Jeesus korostaa Matteuksen evankeliumin 25. luvussa hereillä olemisen tärkeyttä. Meidän tulee valvoa ja odottaa Herramme paluuta. Jaejakson kuvausta helvetistä ikuisena tulena ei ehkä tule ymmärtää kirjaimellisesti, vaan kielikuvana. Kadotusta kuvataan toisaalla pimeytenä. Meidän kokemuksessamme tuli kuitenkin valaisee.
Kadotus on silti vakava asia, ja on surullista, että osa ihmisistä päätyy sinne. Kadotusta ei ole tarkoitettu ihmisiä varten, vaan langenneita enkeleitä varten. Kenenkään ihmisen ei tarvitsisi mennä kadotukseen, koska meillä on Jeesus, joka on tullut pelastamaan meidät sieltä. Jumalan valtakunta on varattuna kaikille, jotka tahtovat vastaanottaa Kristuksen.
Uskon ja tekojen kimurantti suhde?Protestantteina ymmärrämme perinteisesti, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Opettaako Jeesus kuitenkin sitä, että pelastumme tekemällä hyvää? Onko erityisesti Paavalin kirjeistä noussut ajatus syntisen vanhurskauttamisesta ilman ihmisen omia tekoja, vastoin Jeesuksen opetusta?
Lukemamme jaejakson tulkinnan kannalta on oleellista ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti termillä vähäisimmät veljet. Vastausta tähän kysymykseen tulee etsiä ennen kaikkea Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumissa (muun muassa jaejaksoista 10:11–15, 40–42).
Se, miten suhtaudumme Kristukseen ja hänen sanomaansa, kertoo siitä, miten suhtaudumme Jumalaan. Se, miten suhtaudumme Kristuksen opetuslapsiin ja heidän sanomaansa, kertoo siitä, miten suhtaudumme Kristukseen. Jeesuksen puhe vuohista ja lampaista liittyy siihen, millainen suhde meillä on Vapahtajaan, hänen omiinsa ja evankeliumin sanomaan.
Alkuperäisessä asiayhteydessä kyse oli erityisesti niistä opetuslapsista, jotka Jeesus lähetti julistamaan Jumalan valtakunnan sanomaa ympäri Juudeaa. He olivat köyhiä ja riippuvaisia siitä, että ihmiset ottivat heidät luokseen. Se, että he ottivat heidät luokseen, tarkoitti, että he ottivat heidän sanomansa, ja siten Jeesuksen ja Jumalan valtakunnan, vastaan.
Mutta Jeesus puhui kyllä myös hyvistä teoista. Hyvillä teoilla on suuri merkitys raamatullisessa kristinuskossa. Emme kuitenkaan hyvitä niillä Jumalalle syntejämme ja pyri ansaitsemaan niillä pelastusta. Teemme hyviä tekoja lähimmäisillemme koska he tarvitsevat niitä. Teemme niitä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, joka on armahtanut meidät. Teemme rakkaudentekoja Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi.
Hyvien tekojen ei tarvitse olla kovin suuria. Se, että jaksamme kuunnella jonkun huolia, voi pelastaa hänen päivänsä. Usein juuri arjen pienillä hyvillä teoilla on suuri merkitys meidän pienten ihmisten elämässä.
Hyvät teot kertovat uskomme aitoudesta. Ei kuitenkaan ole aina helppoa sanoa, onko joku todella Kristuksen seuraaja vai ei. Monenväriset lampaat ja vuohet saattoivat näyttää kauempaa aika samankaltaisilta. Paimenten tuli tehdä lähempää tarkastelua ja erottelua. Me näytämme ulkoisesti tarkasteltuna usein aika samankaltaisilta.
Meidän on hyvä olla terveellä tavalla varovaisia, kun arvioimme toisten ihmisten hengellistä tilaa. Lopulliset erottelut tekee Kristus itse viimeisellä tuomiolla. Me emme siihen kykene. 1. Samuelin kirjassa 6:7 sanotaan osuvasti: Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.
Evankeliumi tuo pelastusvarmuuden
Meidän on kuitenkin hyvä tutkia rehellisesti omaa sydäntämme ja elämäämme Raamatun opetusten valossa ja koetella siten uskoamme. On hyvä kokea syvää kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja tervettä arkuutta hänen sanansa edessä. Herran pelko on yhä viisauden alku.
Meidän Kristuksen seuraajien ei tarvitse kuitenkaan miettiä jatkuvasti pelonsekaisin tuntein sitä, mahdammeko kuulua lampaisiin vai vuohiin. Jeesus tahtoo sanoa meille häneen uskoville ja häntä seuraaville, hänen sanaansa luottaville ja hänen ristintyöhönsä turvaaville: Älkää pelätkö. Terve jumalanpelko vapauttaa muista peloista.
Kristus on lunastanut meidät verellään Jumalalle. Hän on kärsinyt ristillä täyden rangaistuksen pahuudestamme. Kun olemme laittaneet turvamme häneen, olemme siirtyneet kuolemasta elämään ja pimeydestä valoon. Jumala antaa meille kaikki syntimme anteeksi Kristuksen tähden. Saamme olla vapaat syyllisyydestä ja häpeästä. Olemme osallisia Kristuksen ylösnousemuksen voitosta. Meissä vaikuttaa voimallaan sama Pyhä Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista.
Meidän ei tarvitse olla peloissamme. Vaikka olemme vähäisiä, olemme suuren Kuninkaamme asialla. Meidän käy hyvin. Jeesus vie meidät perille. Hän palaa suuressa kunniassa toteuttamaan oikeudenmukaisuuden, ja saamme vihdoin nähdä hänet loistossaan.
Sitä ennen Kristus vahvistaa kätemme työhön – ruokkimaan nälkäisiä, vaatettamaan alastomia, palvelemaan tarvitsevia ja kertomaan rakastavasta Jumalasta. Kun autamme ihmisiä ja tuemme seurakuntien ja kristillisten järjestöjen auttamis-, kasvatus-, ja julistustyötä vaivannäöllämme ja varoillamme, palvelemme itse Kristusta.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti