Ilmestyskirjan salaperäinen sisältö on kiehtonut lukijoitaan kirjoittamisajankohdasta meidän aikaamme asti. Kirjan sanoma on väkevä. Samalla sen yksityiskohtia on haastavaa ymmärtää. Erityisen tärkeä tausta Ilmestyskirjalle on Vanha testamentti, johon se viittaa yli 250 kertaa.
Ilmestyskirja on yhdistelmä kolmesta kirjallisuudenlajista, apokalyptisestä kirjallisuudesta, profeettakirjallisuudesta ja antiikin kirjeestä. Sen on kirjoittanut Johannes (Ilm. 1:1). Kyse voi olla apostoli Johanneksesta. Kirja on kirjoitettu luultavasti keisari Domitianuksen aikana noin 90–96 jKr.Apokalyptiikka on meille nykyihmisille vieraampi kirjallisuudenlaji. Tunnemme kymmeniä apokalypseja ajalta noin 200 eKr.–200 jKr. Niillä on keskenään yhteisiä piirteitä. Niiden tausta on Vanhan testamentin profeettakirjallisuudessa, erityisesti Hesekielin, Danielin ja Sakarjan kirjoissa. Apokalypsit käsittelevät tulevaa tuomiota ja pelastusta. Ne syntyivät vainon ja ahdingon aikoina. Niissä käytettiin numeroita usein symbolisesti.
Profeettojen tehtävä oli erityisesti puhua kansalle, mutta apokalyptiikka laadittiin jo alun perin kirjalliseen muotoon (Ilm. 1:19). Kirjat sisältävät arvoituksellisia näkyjä ja käyttävät usein mielikuvituksellista kieltä (esimerkiksi peto, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, Ilm. 9:10).
Ilmestyskirjan tulkinnasta on erilaisia koulukuntia, ja edustan itse osittaista preterismiä. Toisin sanoen ajattelen, että ensimmäisen vuosisadan historiallisen, kulttuurisen ja kirjallisen taustan tunteminen on välttämätöntä kirjan oikean ymmärtämisen ja vastuullisen tulkinnan kannalta. Samalla tunnustan, että Ilmestyskirja kertoo myös tulevista tapahtumista. Kristuksen toinen tulemus, kuolleiden ylösnousemus ja viimeinen tuomio ovat vielä edessämme.
Historiallisessa lähestymistavassa on se etu, että mielikuvitus ja villit tulkinnat eivät pääse ihan niin helposti valloilleen, kuten esimerkiksi futuristisessa tulkinnassa. On silti tärkeää korostaa, että Ilmestyskirjalla on paljon sanottavaa kaikille kristityille kaikkina aikoina. Muiden Raamatun kirjojen tavoin Ilmestyskirja on toisaalta aikaansa sidottu ja toisaalta sen sanoma on ajaton.
Johanneksen ilmestyksessä esiintyy epäpyhä kolminaisuus. Ilmestyskirjassa mainitaan peto, väärä profeetta ja lohikäärme. Peto vainoaa Jeesuksen todellisia seuraajia. Väärä profeetta vahvistaa pedon valtaa. Lohikäärme vaikuttaa taustalla.
Ilmestyskirjan peto tarkoittaa turmeltunutta poliittista järjestelmää, väärä profeetta vääristynyttä uskonnollista järjestelmää, lohikäärme sielunvihollista, saatanaa. Johannes puhui omalle aikakaudelleen.
Oli kyse Rooman imperiumista, keisarikultista ja kristittyjen vainoista. Varhaiset kristityt eivät voineet luonnollisesti sanoa asioita liian suoraan. Se olisi ollut liian vaarallista. Siksi piti puhua apokalyptisin kuvin.
Petoja on ollut kansoissa pitkin maailmanhistoriaa alkaen Akkadin valtakunnasta noin 2350 eKr.–2150 eKr. Rooman valtakunta oli Ilmestyskirjan aikaan peto, joka vainosi saaliseläimiä, kuten Jeesuksen lampaita, kristittyjä. Väärä profeetta oli vääristynyt jumalanpalveluskultti, joka pönkitti pedon valtaa.
Pedon luku on ihmisen luku. Ihminen luotiin kuudentena päivänä luomisviikkoa. Seitsemän on täydellisyyden luku. Kolmiyhteinen Jumala on yksin täydellinen kaikessa. Ihminen pyrkii jumalaksi. 666 kuvaa sitä, että hän ei koskaan onnistu pyrkimyksessään, vaan jää aina vajaaksi.
Ilmestyskirjalla on sanottavaa myös meille. On yhä olemassa petovaltoja ja sitä tukevia valheellisia hengenmiehiä. Toisessa maailmansodassa Kolmas valtakunta oli petovalta, samoin Neuvostoliitto. Uskonnoilla ja ideologioilla, myös kristinuskolla, voidaan pönkittää maallisten hallitsijoiden valtaa. Liian tiiviit välit vallanpitäjiin voivat turmella seurakunnan uskoa.
Johanneksen Ilmestyksen pääsanoma on kuitenkin, että Jumala istuu edelleen valtaistuimellaan. Hyvä Jumalamme on kaikkea pahan valtaa suurempi. Kristus on väkevä ja voimakas Juudan leijona. Samalla hän on heikkouteen suostunut, vuoksemme teurastettu uhrikaritsa. Hän on jo voittanut. Pyhät ovat hänen voitostaan osallisia. Jumala luo lopulta kaiken uudeksi. Meidän kristittyjen ei tarvitse pelätä.
Teksti: Juha Mikkonen
Lähteitä
Carson, Donald & Moo, Douglas: An Introduction to the New Testament, 2. painos. Zondervan 2005.
Fee, Gordon D. & Stuart, Douglas: How to Read the Bible for All Its Worth, 3. painos. Zondervan 2003.
Michaels, Ramsey: Revelation. IVP 1993.
Morris, Leon: Revelation: An Introduction and Commentary. IVP 1987.
Partanen, Juha: Unohdettu näkökulma Ilmestyskirjaan. Aika Oy 2002.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti