteen, yhteyteen, vuorovaikutukseen. Jeesuksen opetuslapsina voimme kokea syvää keskinäistä yhteyttä ja olla osa suurempaa tarkoitusta. Jumala antaa meille merkityksen joka ei pääty kuolemaan. Perillä saamme nähdä Jumalan. Jumalan katseleminen on ihmisen suurin onni.