Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 3.6.2022
Viime syksyn rukousillassa olimme Markuksen evankeliumin alun äärellä. Jatkamme tänään siitä mihin silloin jäimme. Pari sanaa Jeesus-tutkimuksesta tähän alkuun. Erityisesti yliopistoissa harjoitetussa historiallis-kriittisessä raamatuntutkimuksessa on tehty perustava ero toisaalta sen välillä, mitä Jeesus Nasaretilainen oli historian henkilönä, ja toisaalta sen välillä, mikä oli alkuseurakunnan ja myöhemmän kristinuskon julistus ja kokemus Kristuksesta. Bultmann sanoi että tiedämme että Jeesus oli olemassa historiassa mutta emme tiedä hänestä paljoa muuta.
Kriittisillä tutkijoilla on ollut hyvin erilaisia ja usein myös keskenään ristiriitaisia käsityksiä historian Jeesuksesta jotka poikkeavat hyvin suuresti siitä millaisen kuvan Uuden testamentin evankeliumit antavat Jeesuksesta. Jeesus on nähty milloin seloottina (vapaustaistelijana/terroristina) ja milloin kyynikkofilosofina.
On tärkeää muistaa että tutkijan oma käsitys todellisuuden luonteesta vaikuttaa siihen miten hän näkee Uuden testamentin kuvaukset. Uskooko tutkija Jumalan olemassaoloon? Pitääkö hän ihmeiden tapahtumista ylipäätään mahdollisena? Näillä kysymyksillä on todella iso merkitys kun hän ryhtyy arvioimaan evankeliumien luotettavuutta historiallisina lähteinä.On hyvä muistaa että on myös monia Jeesus-tutkijoita jotka ovat aitoja kristittyjä. Heidän käsityksensä mukaan Jeesus Nasaretilainen on Israelin Messias ja Jumalan Poika ja että Uuden testamentin evankeliumit piirtävät historiallisesti luotettavan kuvan hänestä.
Historian Jeesuksessa ja uskon Kristuksessa on pohjimmiltaan kyse samasta henkilöstä. Me kristityt uskomme että sama Jeesus, joka kuoli kerran roomalaisella ristillä, nousi kolmantena päivänä kuolleista. Meidän kristittyjen näkökulma on pääsiäisen jälkeinen.
Ylösnousemus on tulkinnallinen avain Raamattuun. Kristillinen seurakunta ei tutki Raamattua ainoastaan antiikin lähteenä. Me kristityt koemme elämässämme saman Jeesuksen vaikutusta ja läsnäoloa, joka opetti ensimmäisellä vuosisadalla Juudeassa, ja josta luemme Uuden testamentin lehdillä. Jeesuksen seuraajina elämme Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen todellisuudesta käsin. Jumala puhuu meille oman sanansa kautta yhä tänään.
Jeesus aloitti julkisen toimintansa niihin aikoihin, kun Johannes Kastaja oli vangittu. Hän julisti evankeliumia, ilosanomaa. Kreikan kielen euangelion, tarkoittaa hyvää sanomaa eli hyvää uutista. Kyse on viestistä, jonka sisältö on, että jotain todella hyvää ja todella tärkeää on tapahtunut. Vanhassa testamentissa hyvä uutinen tarkoitti yleensä voittoa taistelussa. Roomalaisessa maailmassa sanaa käytettiin mm. hallitsijan syntymisen ja valtaan astumisen yhteydessä.
Jumalan valtakunta oli Jeesuksen julistuksessa keskeisellä sijalla. Matteuksen evankeliumissa käytetään samaa tarkoittavaa ilmausta taivasten valtakunta. Juutalaiset pyrkivät välttämään Jumalan nimen lausumista ja käyttivät kiertoilmauksia. Matteus kirjoitti erityisesti juutalaisille. Markus puolestaan suuntasi evankeliuminsa enemmän pakanoille.
Jumalan valtakunta on Jumalan kuninkaallista hallintavaltaa. Jumalan valtakunta on toisaalta jo nyt läsnäolevaa todellisuutta. Toisaalta se ei ole vielä tullut koko täyteydessään. Jumalan valtakunnan tuleminen Kristuksen ensimmäisessa tulemisessa toteutti osan Vanhan testamentin profetioista. Osa Vanhan ja Uuden testamentin ennustuksista toteutuu Jeesuksen takaisintulemisessa ja uudessa luomakunnassa.
Hyvä sanoma koski Jumalan valtakunnan, eli Jumalan kuninkaallisen hallintavallan, esiinmurtautumista Jeesuksen persoonassa ja työssä. Se ilmeni, ja ilmenee yhä tänäänkin, hyvin konkreettisillakin tavoilla. Jumalan voiman vaikutuksesta sairaita paranee, ihmisiä herätetään kuolleista ja pahan voimia karkotetaan. Tämä kaikki ennakoi sitä aikaa, jolloin kaikki sairaat parantuvat, koetaan kuolleiden ylösnousemus ja kaikki pahan vallat lyödään lopullisesti.
Evankeliumi koskee aivan erityisesti anteeksiantamusta ja vapautumista synnistä ja ikuisen elämän varmaa toivoa Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen tähden. On tärkeää muistaa että evankeliumia eivät tarvitse ainoastaan ei-uskovat. Myös me Jeesuksen seuraajat tarvitsemme evankeliumia. Tarvitsemme kuulla ja lukea evankeliumia usein sisäistääksemme todella sitä mitä Jumala tahtoo meille siinä lahjoittaa. Hän antaa armon ja pelastuksen.
Sana kääntyä on merkitykseltään lähellä alkutekstin kreikankielen sanaa metanoeō. Kääntyminen tarkoittaa elämänsuunnan muutosta. Olin aiemmin menossa tiettyyn suuntaan, mutta käännynkin aivan uuteen suuntaan. Käännyn poispäin pimeydestä ja pahasta kohti hyvää, kohti valoa, kohti Jumalaa.
Koemme kääntymyksen ensimmäisen kerran kun tulemme uskoon. Kaikki eivät osaa sanoa tarkempaa ajankohtaa uskoontulolleen. Se ei haittaa lainkaan. Tärkeintä on että uskomme Jeesukseen ja seuraamme häntä. Uskoontulon jälkeenkin tarvitsemme katumusta ja kääntymystä aina kun sille on tarvetta ja onhan sille. Olemme uskovinakin syntisiä ja jatkuvasti Jumalan anteeksiantamuksen tarpeessa. Jumala antaa anteeksi ja vahvistaa.
Reformaattori Martti Luther julkaisi vuonna 1517 Väittelyn aneiden voimasta ja tehokkuudesta eli 95 teesiä. 1. teesi kuuluu seuraavasti: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” Parannuksen tulee johtaa meidät nöyryyteen ja kiitollisuuteen. Tunnustamme siinä oman avuttomuutemme ja syntisyytemme ja vastaanotamme Jumalan käsittämättömän suuren armon. Parannuksemme ei ole koskaan täydellistä tässä ajassa. Tarvitsemme sitä siksi päivittäin.
Usko on sitä, mihin uskotaan eli uskonsisältö. Usko on myös sitä, millä uskotaan eli uskonakti. Usko on totena pitämistä ja Jumalaan luottamista - luottamista siihen että Jumala on armollinen Kristuksen sovitustyön tähden juuri minulle. Usko on sitoutumista Jumalaan ja hänen sanaansa. Usko on Jumalan kutsuun vastaamista ja hänelle antautumista. Uskoon liittyy kuuliaisuus Jumalalle vilpitön tahto totella häntä. Uskoon liittyy kilvoittelu ja aika ajoin myös epäilyksiä ja koettelemuksia. Usko on Jumalan antama lahja. Sitä tulee vaalia.
