”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.” (1. Kor. 15: 3b–6)
Ylösnousemus on tulkinnallinen avain kristinuskoon. Se osoittaa Jeesuksen opetukset todeksi. Kristuksesta käsin avautuu koko Raamattu.
Vanha testamentti taustallaVanha testamentti ei keskity kuolemanjälkeiseen elämään. Sen vanhimmissa osissa keskitytään tähän elämään, siunauksiin tässä ajassa. Kuoleman jälkeinen elämä nähdään eräänlaisena varjoelämänä. Kukaan ei ylistä Jumalaa tuonelassa.
Vanhasta testamentista löytyy kuitenkin ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä Jumalan läsnäolossa ja sen nuoremmissa osissa myös mainintoja ylösnousemuksesta.
Ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä kehittyi kohti selkeämpää toivoa ylösnousemuksesta. Taustalla oli kysymys siitä miksi jumalattomat menestyvät ja vanhurskaat kärsivät. Ylösnousemuksessa nähtiin toteutuvan lopullinen oikeudenmukaisuus.
Ilmoitus tarkentuu Uudessa testamentissa
Jeesus Nasaretilainen opetti kuolleiden ylösnousemuksesta aikojen lopulla. Ylösnousemus on hänen mukaansa tuomion ylösnousemus niille, jotka eivät usko, ja elämän ylösnousemus häneen uskoville. Jeesus kertoi ennalta opetuslapsilleen kuolevansa ja nousevansa kolmantena päivänä kuolleista. Opetuslasten oli silloin hyvin vaikea ymmärtää tätä.
Apostoli Paavali opettaa, että se, mitä tapahtui Kristukselle, tapahtuu myös hänen seuraajilleen. Hän on lopunajallisen sadon ensimmäinen osa, me, hänen omansa, olemme loppuosa. Meistä tulee ylösnousseen Jeesuksen kaltaisia. Paavalin mukaan me muutumme ylösnousemuksessa ja kuitenkin säilymme samalla samoina. Hän vertaa tätä siemenen kasvamiseen kasviksi.
Onko ylösnousemus totta?
Jeesuksen ristinkuolema on yleisesti tunnustettu historian tapahtuma, mutta moni epäilee ylösnousemusta.
1700-luvulla valistuksen aikana uskottiin ihmisen järjen kaikkivoipaisuuteen. Ihmeisiin, kuten ylösnousemukseen suhtauduttiin äärimmäisen skeptisesti. Yliluonnollinen nähtiin mahdottomana. Elämme lännessä valistuksen jälkeistä aikaa.
Kun arvioimme Uuden testamentin historiallista luotettavuutta on tärkeää kysyä: ”Voiko ihmeitä tapahtua?” Mikäli olemme tehneet ihmeet kieltävän etukäteispäätöksen, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin torjua Jeesuksen ylösnousemus. Mutta mikäli mielemme on avoin, voimme myös vakuuttua siitä, että hänen ylösnousemuksensa on totta.
Ylösnousemuksen kiistämisessä ei ole kyseessä uusi ilmiö. Myös antiikin aikaan monet kyseenalaistivat Kristuksen ylösnousemuksen. Jeesuksen teloituksen olisi kuitenkin pitänyt asettaa piste hänen messiaanisille väitteilleen. Ristiinnaulittu messias oli väärä messias.
Silti opetuslapset julistivat, että Jeesus on messias. Jeesuksen ylösnousemus selittää miksi kristinusko levisi niin voimakkaasti kaikkialle, eikä painunut historian hämärään. Vaikka opetuslapset kärsivät paljon sanomansa vuoksi, he olivat vakuuttuneet sanomansa totuudesta.
Myös se, että ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia, puhuu sen puolesta, että kyseessä on tosiasiallinen tapahtuma. Juutalaisuudessa naisia ei pidetty luotettavina todistajina ja olisi ollut järjetöntä laittaa heidät ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi — paitsi jos se oli totta.
Paavali antaa 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 15 listan henkilöistä, joille Kristus näyttäytyi ylösnousseena. Useita Kristuksen ylösnousemuksen todistajia oli vielä tuolloin elossa ja heiltä itseltään voitiin kysyä asiasta.
Entä eroavat kuvaukset?
Neljän evankelistan kuvauksissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten se, että Jeesus ilmestyi ensin naisopetuslapsille, ja vasta sitten miesopetuslapsille, ja että opetuslasten oli aluksi vaikea uskoa Jeesuksen todella nousseen kuolleista.
Evankeliumien kertomuksissa on myös eroavaisuuksia, kuten se, montako enkeliä mainitaan olleen haudalla ja missä järjestyksessä asiat tarkalleen ottaen etenivät. Kaikkia eroja on hankalaa sovittaa täysin yhteen.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse hämmentyä tästä. Kyse on useiden silminnäkijöiden kuvauksiin perustuvista kertomuksista. Myös nykyisin silminnäkijät muistavat erilaisia yksityiskohtia kun heitä haastatellaan. Voimme luottaa yhä nykyisin siihen, että evankeliumit pohjautuvat luotettaviin silminnäkijäkertomuksiin.
Jeesus elää – mekin saamme elää
Kristilliselle seurakunnalle ylösnousemuksen tunnustaminen on elintärkeää. Ilman sitä kristinuskosta jää jäljelle ainoastaan tyhjät kuoret. Ylösnousemus ei ole legenda tai myytti, vaan tosiasia, fakta, jonka varaan koko kristinusko rakentuu.
Ylösnousemuksessa koko luomakunta luodaan uudeksi. Me kristityt emme usko ainoastaan siihen, että sielu menee taivaaseen kun kuolemme. Uskomme, että Jumala antaa meille terveen, elinvoimaisen ja kuolemattoman ruumiin ylösnousemuksessa.
Kristinuskossa on historiallisen ja tiedollisen puolen lisäksi mukana vahva kokemuksellinen elementti. Ylösnousseen Jeesuksen voi kohdata myös tänään. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen läsnäolonsa ja tekonsa keskuudessamme yhä tänään antavat meille toivon ikuisesta elämästä uudessa kauniimmassa maailmassa.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti