”Enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.’” (Luuk. 2:10–11)
Jeesus Nasaretilainen syntyi keisari Augustuksen aikana. Gaius Octavius sai Rooman senaatilta arvonimen Augustus ja hallitsi vuosina 27 eKr.–14 jKr. Keisari Augustus lopetti Rooman sisällissodat ja toi rauhan ja vaurauden ajan Rooman imperiumiin.
Keisari Augustuksen aikana koko Rooman imperiumin alueella toteutettiin verojen keräys. Toisinaan ihmisten täytyi palata kotikaupunkeihinsa väestölaskentaa varten. Nasaretista Beetlehemiin, Joosefin esi-isien kaupunkiin, oli matkaa noin 140–150 kilometriä. Matkassa meni kolmisen päivää jalan ja aasilla.
Joosefille ja Marialle ei löytynyt sopivaa huonetta majatalosta ja Maria synnytti joko tallissa, luolassa, köyhässä talossa tai ulkona — eläinten keskellä. Kyse oli vähävaraisista olosuhteista. Neitseestäsyntyminen ei ole tässä se varsinainen ihme. Neitseellinen sikiäminen, eli se, että Maria tuli raskaaksi ilman biologista isää, on ihme.
Syntymän todistajat
Kreikan sanaa euangelion, evankeliumi, käytettiin hallitsijan syntymästä, hallitsijan valtaannoususta ja sotavoitosta. Hyvä uutinen kerrottiin ensimmäiseksi paimenille. Enkelin sanoma paimenille alkoi sanoilla ”älkää pelätkö”. Kyse on useimmin Raamatussa toistuvasta käskystä. Sanat merkitsevät: ”Teidän ei tarvitse olla peloissanne.”
Paimenet eivät olleet arvostettuja oman aikansa yhteiskunnassa. Heitä pidettiin rituaalisesti epäpuhtaina ja epäluotettavina. Jumala valitsi juuri heidät Messiaan syntymän todistajiksi ja ilmaisi näin juuri heille rakkauttaan ja kunniaansa. Heille, ja koko Jumalan kansalle, oli syntynyt Vapahtaja.
Voimakasta messiasodotusta
Vapahtaja eli Pelastaja oli arvonimi, jota kreikkalais-roomalaisessa maailmassa käytettiin jumalista, sotasankareista ja hallitsijoista. Pelastaja oli myös juutalaisten tuntema arvonimi.
Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan Pelastajaksi, samoin Jumalan kansalleen herättämiä vapauttajia.
Heprealainen nimi Jeshua, Jeesus, tarkoittaa ”Jahve pelastaa”. Kreikan sana Khristos, Kristus, on käännös heprean sanasta Mashiah, Messias. Se tarkoittaa Voideltu.
Voideltu oli erityisellä tavalla erotettu Jumalan hänelle antamaan tehtävään kuninkaaksi, papiksi tai profeetaksi. Voiteleminen tapahtui vuodattamalla tai hieromalla päähän oliiviöljyä ja kuvasi Jumalan Hengen erityistä läsnäoloa ja vaikutusta juuri tässä ihmisessä.
Jeesuksen aikaan oli voimakasta messiasodotusta. Monet odottivat Israelin vapautumista. Oli useita messiaskandidaatteja. He päätyivät teloitettaviksi ja siihen nämä messiasliikkeet loppuivat — tätä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Keisari ei ollut Herra
Messiaan odotettiin karkottavan roomalaiset pyhältä maalta ja uudelleenrakentavan daavidilaisen dynastian.
Jeesus oli kuitenkin toisenlainen Kuningas. Kun Pilatus kysyi Jeesukselta tämän kuninkuudesta, Jeesus vastasi: Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä. (Joh. 8:36)
Enkeli kutsui Jeesusta Herraksi. Sanassa on kyse Vanhassa testamentissa käytetystä Jumalan nimestä Jahve. Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä olevan ”minä olen”. Juutalaiset lakkasivat käyttämästä tätä nimeä, ja lukivat sen tilalle heprean sanan Adonai, Herrani.
Septuagintassa, kreikankielisessä noin 200 eKr. käännetyssä Vanhassa testamentissa, Jahve käännettiin sanalla Kyrios, Herra.
”Jeesus on Herra” kuului varhaiskristillinen uskontunnustus. Koska Jeesus Kristus on Herra, keisari ei ollut Herra. Kristityt kyllä rukoilivat keisarin puolesta ja halusivat olla hyviä veroja maksavia kansalaisia, mutta kristityt eivät suostuneet uhraamaan epäjumalille, vaikka valtiovalta sitä vaati. Tämä oli tärkeimpiä syitä siihen, että roomalaiset eivät luottaneet kristittyihin.
Koska varhaiset kristityt eivät osallistuneet keisarillisiin ja muihinkaan pakanallisiin palvontamenoihin, he kokivat vainoa.
Valo kaikille kansoille
Enkeli antoi paimenille merkin, että lapsi oli kapaloitu, eli että vauvan käsien ja jalkojen ympärille oli kääritty suojaksi kankaita, ja että hän makaa seimessä, eli eläinten syöttökaukalossa. Taivaallinen sotajoukko ylisti Jumalaa kertoen rauhasta. Heprean shalom on laaja käsite. Se pitää sisällään ajatuksen vauraudesta, hyvinvoinnista, sekä sovusta itsensä kanssa sekä lähimmäisten ja Jumalan kanssa — terveestä suhteesta Taivaaseen, toisiin ihmisiin ja omaan sisimpään.
Kristus tuo sovituksen ihmiskunnan ja Jumalan välille ja hänessä kaikki voivat löytää myös keskinäisen sovinnon. Jeesus tuo valon kaikille kansoille. Hän tuo toivon ja pelastuksen, syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän.
Jeesus Messias tuo lopullisen rauhan, vielä mittaamattomasti suuremman kuin Augustuksen tuoma vuodesta 27 eKr. vuoteen 180 jKr. kestänyt Pax Romana. Jeesuksen syntymä on maailman historian käännekohta. Yhä tänään mittaamme aikaa tästä tapahtumasta eteenpäin ja taaksepäin.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti