Luostarit ja seurakunnat ovat olleet ja ovat omanlaisiaan kuplia. Kaikki kuplautuminen ei ole aina pahasta. Kristillinen kupla voi suojella kristityn uskoa silloin, kun kristitty tarvitsee uskolleen kristillisen yhteisön tarjoamaa suojaa.
Kuplautumista hyödyntävälle käytänteelle voitaneen löytää eräänlainen varhainen vertailukohta jo Uudesta testamentista. Paavali näyttäisi suojaavan pastoraalisella otteella uusia uskovia kristilliseen uskoon vihamielisemmin suhtautuvien ihmisten vaikutukselta (Apostolien teot 19:9).Luostarit edustavat yhä omana aikanammekin vastakulttuuria. Ne elävät omine tapoineen ja käytänteineen omaa elämäänsä jossain määrin irrallaan tämän maailman kuohunnasta ja sen jatkuvasti muuttuvista arvoista ja uskomuksista. Kuitenkin luostarit elävät samalla osana omaa aikaansa ja saavat uusia jäseniä. Ne muuttuvat ajan saatossa, vaikkakin hitaammin kuin ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri.
Vanhemmat ja nuoremmat kristityt tarvitsevat toisiaan. "Ohjaajavanhukset" tukevat rukouksillaan ja ohjeillaan "noviisien" kilvoittelua. Ohjaajavanhuksen hengellinen kokemus on tehtävässä tärkeämpi tekijä kuin hänen ikänsä.
Ajassamme tarvitaan yhä hengellisiä vanhempia, rippi-isiä ja rippi-äitejä, jotka voivat rohkaista, lohduttaa ja toimia terveenä peilinä. Vanhempi sukupolvi edustaa usein luostariväen tavoin kristillisyyttä, joka on peräisin eri "aikakaudelta" kuin nykymaailman meno. He voivat nähdä sellaista mikä voi jäädä nuoremmalta sukupolvelta helpommin huomaamatta.
Samalla tarvitaan aina nuoremman sukupolven tuoreita ideoita ja totuttujen toimintatapojen haastamista. Näin urautuminen voidaan välttää ja seurakunnan toiminnan jatkuminen mahdollistuu myös tulevaisuudessa. Vanhempaa sukupolvea siirtyy jatkuvasti ylös kirkkauteen. Ilman nuorempaa sukupolvea ennen pitkää "viimeinen sammuttaa valot".
Vanhempien ja nuorempien kristittyjen välinen jatkuva ylisukupolvinen jännite on hyvin tarpeellinen asia. Siinä on oma siunauksensa ja viisautensa. Se, kuka on kulloinkin "nuoren" tai "vanhan" roolissa, riippuu tilanteesta.
Näyttää siltä että ympäröivä yhteiskunta erkaantuu yhä kauemmas kristillisestä opista ja raamatullisesta etiikasta. Vapaaseurakunnilla voisi varmasti olla omalta osaltaan luostarien kaltaista roolia oikean kristillisen uskon ja elämäntavan vaalijoina nykyajassa.
Juha Mikkonen
Keuruu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti