torstai 10. toukokuuta 2018

Kahdesta rakentajasta

Matteus 7:24-29 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla to 10.5.2018 

Jeesus on asettanut Vuorisaarnassa vastakkain kahdenlaisen vanhurskauden, tekopyhän ja aidon. Hän on verrannut kahdenlaisia aarteita, maanpäällisiä ja taivaallisia. Hän on puhunut kahdesta erilaisesta tiestä, leveästä ja kapeasta. Hän on kertonut kahdenlaisista profeetoista, oikeista ja vääristä. Tässä hän kuvaa meille kahta erilaista perustusta.

Jeesus oli ammatiltaan rakentaja. Hän tiesi ammattinsa puolesta talojen rakentamisesta. Tekstimme kaksi taloa saattoivat näyttää ulkonaisesti hyvin samankaltaisilta. Kuitenkin ainoastaan toinen niistä kesti kun myrsky tuli.

Me kohtaamme kaikki elämässämme myrskyjä. Läheisen kuolema, vakava sairastuminen, avioero, työpaikan menettäminen, vararikko, vakavaan syntiin lankeaminen, petetyksi joutuminen, väkivallan kohtaaminen ja sielunvihollisen intensiivinen hyökkäys ovat esimerkkejä elämän myrskyistä. Vanhassa testamentissa myrskyllä kuvataan toisinaan myös Jumalan tuomiota.

Tyhmä rakentaja ei välittänyt perustuksesta. Hän ei ajatellut loppuun asti. Viisas rakentaja ajatteli pidemmälle. Jeesus ei vertaa tässä niitä, jotka eivät kuule hänen sanojaan, eli ei-kristittyjä, ja niitä jotka kuulevat, eli kristittyjä. Jeesus vertaa tässä todellisia opetuslapsia, niitä, jotka toteuttaa hänen opetuksiaan, ja nimellisesti kristittyjä, niitä, jotka ainoastaan kuuntelevat hänen opetuksiaan. Jeesuksen veli Jaakob Vanhurskas kirjoittaa kirjeessään luvussa 1 jakeessa 22: Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. (KR38)

On tärkeää, että emme anna yleisen mielipiteen ohjata meidän arvojamme. Meidän tulee edustaa raamatullista ja kristillistä vastakulttuuria ajassamme. Vuorisaarna opettaa meille todellista Kristuksen seuraamista. Jeesuksen opetukset eivät ole aina kovin helppoja noudattaa, mutta ne vievät meitä sisälle todelliseen elämään.

Meidän kristittyjen ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, mutta meidän on tärkeä muistaa, että lopulta on ainoastaan kaksi tapaa rakentaa elämämme. Voimme rakentaa elämämme Kristuksen varaan ja kestää myrskyissä, tai voimme unohtaa Kristuksen ja lopulta luhistua.

On tärkeää ajatella elämän suuria kysymyksiä ja valintoja ja varmistaa se, että elämällämme on kestävä perusta. Jeesus herättelee meitä, koska hän välittää meistä niin paljon ja tahtoo että elämämme perusta olisi kunnossa. Meidän tulee laittaa Jeesuksen opit käytäntöön. Meidän tulee soveltaa Raamattua elämäämme. Teologian tulee vaikuttaa arkeemme. Vuorisaarna haastaa meitä parannukseen, eli elämän muutokseen, ja kokosydämiseen Kristuksen seuraamiseen.

Vuorisaarna ei ole lakia, jota täyttämällä yritämme saavuttaa pelastuksen ja keräisimme ansioita. Vuorisaarna on lakia, joka riisuu meidät ja paljastaa sydämemme ja näyttää sen, että me tarvitsemme Kristusta. Kun me koemme alamittaisuutta, me arvostamme myös suuresti Jumalan armoa ja anteeksiantamusta.

Jeesus sanoi Matteus 9:12-13: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat - - En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. Meidän ei tule ymmärtää näitä sanoja siten, että olisi todella olemassa vanhurskaita ja terveitä ihmisiä, jotka eivät tarvitse Kristusta. Me tarvitsemme kaikki Kristusta. Olemme kaikki syntisiä ja sairaita, mutta osalla meistä ihmisistä ei ole sairaudentuntoa tai synnintuntoa.

Meidän ei tule lannistua siitä, että emme ole kyenneet täyttämään Vuorisaarnaa. Ihanne on todella korkealla, emme yllä siihen omin voimin. Me tarvitsemme  Jumalan apua, muutoin emme kykene elämään edes alustavasti hänen tahtonsa mukaisesti. Vaikka jäämme aina vajaaksi tässä ajassa, voimme silti kasvaa ja edistyä. Vuorisaarna osoittaa meille oikeaa suuntaa. Pyhittymisessä on tärkeää fokus, eli mihin keskitymme, mitä kohti katsomme. Meidän tulee katsoa Kristukseen, ei omaan itseemme tai maailmaan. On sanottu: ”Kun katsot maailmaa, niin suutut. Kun katsot itseäsi, niin juutut. Kun katsot Jeesusta, niin muutut.”

Jeesus sanoi Matteus 5:3 ja 6: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. - - Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Keskeneräisyys on meidän osamme tässä ajassa. Vasta perillä olemme täysin valmiita. Saamme vielä kaivata ja ikävöidä vanhurskautta ja kokea olevamme kerjäläisiä, jotka kertovat toisille kerjäläisille mistä saa leipää. Pelastus on täyttä lahjaa. Ja myös elämän uudistuminen ja uskossa kasvaminen on lahjaa. Saamme omistaa uskossa Jumalan lupaukset Kristuksessa syntiemme täydestä anteeksiantamuksesta ja Pyhän Hengen jatkuvasta läsnäolosta ja avusta meidän elämässämme. Jumala tukee ja kannattelee meitä.

Kirjanoppineet vetosivat toisiin auktoriteetteihin: ”Rabbi Hillel sanoi niin.” Tai: ”Rabbi Shammai sanoi näin.” Heidän arvovaltansa oli johdettua, se tuli tradition toistamisesta. Vanhan testamentin profeetat sanoivat rohkeammin: Näin sanoo Herra. Jeesus sanoo vielä vahvemmin. Normaalisti seurakunta lausui aamenen julistajan puheen tai rukouksen lopuksi. Mutta Jeesus sanoi aamenen oman puheensa aluksi, ja vielä kaksinkertaisena, sanoessaan: Totisesti, totisesti, minä sanon teille. 

Jeesus opetti omalla jumalallisella arvovallallaan. Hän on enemmän kuin juutalainen rabbi ja rakentaja. Hän on itse elämän Herra, ihmiseksi syntynyt Jumalan ainoa Poika, ikuinen Jumala. Ja hän kutsuu meitä suostumaan hänen valtansa alaisuuteen. Kun häntä seuraamme vilpittömästi, saamme kokea jo täällä välähdyksiä Jumalan valtakunnan kirkkaudesta ja voimasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti