Luominen on laaja teema Raamatussa. Sitä käsitellään niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa. Se luo perustan raamatulliselle maailmankuvalle. On kyse todella perustavanlaatuisesta asiasta kristinuskossa.
Oppi luomisesta antaa pohjan käsitykselle historiankulusta. Historia ei toista itseään sykleissä. Sillä on alku ja loppu. Historia ei ole kokoelma merkityksettömiä tapahtumia, vaan sillä on tarkoitus ja päämäärä.
1. Johdanto
Tässä kirjoituksessa käsittelen hyvin lyhyesti luomiskertomusta ja sen opettaman todellisuuskäsityksen merkitystä oman aikamme kristityille. Raamattu alkaa tunnetusti luomiskertomuksella. On tulkinnanvaraista tulisiko 1. Mooseksen kirja 1:1-2:25 ymmärtää yhtenä vai kahtena kertomuksena. Keskityn tässä erityisesti jaejaksoon 1. Mooseksen kirja 1:1-24a.
Oppi luomisesta on tavattoman perustava asia kristinuskossa. Luominen on hyvin laaja teema koko Raamatussa. Teemaa käsitellään niin Vanhan kuin Uuden testamentin puolella. Luomiskertomus luo perustan raamatulliselle maailmankuvalle eli kristilliselle todellisuuskäsitykselle. Kyse on ennen kaikkea metafyysisistä kysymyksistä ja vasta toissijaisesti siitä milloin luominen on tapahtunut (maailmankaikkeuden, maaplaneetan ja elävien olentojen ikä) ja miten elävät olennot on luotu (elämän ja lajien synty).
Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 8.7.2018
Olemme jälleen apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Tänään tarkastelemme yhdessä aihetta luominen. Aika laaja kokonaisuus. Mainitsen tässä puheessa raamatuntekstien ja teologian lisäksi jotain myös luonnontieteistä. Luonnontieteet ja teologia risteävät perimmäisissä kysymyksissä jonkinverran. Haluan sanoa jo tähän alkuun, että olen luonnontieteiden suhteen maallikko, en asiantuntija. Olen kiinnostunut luonnontieteistä ja hieman lukenut, mutta minulla ei ole niihin akateemista koulutusta eikä muodollista pätevyyttä, kuten niillä, jotka menevät yliopistoon lukemaan luonnontieteistä.
