Uusi viini ja joustavat leilit

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 7.3.2023

Markus 2:13-22 

Nimi fariseus tulee luultavasti erottautumista tarkoittavasta sanasta. Fariseukset pyrkivät Mooseksen laissa säädettyyn rituaaliseen puhtauteen tunnollisesti. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan fariseukset olivat oman aikansa tarkimpia Jumalan lain selittäjiä. He olivat aikalaistensa silmissä suuresti arvostettuja kilvoittelijoita ja raamatuntuntijoita. He ottivat Israelin uskon tosissaan. Ihmiset katsoivat fariseuksia kunnioittaen ja ihaillen.

Publikaanit olivat Rooman hallinnon suorassa alaisuudessa toimivia veronkerääjiä. He olivat aikalaistensa keskuudessa syvästi halveksittuja ja vihattuja. He olivat miehittäjävallan palveluksessa ja ottivat usein keräämistään veroista siivun omiin taskuihinsa. He olivat myöskin rituaalisesti epäpuhtaita koska olivat jatkuvasti yhteydessä pakanoiden kanssa. He olivat juutalaisten silmissä epärehellisiä maanpettureita. Publikaanien elämäntyyli nähtiin Israelin uskon vastaisena.

Jeesus valitsi publikaanin opetuslapsekseen. Hän hyväksyi seuraansa syntiset ja samaistui heihin. Hän oli tullut heitä varten. Yhdessä syöminen kuvasi syvää yhteyttä. Ateriayhteys oli hyväksynnän merkki.

Mooseksen laki velvoitti paastoamaan kerran vuodessa suurena sovituspäivänä. Fariseukset paastosivat kahdesti viikossa. Myös Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat. Jeesus sanoi että tulee vielä aika jolloin hänenkin seuraajansa paastoavat, mutta tämä aika ei ollut vielä. Nyt hän, Jumalan Poika, oli ihmisten keskellä. Nyt oli messiaanisen pelastuksen ilon aika.

Ihmiset ovat käyttäneet vaatteita pitkin historiaa. Ne suojaavat kylmyydeltä, kosteudelta, tuulelta ja auringolta, mutta myös kätkevät alastomuutemme. Jeesus saattoi mainita ajan yleistietona että kankaat kutistuvat. Uusi ei aina mahdu vanhaan.

Uusi viini on luonteeltaan hapokasta ja kuohuvaa. Se käy yhä, eli fermentoituu. Luukkaan evankeliumissa (5:39) Jeesus lisää vielä sanat: Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää. Nämä sanat ovat kirjaimellisestikin totta. Vanha viini on ajan saatossa kypsynyttä ja hyvää. Jeesuksen tarkoitus ei ollut tässä kuitenkaan arvottaa viinilaatuja, vaan kuvata todellisuutta. 

Jeesus-liike ei mahtunut aikansa juutalaisuuden sisään. Se itsenäistyi ja syntyi kristinusko. Myöhemmin kristillisen kirkon historiassa on tullut toisinaan repeämiä. 1500-luvulla Martti Lutherin ja Ulrich Zwinglin aloittama protestanttinen uskonpuhdistus, eli reformaatio, ei mahtunut roomalaiskatolisen kirkon sisään.

1700-luvulla John Wesleyn johtama metodismi syntyi anglikaanikirkon sisäisenä herätysliikkeenä, mutta itsenäistyi omaksi kirkkokunnakseen. Myöskään 1800-luvulla syntynyt suomalainen vapaakirkollinen liike ei jäänyt evankelis-luterilaisen kirkon sisälle, vaan itsenäistyi vuonna 1923 uskonnonvapauslain tultua voimaan Suomen Vapaakirkoksi.

Suomen Vapaakirkossakin joudumme yhä tänään etsimään yhteyttä vanhemman ja nuoremman sukupolven ja erilaisten seurakuntakulttuurien välillä. Kyselemme miten voimme elää yhdessä ja olla puolin ja toisin siunaukseksi toinen toisillemme.

On olemassa vanha latinankielinen kristillinen sanonta: ”Ecclesia semper reformanda est” eli ”seurakunnan on aina uudistuttava”. Kunkin sukupolven tulee löytää kristinusko ja ilmaista se siten että kukin aikakausi voi sen ymmärtää.

Saatamme joskus olla joustamattomia kuin kovettuneet vanhat leilit. Tarvitsemme Jumalan Hengen pehmittävää työtä sydämissämme, jotta voisimme olla avoimia vastaanottamaan uusia ihmisiä ja uusia ajatuksia. Muuten seurakunnissamme tapahtuu ennen pitkää jämähtämistä ja alamme hiipua.

Vanhemmat ja nuoremmat kristityt tarvitsevat toisiaan. Nuoremmat tarvitsevat tukea ja ohjausta, rajoja ja rakkautta, turvallista hengellistä vanhemmuutta ja joustavia rakenteita sekä esirukousta. Uusi viini tarvitsee leilit, joissa se voi kypsyä rauhassa ja venyttää rajoja.

Vanhempi sukupolvi tarvitsee nuoremman sukupolven tuoreita ideoita ja totuttujen toimintatapojen haastamista. Tämä auttaa välttämään urautumista ja seurakunnan toiminnan jatkuminen mahdollistuu myöskin tulevaisuudessa.