Jeesus oli monella tavalla poikkeuksellinen rabbi. Yleensä rabbien potentiaaliset seuraajat ilmaisivat itse juutalaiselle rabbille haluavansa tulla tämän opetuslapsiksi. Mutta Jeesus kutsuikin itse seuraajansa opetuslapsikseen. Jeesus kutsuu yhä tänäänkin meitä seuraajikseen. Kutsu seurata Jeesusta on suuri haaste. Jeesuksen seuraaminen edellyttää omistautumista. Jumalan tulee olla meille tärkeämpi kuin mikään muu maailmassa. Jeesuksen seuraaminen edellyttää kestävyyttä. Meidän tulee pysyä hänessä loppuun saakka. Hän pitää meitä kiinni, mutta meidän tulee myös pysyä hänessä.
Jeesus kutsuu meitä myös tavoittamaan toisia ihmisiä evankeliumilla. Kalastaminen vaatii vaivaa ja osaamista. Myös ihmisten parissa olemiseen ja Jeesuksesta todistamiseen tarvitaan Pyhän Hengen työn lisäksi hyvää asennetta, kärsivällisyyttä ja taidollisuutta. Rukous on usein avain monessa. Suomen Vapaakirkko tekee muiden kristillisten kirkkokuntien tavoin lähetystyötä toisten kulttuurien parissa ja evankeliointityötä suomalaisten parissa. Saamme olla tukemassa tätä työtä rukouksin ja varoin.
Joskus erityisesti nuoret uskovat voivat unohtaa että olemme tavallisia ihmisiä. Emme ole parempia kuin muut. Olemme kerjäläisiä jotka kertovat toisille kerjäläisille mistä saa leipää. Emme voi asettua toisten yläpuolelle. Meidän ei ole hyvä myöskään eristäytyä omiin piireihimme ja puhua ulkopuolisille käsittämätöntä kieltä. Toki haluamme erottua maailmasta, mutta meidän tulisi silti olla maailmassa - läsnä ihmisten todellisuutta.
En tarkoita tällä pelkästään kielilläpuhumista. Kielilläpuhuminen on hyvä Jumalan antama armolahja ja sillä on oma arvokas paikkansa kristityn yksityisessä rukouselämässä ja myös seurakunnan yhteisessä elämässä. Paavali antoi 1. Korinttilaiskirjeen luvuissa 12-14 ohjeita myös tämän lahjan käyttöön. Hän sanoi että jos on läsnä uskosta tai opetuksesta osattomia, meidän tulee ottaa heidät huomioon. Kielilläpuhuminen heidän läsnäollessa voi antaa heille sellaisen kuvan meistä että olemme järjiltämme. Meidän tulee olla viisaita tässä. Olen tehnyt itsekin tässä asiassa virheitä nuorena ja minua korjattiin.
Tarkoitan mainitsemallani käsittämättömällä puheella myös niin sanottua ”kaanaan kieltä”. Siinä ei ole ongelmaa kun puhumme keskenämme ”kaanaan kielen” ilmaisuja, käytämme kuvakieltä. Kun puhumme ei-uskoville, meidän tulee kuitenkin pyrkiä siihen että välitämme heille evankeliumia sellaisella kielellä mitä he ymmärtävät, sitä mikä on heidän todellisuutta. On toki myös hyvä että olemme valmiit puhumaan myös muistakin kuin hengellisistä asioista ihmisten kanssa, sellaisista mitkä ovat heistä kiinnostavia ja tärkeitä aiheita. Tämäkin on lähimmäisten huomioimista että kuuntelee ja käy vuoropuhelua.
Tärkeintä ei ole että saamme itse tehdä, vaikka voimmekin saada tosi hyvän mielen kun saamme palvella Jumalaa ja ihmisiä ja todistaa Vapahtajastamme. Siinä on ilo. Evankeliumin leviämisen kannalta on kuitenkin oleellista että tällaisista kohtaamisista jää hyvä mieli kohdatuille ihmisille. Ymmärrän toki sen että kun on luottamusta joskus uskoon haastaminen on ok.
Heprea, aramea ja kreikka eivät ole itsessään pyhiä kieliä. Mutta Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa joka on kirjoitettu näillä kielillä. Jeesuksen äidinkieli oli aramea. Uusi testamentti on kirjoitettu kuitenkin kreikaksi. Kreikka oli Välimeren alueella ensimmäisellä vuosisadalla kieli mitä ihmiset puhuivat yleisesti. Kaikki eivät puhuneet sitä äidinkielenään mutta monet ymmärsivät sitä. Varhaiset kristityt käyttivät usein sitä evankeliumin julistamisessa.
Myöhemmin valtakieleksi tuli lännessä latina sitten ranska. Nykyisin englanti on yleiskieli. Evankeliumia tulee kertoa kaikilla kielillä kaikissa kulttuureissa. On tärkeää että jokainen saisi kuulla evankeliumin omalla äidinkielellään. Kielet myös muuttuvat ajan saatossa. En osaa sanoa onko se hyvä vai ei, mutta näin vain on. Sen tähden tarvitaan uusia Raamatun käännöksiä samoillekin kielille. Tuore käännös Uusi testamentti 2020 on suunnattu erityisesti nuoremmalle sukupolvelle ja käännöstyö Vanhan testamentin osalta on parhaillaan meneillään.
Evankeliumia voi julistaa sanojen lisäksi myös käytännön teoilla. Sanoja tarvitaan mutta myös muuta välittämistä tarvitaan. Näin sanat ja teot ovat keskenään sopusoinnussa. Evankeliumin levittäminen ei tietenkään ole ainut syy sille miksi teemme hyvää toisille. Jokainen ihminen on arvokas sen tähden että hänet on luotu Jumalan kuvaksi siitä riippumatta kiinnostuuko hän kristinuskosta vai ei, oli kyse sitten muslimista tai homoseksuaalista.
Toki haluaisimme kaikille ihmisille sitä kaikkein parasta, ikuista elämää Jumalan yhteydessä. Evankeliumin levittämisen motiivi nousee rakkaudesta lähimmäiseen. Mutta Jumala antaa ihmisille vapauden. Jos ihminen ilmaisee ettei hän tahdo kuulla evankeliumia, meidän on syytä kunnioittaa hänen rajojaan eikä tuputtaa väkisin. Ihmiset ovat erilaisissa vaiheissa. Heille tulee antaa tilaa. Jos annamme hyvää kuvaa uskovista, vaikka se tuntuisi pieneltä, se voi saada ei-uskovan kiinnostumaan uskonasioista. Ja saamme rukoilla uskoontuloja.
Ihmisillä on hengellisten tarpeiden lisäksi myös ruumiillisia, henkisiä ja sosiaalisia tarpeita. Näihin tarpeisiin pyrkii osaltaan vastaamaan esimerkiksi ViaDia, Suomen Vapaakirkon diakoniajärjestö. Myöskin kotiseurakunnassamme jaetaan torstaisin elintarvikkeita kaikille kävijöille. Ja te seurakuntalaiset teette paljon pitkin viikkoa. Tälläkin työllä, mitä tehdään Keuruun vapaaseurakunnalla, on varmasti merkitystä.
Vaikka tiedostamme erilaisia tarpeita ja haasteita, älkäämme kuitenkaan kokeko huonommuutta siitä, että emme tee tarpeeksi ja ole tarpeeksi. Aina voisi tehdä enemmän. Laki on kyltymätön. Meidän tulee muistaa evankeliumi. Olemme heikkoja ja hauraita. Evankeliumi on sanoma siitä, että Jeesus riittää. Se on täytetty (Joh. 9:13). Meidän ei tarvitse lähteä liikkeelle syyllisyydestä käsin. Saamme kertoa evankeliumia ja palvella lähimmäisiämme vapaudesta käsin ja ilolla.
Siunatkoon pyhä Kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki teistä aivan jokaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti