Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa

Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 31.1.2020

Efesolaiskirje 1:1-14

Efesolaiskirje on kiehtova ja syvällinen varhaiskristillinen teksti. Kirje on tarkoitettu mahdollisesti kiertokirjeeksi, eli Efeson seurakunnan lisäksi muidenkin Vähä-Aasian seurakuntien luettavaksi. Paavali kirjoitti, tai saneli, Efesolaiskirjeen luultavasti Roomassa vuoden 60 jKr. tienoilla. Hän oli tuolloin vangittuna. Vankilassa hänellä oli aikaa rukoilla ja ajatella, ylistää ja palvoa Kristusta, joka oli ilmestynyt hänelle Damaskoksen tiellä.

Antiikin kirjeet alkoivat lähettäjän ja vastaanottajan nimeämisellä ja ystävällisellä tervehdyksellä. Paavali kuvaa itseään sanalla ”apostoli”, mikä tarkoittaa ”lähettiläs”. Paavali ei ollut omalla asiallaan, vaan Kristuksen asialla. Hänellä oli asemansa tuomaa arvovaltaa ja samalla hän oli kaikessa vastuussa lähettäjälleen.

Paavali käyttää kristityistä sanaa ”pyhät ja uskovat”. Aina meistä ei tunnu kovin pyhältä, mutta me kristityt olemme pyhiä, koska pyhä Jumala on kutsunut meidät omakseen. Olemme pyhiä sillä me kuulumme hänelle. Hän on erottanut meidät itselleen. Sana ”uskova” tarkoittaa sitä että uskomme Jeesukseen. Sama kreikan sana merkitsee myös uskollista. Ilmaisu ”Kristuksessa Jeesuksessa” kuvaa läheistä yhteyttä Herraamme. Olemme yhteen liitetyt Kristuksen ja toistemme kanssa.

Paavali tervehti usein sanoilla ”Jumalan armoa ja rauhaa”. Näissä sanoissa kiteytyy hyvin kristityn elämän perusta. Vaikka meissä on vikoja ja puutteita ja teemme virheitä, lankeammekin joskus, mutta saamme elää armosta. Armo on Jumalan ansaitsematonta rakkautta ja suosiota meitä kohtaan. Vaikka elämä on usein hyvin haurasta ja epävarmaa, meillä on Jumalan rauha. Jumalan rauha on enemmän olotila kuin tunnetila. Se ei järky eikä horju vaikka sisällämme myllertäisi. Jumala on tehnyt kanssamme sovinnon.

Seuraavaksi Paavali ylistää Jumalaa, joka siunaa runsaasti omiaan. Jumala ei anna kuten Kalevi Lehtinen sanoi ”puoli kuppia pelastusta, kiitos” vaan Jumala antaa täyden kupin joka valuu yli. Jumala siunaa meitä erityisesti hengellisesti. Hengelliset rikkaudet ovat tärkeämpiä kuin ajalliset rikkaudet, vaikka Jumala on luvannut olla kanssamme ahdistuksissa ja pitää huolta myös aineellisista tarpeistamme. Jumala on siunannut meitä taivaallisissa. Ilmaisulla ”taivaalliset” kuvataan näkymätöntä, hengellistä todellisuutta. Jumala on koroittanut Kristuksen yli taivaiden ja asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa. Olemme hänen voitostaan osallisia. Meidän ei tarvitse pelätä mitään valtoja.

Jumala valitsi Poikansa Jeesuksen Kristuksen jo ennen maailman luomista. Hän on valinnut ja ottanut lapsikseen meidät, jotka uskomme Kristukseen. Paavali puhuu Jumalan ennaltamääräämisestä. Kristinusko ei ole uskoa kohtaloon, eli että kaikki meidän valinnat olisi ennalta säädetty. Paavalin sanat eivät tarkoita etteikö meillä ihmisillä olisi ihan aitoa vapautta ja vastuuta. Mutta ne tarkoittavat sitä että Jumala on suvereeni. Minkä hän on päättänyt tehdä, sen hän tekee. Hän toteuttaa ikuisen suunnitelmansa.

Maailmanhistorialla on suunta ja tarkoitus, koska Jumala ohjaa salatulla tavalla sen kulkua. Emme useinkaan käsitä miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtuvan. Kysymys esitetään jo Raamatun lehdillä. ”Miksi?” Se on kärsivän ihmisen kysymys. Job kysyi ja Jumala vastasi läsnäolollaan ja Job tyytyi siihen etttä Jumala kohtasi häntä. Meidän on kuitenkin tärkeä muistaa että Jumalan tahto ja tarkoitus on hyvä. Hän ei tahdo pahaa eikä tee pahaa. Silloinkin kun emme ymmärrä. Jumala on kokonaan hyvä. Ja hänellä on kaikki valta. Hänellä on kokonaisuus ja yksityiskohdat hallinnassa. Hän tietää mitä hän tekee.

Jumala kutsuu meitä läheisyyteensä, kutsuu meitä voimaantumaan hänessä, kutsuu meitä hyvyyteen, voittamaan pahan hyvällä, ja pyhyyteen ja palvelemaan kärsivää maailmaa. Jokainen ihminen Jeesusta lukuun ottamatta on syntinen. Mekin kamppailemme kiusaustemme kanssa. Ja toisinaan me myös lankeamme. Mutta Jeesuksen veressä on voima. Hänen verensä puhdistaa ja me nousemme uudelleen. Voimme kokea turvaa suhteessa Jumalaan. Hän on sinetöinyt meidät omakseen Pyhällä Hengellään. Hän on merkinnyt meidät itselleen kuuluviksi. Olemme hänen omaisuuttaan. Pyhä Henki on samalla vakuutena, eli ennakkomaksuna, siitä että Jumala tulee lunastamaan meidät lopulta kokonaan. Paavalilla oli suuria visioita vankilassa.