Pietari käskee riisumaan pois pahuuden, vilpin, teeskentelyn, kateuden ja panettelun. Hän kirjoitti todellisista ongelmista varhaisessa seurakunnassa. Pietarin sanat ovat meillekin ajankohtaisia. Myös me olemme langenneen ihmiskunnan jäseniä.
Emme onnistu laittamaan syrjään pahuuttamme nostamalla kätemme karismaattisessa suurtapahtumassa. Voimme toki kokea Hengen kosketusta myös niissä. Tässä on kuitenkin kyse jostain syvemmästä.
Emme myöskään onnistu pelkällä päätöksellä olla tekemättä enää syntiä. Olemme heikkoja ja pahaan taipuvaisia. Pietari tiesi tämän kokemuksesta. Hän kielsi Herran. Ihmisen voima ei riitä. Tarvitsemme Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voimaa. Tarvitsemme rakkauden kohtaamista ja sisäistä paranemista.Pietari neuvoo meitä kasvamaan Jumalan sanan antamalla ravinnolla. Pietari ei viitanne tällä siihen, että kirjeen vastaanottajat olisivat uskossaan lapsia, vaan kehottaa seuraamaan pienen lapsen esimerkkiä. Pieni lapsi haluaa nälissään maitoa. On tervettä olla nälkäinen Jumalan sanan suhteen. Sillä tavoin voi kasvaa ja vahvistua. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan ulkokohtaisesta lukemisesta ja kuulemisesta. Pietari puhuu Jumalan kohtaamisesta, hänen hyvyytensä maistamisesta.
Rohkaisevia ajatuksia
Kirjeen vastaanottajilla Vähä-Aasian kristityillä Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa saattoi olla vaikeuksia löytää vahvaa kristillistä identiteettiä. Seurakunnassa oli sekä pakanoita että juutalaisia. Sanoma rististä oli kreikkalaisille täyttä typeryyttä. Juutalaisille sanoma rististä oli äärimmäisen loukkaavaa. Suurin osa ihmisistä ei uskonut Jeesukseen. Niin juutalaiset kuin pakanat vainosivat kristittyjä. Kristityt olivat halveksittu vähemmistö.
Pietari kirjoitti kirjeen todennäköisesti vuonna 62 tai 63, jolloin Jerusalemin temppeli oli vielä käytössä. Jerusalemin temppeli ja pakanatemppelit olivat loisteliaita ja suosittuja rakennuksia. Kristityt kokoontuivat pääasiassa kodeissa. Suuri osa heistä oli köyhiä ja orjia — yhteiskunnan vähäosaisia. He elivät marginaalissa.
Tähän tilanteeseen Pietari kirjoittaa rohkaisevia ajatuksia. Hän kutsuu Jeesukseen uskovia Jumalan omaksi kansaksi. Kristuksessa olemme kaikki Jumalan omia. Saatamme kokea itsemme vähäpätöiseksi. Kristinusko alkaa olla jälleen marginaalissa. Mutta meillä on toivoa. Marginaalista on hyvä ponnistaa. Niin alkuseurakuntakin teki.
Me olemme Jumalan temppeli
Pietari kutsuu Jeesusta kulmakiveksi. Kulmakivi valittiin ja työstettiin huolella. Sen varaan rakennettiin koko rakennus. Jeesus on tarkasti valittu ja tärkeä kulmakivi. Hän on elävä kivi. Hän on noussut kuolleista. Mekin olemme eläviä kiviä. Rakennumme Jumalan asunnoksi.
Hengellinen huone tarkoittaa temppeliä. Emme tarvitse kauniita temppeleitä, emme edes Jerusalemin temppeliä, sillä Jumala itse on seurakunnan keskellä. Toki kirkot ja rukoushuoneet voivat olla siunaukseksi, mutta oleellisinta on että me olemme Jumalan temppeli. Sisäinen elämä on tärkeämpää kuin ulkoiset puitteet.
Olemme myös pappeja. Vanhassa liitossa papit ja leeviläiset saivat lähestyä Jumalan läsnäoloa pyhäkköteltassa ja myöhemmin temppelissä. Papit saivat myös uhrata. He uhrasivat eläimiä kansan syntin sovittamiseksi sekä yhteys- ja kiitosuhreja.
Pietari sanoo, että nyt kaikki Jeesuksen seuraajat saavat lähestyä Jumalaa. Jeesus on täydellinen ylipappi ja täydellinen uhri. Hän on sovittanut meidät täysin. Hän kantoi kaiken pahuutemme ristille.
Mekin saamme uhrata. Saamme antaa itsemme Jumalalle eläväksi uhriksi. Emme uhraa eläimiä, emmekä viljaa, oliiviöljyä tai viiniä. Sen sijaan palvelemme, kiitämme ja ylistämme Jumalaa sekä teemme hyvää lähimmäisillemme omastamme antaen.
Meidät on kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja. Seurakunnalle on annettu kaikkien kristittyjen yhteinen evankeliointi- ja lähetystehtävä. Kaikkien on saatava kuulla sanoma siitä mitä Jeesus on tehnyt puolestamme.
Uusi identiteetti
Pietari viittaa lopuksi Hoosean kirjaan. Hoosea sai Jumalalta käskyn ottaa Goomer vaimoksi. Goomer oli Hoosealle uskoton. Heidän avioliittonsa ja lastensa nimet kuvasivat sitä, miten me olemme Jumalalle uskottomia. Hoosea sai kuitenkin käskyn ottaa Goomer takaisin ja rakastaa häntä.
Pietari soveltaa profeetta Hoosean sanoja meihin. Me Jeesukseen uskovat pakanat emme olleet Jumalan kansaa emmekä armahdetuttuja. Kuitenkin meidät on liitetty Israelin kansaan yhdessä Jeesukseen uskovien juutalaisten kanssa. Olemme saaneet armon. Jeesus on perustanut uudelleen Israelin, Jumalan kansan.
Uusi testamentti puhuu kristityistä monikossa. Meidät on kutsuttu yhdessä. Meillä on uusi identiteetti Kristuksessa. Kuulumme yhteen. Olemme yksi Jumalan perhe. Olemme päässeet Isän yhteyteen. Kun uskomme vaihtuu näkemiseen, saamme olla ikuisesti kotona.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti