Raamatulliseen ja kristilliseen seurakuntaelämään kuuluu kaste Jeesuksen lähetyskäskyn ja alkuseurakunnan käytännön mukaisesti. Lähes kaikki kristilliset yhteisöt kastavat ihmisiä. Kasteen nähdään kytkeytyvän tavalla tai toisella kristityn hengellisen elämän alkuun ja seurakuntaan liittymiseen. Kasteessa on läsnä kastevesi. Jumala siunaa meitä ja vahvistaa uskoamme aineen välityksellä. Tässä näkyy kristillinen opetus luomisesta. Jumalan luomistyö on hyvää.
Alkuseurakunnassa usko, kääntymys, kaste, uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen lahjan saaminen liittyivät kiinteästi toisiinsa. Ne tapahtuivat myös ajallisesti lähekkäin toisiaan. Roomalaiskatolilaisuudessa, ortodoksisuudessa ja luterilaisuudessa kaste nähdään pelastavana sakramenttina — ihmisen uskotaan uudestisyntyvän ja saavan Pyhän Hengen kasteessa. Nämä kirkot kastavat vastasyntyneitäkin.Kaste liittää meidät Jeesukseen
Suomen Vapaakirkossa uskomme, että ihminen uudestisyntyy ja saa Pyhän Hengen uskoessaan evankeliumin. Meillä on käytössä uskovien kaste, joka ei tarkoita aina aikuiskastetta. Myös lapsia voidaan kastaan, jos he tunnustavat uskovansa Jeesukseen ja ilmaisevat haluavansa kasteelle ja asiasta perheen kanssa sovitaan.
Emme kasta ihmisiä vapaakirkollisuuteen, vaan Jeesukseen ja hänen maailmanlaajuiseen seurakuntaansa, joka kattaa kaikki mantereet ja koko kirkkohistorian.
Kaste kuvaa Kristuksen sovitustyötä, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitystä kastettavalle — jaamme saman kohtalonyhteyden Herramme kanssa. Kaste on vanhan hautaamista ja ylösnousemista uuteen elämään Kristuksen kanssa. Se on vanhasta riisuutumista ja pukeutumista Kristukseen.
Kasteessa tunnustamme uskovamme Jeesukseen. Kaste kuvaa kastettavan halukkuutta ottaa pelastus vastaan. Kyse ei ole hyvästä teosta, joka toisi meille ansioita, vaan Kristuksen armon varaan jättäytymisestä. Laitamme toivomme yksin Jeesukseen.
Kasteessa erottaudumme Kristukselle
Pietari vertaa Jumalan pelastustekoa Kristuksessa Nooan aikaisiin tapahtumiin. Vedenpaisumuksessa Jumalan tuomion tulva hukutti maailman veden alle, mutta samalla Jumala pelasti omansa.
Paavali vertaa kristityn vaellusta israelilaisten vapautumiseen Egyptistä. Israelilaiset ylittivät Kaislameren, mutta egyptiläiset, jotka ajoivat heitä takaa, hukkuivat veden alle. Kyse oli toisaalta Jumalan pelastusteosta ja toisaalta Jumalan tuomiosta.
Kaste on Kristukselle erottautumista. Vesi erottaa meidät Jumalan tuomion alla olevasta maailmasta. Ansaitsisimme hukkua, mutta Kristuksen armosta saamme nousta yhdessä hänen kanssaan ylös ja elää, koska Jeesus kuoli ja kantoi tuomion puolestamme.
Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Hyvä omatunto tulee anteeksiantamuksesta — siitä varmuudesta, että saamme Kristuksen tähden kaikki syntimme anteeksi. Saamme olla täysin Jumalan hyväksymiä ja elää ikuisesti hänen ja toistemme yhteydesssä uudessa luomakunnassa.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on seurakuntapastori Viitasaaren vapaaseurakunnassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti