sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Luonnonsuojelu ja ilmastonmuutos

Olen seurannut maallikkona vuosien ajan silmiemme edessä toteutuvan ekokatastrofin alkua. Sen nopeus on yllättänyt jopa tutkijat. Mannerjäätiköt sulavat, merivesi lämpenee, eroosio kiihtyy, sademetsät muuttuvat savanneiksi, eläimet kärsivät, lajeja kuolee sukupuuttoon, ihmisistä tulee ilmastopakolaisia, rajut sääilmiöt lisääntyvät, ihmisiä kuolee, ikirouta sulaa. Ilmastonmuutoksesta voi lukea esim. täältä.

On surullista ja vastuutonta että osa evankelikaaleista on ilmastonmuutosdenialisteja. Tämä ilmiö koskee erityisesti englanninkielistä maailmaa. Sen taustalla on öljy-yhtiöiden rahoittama "vaihtoehtoinen tutkimus". Samalla öljy-yhtiöt ovat itse varautuneet ilmastonmuutokseen mm. korottamalla öljynporauslauttoja tulevaa merenpinnan nousua ennakoiden.

Ilmastonmuutoksen kieltäminen linkittyy usein fundamentalismiin, nuoren maan kreationismiin ja yleiseen tiedevastaisuuteen. Kuuntelemme meteorologien sääennustuksia ja nauramme samalla tietokonemallinnuksille tulevaisuuden ilmastosta. Vaikka sääennustuksissa ja ilmastoa koskevissa simulaatioissa on kyse samoista algoritmeista!

Tämä kaikki herättää minussa teologian opiskelijana ajatuksia. Minun ei ole vaikea uskoa perisyntiin. Ihminen on ahne ja raha on huono jumala. Meillä on tieto ja teknologia, mutta ei tahtotilaa muuttaa kurssia.

Olen pessimistinen sen suhteen että päästöjenvähennystavoitteet toteutuisivat tarvittavassa mittakaavassa, eli että ilmaston lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen. Mutta kaikki mitä asian eteen tehdään, on jälkipolvien kannalta tärkeää. Kyse on lastemme lastenlasten tulevaisuudesta. Omasta sukupolvestamme on sanottu, että olemme ensimmäisiä, jotka näkevät ilmastonmuutoksen toteutuvan, ja viimeisiä, jotka voivat vielä vaikuttaa asiaan.

Lyhytnäköisyytemme ihmiskuntana turmelee muutenkin luomakuntaa. Saasteista, roskista ja tehotuotannosta kärsii ihmisten lisäksi myös eläimet ja kasvit. En ole itsekään paras esimerkki ekologisuudesta, vaikka ympäristöasiat ovatkin vaikuttaneet jonkinverran valintoihini nuoresta asti.

Näen ortodoksisessa perinteessä kauniina ajatuksen siitä, että eläimiä ja kasveja tulee rakastaa ja kunnioittaa myös maaperää. Evankelikalismissa korostuu nähdäkseni turhan usein "ihminen on luomakunnan herra" ja "kaikki palaa kuitenkin tulessa lopunaikoina" -ajattelu. Annamme samalla huonoa kuvaa kristinuskosta ei-uskoville.

Kuitenkin kristinusko antaa toivoa, joka auttaa välttämään panikoimista. Nykyfysiikan mukaan maailmankaikkeus kuolee joka tapauksessa lopulta, kun kaikki auringot ovat palaneet loppuun (lämpökuolema). Miljardien vuosien päästä jäljellä on eloton, kylmä ja pimeä maailmankaikkeus vailla mielekkyyttä.

Kristillinen eskatologia sen sijaan sanoo, että tässä ei ole kaikki. Jumala ja hänen rakkautensa on ikuista. Ylösnousemustoivo on toivo kuolemattomuudesta. Raamatusta ja kristillisestä traditiosta nousee ajatus että toivo koskee ihmisen lisäksi myös muuta luomakuntaa. Tämän toivon ei tule antaa sammua eikä jäädä irralliseksi opinkohdaksi.

Luonnonsuojelu, eläinten auttaminen ja ilmastonmuutosta vastaan tehtävä työ on hengellistä työtä. Kyse on Jumalan ja ihmisten palvelemisesta ja alkuperäisen luomistarkoituksen toteuttamisesta, maan viljelemisestä ja varjelemisesta. Jumala rakastaa kaikkea elämää ja niin meidänkin tulee tehdä. Koko hänen luomistyönsä on hyvää ja arvokasta. Sen vaalimisella on kestävää merkitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti