Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 24.3.2026
Aloittelemme tänään uuden opetussarjan. Käsittelemme Isä meidän -rukousta. Keskitymme tänään rukouksen johdantosanoihin Isä meidän, joka olet taivaissa.
Rukousta on sanottu kristityn hengitykseksi. Se on yksi elävän hengellisyyden perusedellytyksistä. Jeesus piti luonnollisena asiana sitä että hänen seuraajansa rukoilevat yksin ja yhdessä. Isä meidän -rukous on kaikille kristityille yhteinen ja meille erityisen tärkeä ja rakas koska Herra Jeesus on itse opettanut sen meille hänen seuraajilleen.
Jo Vanhan testamentin aikaan Jumala oli suhteessa ihmisiin. Häntä kuvataan Israelin kansan ja Israelin kuninkaan Isänä. Jumalaa ei Vanhan testamentin teksteissä jokaisen israelilaisen Isänä tai ihmiskunnan Isänä. Jumalan nimittäinen Isäksi ei liity biologiaan eikä mytologiaan, vaan siihen että Jumala valitsi Israelin omakseen ja että Israelin kuningas edusti kansaa Jumalalle ja Jumalaa kansalle. Ilmaisu Isä kuvaa Jumalan armoa, kärsivällisyyttä ja luotettavuutta.
Uuden testamentin ajalta säilyneitä tekstejä on tutkittu. Jumalan puhutteleminen rukouksessa yksittäisen juutalaisen Isänä oli Jeesuksen aikaan ja sitä ennen erittäin poikkeuksellista. Ilmausta Isä ei käytetty usein muutenkaan Jumalasta. Jeesus puhutteli rukouksessa usein Jumalaa sanalla abba. Tämä arameankielinen sana esiintyy kolmesti kreikankielisessä Uuden testamentissa. Se on siis translitteroitu. Aramea oli Jeesuksen äidinkieli. Uudessa testamentissa on myös kohtia joissa kreikankielinen sana patēr voi olla käännös aramean sanasta abba.
Jeesus opetti myös opetuslapsiaan kutsumaan rukouksessa Jumalaa sanoen abba. Kyse on perheen sisäisestä puhuttelusta. Niin pienet lapset kuin jo aikuiseksi kasvaneet lapset puhuttelivat niin isäänsä. Tämä kuvaa läheistä suhdetta, luottamusta ja kuuliaisuutta. Kristus ilmoittaa Jumalan meille Isänä. Apostoli Johannes kirjoittaa evankeliumissaan 1:12: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Olemme suhteessa Jumalaan aina lapsia, vaikka olisimme iäkkäitä ja meillä olisi jo lapsia ja lastenlapsia, ehkä lastenlastenlapsia. Mutta Jumala ei ole ainoastaan Isämme. Hän on myös taivaissa. Saarnaajan kirjassa 5:2 sanotaan: Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.
Jumalaa saa puhutella läheisesti ja kertoa hänelle ajatuksia. Mutta on tärkeää tunnistaa se että Jumala on tavattoman suuri ja pyhä. Jumala on toisaalta lähellä meitä ja kuitenkin Luojalla ja luodulla on suunnaton eroavaisuus. Filosofisesti tai teologisesti voisi sanoa että Jumalalla ja luomakunnalla on ontologinen kuilu. Jumala on koko olemassaolon perusta. Me olemme luotuja. Emme ole Jumalaa. Olemme hänestä erillisiä. Hän on tuonpuoleinen ja salattu.
Samalla hän ilmoittaa itsensä luomisteoissaan, pyhässä Raamatussa, ja ennen kaikkea Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala tuli ihmiseksi. Inkarnaatio on todella ihmeellinen asia eikä kukaan meistä varmasti ymmärrä mitä kaikkea tapahtuu kun Jumala tulee ihmisesti, Mutta Jeesus opetti meille rukoilemaan tätä suunnatonta Luoja-Jumalaa luottavaisesti. Opetuslapset varmaan havaitsivat Jeesuksen rukouselämässä jotain hienoa ja he ajattelivat "opettaisipa hän meitäkin rukoilemaan".
Kun Jeesus rukoili Isää. Hän ei rukoillut itseään. Kyse ei ollut monologista. On Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi Jumala, kolme persoonaa. Voimme käyttää Isä meidän -rukousta pohjana vapaalle rukoukselle, ottaa siitä aiheet ja rukoilla omin sanoin. Tai voimme toistaa Jeesuksen opettamat sanat sellaisenaan.
Rukoillessa tärkeintä ei ole rukoileeko kaavan mukaan liturgisesti vaiko vapaasti. Tärkeämpää on että olemme henkisesti läsnä, muistamme kenelle puhumme, ajattelemme mitä sanomme. Meidän tulee välttää turhanpuhumista ja sanojen mekaanista toistamista. Rukouksen tulee olla merkityksellistä.
Jumala on Kaikkitietävä ja Kaikkivaltias, ikuinen ja kaikkialla läsnäoleva. Hän on koko maailmankaikkeuden Luoja ja Kaitsija, herrojen Herra ja kuningasten Kuningas. Hän on alku ja loppu. Hän on ensimmäinen ja viimeinen, Alfa ja Omega.
Me pienet, hauraat, syntiset ihmiset, nisäkkäät, saamme puhutella häntä Isänämme ja hän kuulee meitä. Hän ottaa vastaan ylistyksemme, kiitoksen, pyyntömme ja myös valituksen. Olen miettinyt että on tärkeää että Raamatussa on valitusrukouksia. Aina ei ole aina käyttää ilontäyteisiä sanoja. Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa ja ristillä hän sanoi: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Psalmeissa on monenlaista tunneilmaisua. Valitus on kärsimyksen kieli. Kun on vaikeaa, on luvallista ilmaista sekin Jumalalle rukouksessa. Psalmeissa valituskin kääntyy lopulta usein ylistykseksi.
Meidän Jumalamme on persoonallinen, hyväntahtoinen ja kärsivällinen. Hän lahjoittaa meille itsensä. Kun uskomme Jeesukseen, tulemme osallisiksi Kolmiyhteisestä Jumalasta, hänen rakkaudestaan, elämästään ja vaikutuksestaan. On suunnaton etuoikeus puhutella häntä sanoilla Isä meidän. Saamme olla Korkeimman poikia ja tyttäriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti