Apostolinen uskontunnustus osa 4 - Minä uskon taivaan ja maan Luojaan

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 8.7.2018 

Olemme jälleen apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Tänään tarkastelemme yhdessä aihetta luominen. Aika laaja kokonaisuus. Mainitsen tässä puheessa raamatuntekstien ja teologian lisäksi jotain myös luonnontieteistä. Luonnontieteet ja teologia risteävät perimmäisissä kysymyksissä jonkinverran. Haluan sanoa jo tähän alkuun, että olen luonnontieteiden suhteen maallikko, en asiantuntija. Olen kiinnostunut luonnontieteistä ja hieman lukenut, mutta minulla ei ole niihin akateemista koulutusta eikä muodollista pätevyyttä, kuten niillä, jotka menevät yliopistoon lukemaan luonnontieteistä.

Jos haluat kristityn tieteentekijän kriittistä näkökulmaa evoluutio-kysymykseen, suosittelen bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisolaa. Hänen puheitaan löytyy esim. Suomen teologisen opiston sivuilta. Hän on myös kirjoittanut kirjan Evoluutiouskon ihmemaassa ja toimittanut suomeksi kirjan Evoluutio - kriittinen analyysi. Leisola tuntee tuntee hyvin luonnontieteitä, mutta on myös hyvä samalla muistaa, että hän ei ole ammattiteologi, se saattaa hieman näkyä. Jos haluat evoluutioteoriaan myönteisesti suhtautuvan kristityn raamatuntutkijan näkökulmaa asiaan, teologian tohtori Eero Junkkaala on kirjoittanut kirjan Alussa Jumala loi – Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva.

Jos osaat englantia, niin blogissani juhamikkonen.blogspot annan otsikolla ”Mietteitä elämän ja maailmankaikkeuden alkuperästä” joitakin tähän aiheeseen liittyviä kirjojen, haastattelujen ja dokumenttielokuvien nimiä. Kirjoja voi tilata esim. adlibrikseltä ja dokumentteja ja haastatteluja voi katsella youtubesta.

Kristityillä on erilaisia käsityksiä siitä, miten luominen on tapahtunut. Yleisemmin ottaen nuoren maan kreationistit uskovat, että maailmankaikkeus on vain joitakin tuhansia vuosia vanha, ja että luomiskertomus on historiallinen selonteko, joka on tulkittava mahdollisimman kirjaimellisesti. Vanhan maan kreationistit uskovat että maailmankaikkeus, ja mahdollisesti myös elämä, on miljardeja vuosia vanhaa, mutta Jumala on tehnyt myös erityisiä luomistekoja luodessaan elämän, erilaisia elämänmuotoja ja lopulta ihmisen. Teistisen evoluution kannattajat uskovat, kuten Eero Junkkaala, että Jumala on luonut eri lajit evoluutioprosessin kautta.

Itse olen, ainakin tällä hetkellä, vanhan maan kreationisti. Uskon siihen, että maailmankaikkeutemme, planeettamme ja myös elämä on vanhaa. Kannatan myös näkemystä älykkäästä suunnittelusta (engl. intelligent design), eli sitä että maailmankaikkeuden luonnonvakiot ja tietyt elävien olentojen biologiset rakenteet, kuten bakteerien rotaatiomoottorit sekä ihmisen verenhyytymisjärjestelmä, kertovat suunnittelusta.

Se, miten luominen tapahtui, ei ole kuitenkaan keskeisintä kristillisessä käsityksessä luomisesta. Tärkeämpää on se, että Jumala on luonut kaiken. Hän on Luoja, jonka luomistekojen myötä koko maailmankaikkeus, elämä ja ihminen ovat saaneet alkunsa. Kristinuskossa torjutaan panteismi, eli käsitys siitä, että koko maailmankaikkeus olisi yhtä persoonatonta jumaluutta, esim. idän joissakin uskonnoissa on tällaista ajattelua, kuten hindulaisuudessa ja buddhalaisuutta. Luotu ei ole osa luojaa, vaikka luotu voi olla Luojan kanssa vuorovaikutuksessa. Kristityt torjuvat myös naturalismin, eli ajatuksen siitä, että on olemassa ainoastaan aistein tai mittausvälinein havaittava luonnollinen todellisuus ilman mitään sen ulkopuolella.

Mikään ei pakottanut Jumalaa luomaan luomakuntaa. Hän teki luomistyön täysin omasta vapaasta ja hyvästä tahdostaan ja tarkoituksestaan. Mikään muu ei rajoita Jumalaa kuin hänen oma täydellinen olemuksensa ja omat vapaat valintansa. Jumala loi luomakunnan omaksi kunniakseen. Luomakunta heijastaa näkymättömän Jumalan voimaa ja viisautta.

Roomalaiskirjeen luvussa 1 jakeessa 20 Paavali kirjoittaa: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.

Koko luomakunta on olemassaolostaan riippuvainen Jumalasta. Jumala on itseoleva, hän ei ole riippuvainen mistään. Hän hallitsee koko luomakuntaa. Hän on luonut luonnonlait, mutta on myös vapaa puuttumaan suoraan luonnon toimintaan. Jumala ei ole ainoastaan laittanut maailmankaikkeutta alulle. Hän kaitsee luomaansa todellisuutta. Hän on Kaitselmus. Hän ohjaa salatulla tavalla historian kulkua ja myös yksittäisten ihmisten elämänvaiheita. Kristinuskossa torjutaan deismi, eli ajatus siitä, että Luoja ei enää luomisen jälkeen puutu luomakunnan asioihin.

Raamattu alkaa luomiskertomuksen sanoilla 1. Moos. 1:1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Luomiskertomus opettaa perusasioita Jumalasta, maailmasta ja ihmisestä. Luomiskertomuksen mukaan on olemassa persoonallinen Luoja, joka on erillään luomakunnasta, mutta kuitenkin siinä läsnä ja johon ihminen voi olla persoonallisessa suhteessa. Luomiskertomuksen yksi tarkoitus on myös kumota sellaisia polyteistisia, eli monijumalaisia, näkemyksiä että taivaankappaleet olisivat jumalia. Niitä oli siihen aikaan kun Israel oli Egyptissä ja aiemminkin. Luomiskertomuksen kirjoittaja kumosi tällaiset ajatukset. Luomiskertomusta ei tarvitse pitää luonnontieteellisenä selontekona, luonnontieteet syntyi vasta huomattavasti myöhemmin. Kyse on nähdäkseni, ja joidenkin kristittyjen raamatuntutkijoiden mielestä, ennemmin seemiläisestä semipoeettisesta kerronnasta (siis puoliksi runollisesta kerronnasta.), jonka teologinen sanoma on totta. Luomiskertomus on totta, vaikka sitä ei tarvitse tulkita kirjaimellisesti. Luomiskertomus vastaa enemmän kysymykseen ”miksi”, kuin kysymykseen ”miten”.

Nykyfysiikan konsensus, eli valtanäkemys, on, että universumi syntyi noin 13,7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä. Raamattu ei mainitse miten vanha luomakunta on. Tämä ei ole Raamatun vastaista. Uskon henkilökohtaisesti, että Jumala loi materian, energian, ajan ja avaruuden tässä alkuhetkessä. En siis lähtisi haastamaan tässä asiassa fyysikkoja. Käsitys alkuräjähdyksestä sopii hyvin yhteen teistisen luomisuskon kanssa. Itse asiassa sitä on myös joskus vastustettu tiedepiireissä tämän takia.

Ennen kuin 1900-luvulla päädyttiin Big Bang-teoriaan, ateistien oli helpompi perustella sitä jo antiikin ajoilta periytyvää näkemystä, että maailmankaikkeus olisi ikuinen. Silloin voisi kieltää luomisen. Maailmankaikkeudella näyttäisi kuitenkin olevan alku. Me kristityt olemme uskoneet halki kirkkohistorian, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden tyhjästä (lat. ex nihilo). Se on varhaisempi käsitys kuin alkuräjähdys. Jo keskiajalla Tuomas Akvinolainen sanoi "ex nihilo nihilo fit", eli tyhjästä ei voi syntyä mitään.

Roomalaiskirjeen luvussa 4 jakeessa 17 Paavali kirjoittaa: Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. 

Heprealaiskirjeen meille tuntematon kirjoittaja sanoo luvussa 11 jakeessa 3: Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. 

Tieteentekijät ovat löytäneet useita luonnonvakioita, jotka mahdollistavat älyllisen elämän. Otan tässä esille ainoastaan painovoiman suhteessa maailmankaikkeuden laajenemisnopeuteen. Jos painovoima olisi aavistuksen verran heikompi, ei olisi syntynyt tähtiä, planeettoja ja elämää, vaan materia olisi ”karannut”. Jos se olisi hitusenkaan vahvempi, materia olisi painunut kasaan, eikä olisi silloinkaan olisi syntynyt tähtiä, planeettoja ja elämää.

Myös maailmankaikkeuden laajenemisnopeus on elämän kannalta keskeistä. Jos se olisi aavistuksen verran hitaampaa olisi tapahtunut ”loppurysäys” ennen kuin galakseja olisi syntynyt, vetovoima olisi ollut liian voimakas laajenemisnopeuteen nähden. Jos taas laajeneminen olisi hitusenkaan nopeampaa, ei galakseja - eikä elämää - silloinkaan olisi voinut syntyä - vetovoima ei olisi ollut tällöin tarpeeksi voimakas vetämään materiaa kasaan. Täsmällisemmin ilmaistuna maailmankaikkeuden laajenemisnopeuden vaihtelun täytyy olla rajoissa yhden suhde kymmenen potenssiin 55. Eli luvun yksi perään laitetaan 55 nollaa. Puhutaan luvuista, joita on vaikea edes mieltää. Ja näitä luonnonvakioita on muitakin.

Tästä syystä esim. agnostikko Anthony Flew kääntyi jumala-uskoon. Hänestä ei tullut kristittyä, mutta hän uskoi Jumalaan. Voidaan perustellusti uskoa siihen, että luonnonvakioiden takana on älykäs suunnittelija, sillä vaikuttaisi siltä, että luonnonlait ovat hienosäädetyt kehittynyttä elämää varten (engl. fine tuning). Me kristityt uskomme, että tämä älykäs suunnittelija on Jumala.

Universumissa on arvioitu olevan noin kvadriljoonaa tähteä. Kyseessä on luku, jossa ykkösen perässä on 24 nollaa. Se on samaa luokkaa kuin hiekanjyvien määrä maapallolla. Omassa kotigalaksissamme Linnunradassa on arviolta noin 500 000 miljoonaa tähteä. SETI-ohjelma (engl. Search for Extra Terresrial Intelligence) etsii älyllisiä viestejä ulkoavaruudesta. Niitä ei ole löytynyt, ainakaan vielä.

Guillirmo Conzales, NASA:n tutkija, uskoi aiemmin siihen, että ulkoavaruudessa on älyllistä elämää, koska se on niin suuri. On paljon tähtiä ja planeettoja. Myöhemmin hän on tullut ajatusta kohtaan skeptiseksi, sillä elämän syntyyn tarvitaan paljon tekijöitä. 

Marsista etsitään jälkiä nestemäisestä vedestä, koska veden ominaisuudet sopivat hiili-pohjaiseen elämään. Siksi planeetan etäisyys tähdestään on oleellinen tekijä. Planeetan ilmasto ei saa olla liian kuumaa, sillä silloin vesi höyrystyy, muttei myöskään liian kylmää, sillä silloin se jäätyy. Jos maa olisi 20% kauempana, maa jäätyisi elinkelvottomaksi. Jos maa olisi 5% lähempänä aurinkoa, kasvihuoneilmiö kiihtyisi ja elämää ei voisi olla. Puhutaan elinkelpoisesta alueesta (engl. habitable zone).

Maan sisäinen sula rauta muodostaa magneettikentän maapallon ylle, joka suojaa elämää aurinkotuulelta. Jos maa olisi pienempi, ei magneettikenttä olisi tarpeeksi vahva suojaamaan meitä. Myös ilmakehän on oltava suotuisa. Maan nykyisesssä ilmakehässä on sopivassa suhteessa happea (21%), typpeä (78%) ja hiilidioksidia (1%).

Nykyisin ajatellaan myös, että kuu on tärkeä elämälle. Suuri kuu (meillä n. 1/4 maan massasta) vakauttaa maan kierron ja sen myötä ilmaston vaihtelut. Tämän lisäksi meillä on suuria kaasuplaneettoja aurinkokunnassa (Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus), joiden suuri painovoima vetää puoleensa suuren osan avaruudessa kiitävistä suuremmista kappaleista, jotka maahan törmätessään aiheuttaisivat ekokatastrofin.

Myös auringon on oltava oikeanlainen. Jos aurinkomme olisi pienempi (noin 90% Linnunradan tähdistä on pienempi aurinkoa), maan pitäisi olla lähempänä sitä, että maa olisi elinkelpoisella alueella. Mutta tällöin auringon vetovoima pysäyttäisi maan kierron akselinsa ympäri. Toisella puolella olisi jatkuva kuumuus, toisella puolella jatkuva pakkanen. Tähden on myös tärkeää tuottaa oman aurinkomme tavoin runsaasti näkyvää valoa, joka on tärkeää kasvien fotosynteesille. 1 osa triljoonasta triljoonasta maailmankaikkeudessa havaittavasta säteilystä on näkyvää valoa, loput on gamma-, röntgen-, ultravioletti- ja infrapunasäteilyä, sekä mikro- ja radioaaltoja.

Sen lisäksi, että sijaintimme tulee olla oikea suhteessa aurinkoon, myös aurinkokunnan sijainti galaksissa on tärkeä. Nykykäsityksen mukaan Linnunradan keskellä on musta aukko, joka voi nielaista lähiseudun taivaankappaleet. Se myös lähettää paljon tappavaa säteilyä. Tämän vuoksi galaksimme keskus ei ole suotuisa elämälle. Myös supernovia esiintyy sielläpäin galaksia runsaasti, niistäkin syntyy paljon tappavaa säteilyä. Linnunradan reunalla ei puolestaan ole tarpeeksi raskaita alkuaineita, kuten happea ja rautaa, elämää varten. Siellä on enimmäkseen kevyitä alkuaineita, kuten vetyä ja heliumia.

Näyttää siltä, että maailmankaikkeus ei kuhise elämää. Monen tekijän on satuttava kohdalleen, että elämä on mahdollista. Voidaan yhä ajatella, niin kuin kristityt olemme aina ajatelleet että maa on tarkoitettu ihmisten ja muiden elävien olentojen kodiksi.

Hieman elämänsynnystä. Elämä on mysteeri. Kukaan ei tiedä tarkalleen, miten elämä on syntynyt. Toki on teorioita alkuliemestä, jossa oli elämälle tarvittavia ainesosia ja että jotenkin elottomasta syntyi pitkän ajan kuluessa elollista. Aikaa elämän syntymiselle on joka tapauksessa ollut rajallisesti. Nykyisin ajatellaan, että maapallo on alle 5 miljardia vuotta vanha. Siitäkin suuri osa on mennyt jäähtymiseen. Neo-darwinismi selittää, ainakin teoriassa, lajien moninaisuuden, mutta ei ensimmäisen solun syntymistä. Neo-darwinismilla tarkoitetaan sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan yhteisvaikutusta. Elämän synnyn yhteydessä puhutaan kemiallisesta evoluutiosta.

Henkilökohtaisesti minun on hankala uskoa, että elämää syntyy sattumalta. Että elottomasta voisi tulla elollista sattumalta. Voimme havainnollistaa sitä laittamalla koeputkeen kaikki elämälle tarvittavia ravintoaineita ja eläviä soluja, joita tökimme neulalla rikki. Vaikka koeputkessa on kuolleen solun osia, ei niistä muodostu itsestään elävää solua. Vaikka toki voidaan väittää, että tarvitaan vain paljon aikaa, en kuitenkaan itse usko, että lopulta aikakaan (jota on siis rajallisesti) auttaisi tässä asiassa. Vaikuttaisi siltä, että elämää ei synny spontaanisti.

Stanley Miller ja Harold Clayton Urey suorittivat Chicagon yliopistossa 1953 kuuluisan kokeensa, jossa he saivat aikaan aminohappoja. He käyttivät ammoniakkia, metaania ja vetyä pyrkimyksessään simuloida varhaisen maan olosuhteita. He johtivat koeputkeen myös sähköä, joka vastasi salamaniskuja. Tätä on joskus käytetty todisteena siitä, että elottomasta voisi syntyä elollista. Kuitenkin Nasan tutkijat ovat osoittaneet, että näitä aineita oli tuolloin vain vähän ilmakehässä. Sen sijaan vettä, hiilidioksidia ja typpeä oli runsaasti. Ja aminohapoista on vielä pitkä matka elävään soluun.

Dna:n eli deoksiribonukleiinihapon ilmestyminen planeetallemme on ihmeellinen asia. Dna-molekyyliin on koodattu kunkin elävän olennon rakennusohjeet. Meidän jokaisessa solussa lukuunottamatta verisoluja ja verihiutaleita (sukusoluissakin on hieman eri tilanne) on mikroskooppisessa koossa kehomme rakennusohjeet. Vaikuttaisi siltä, että dna tarvitsee replikoituakseen, eli monistuakseen, solua ja solu puolestaan tarvitsee dna-molekyylin toimiakseen. Dna sisältää informaatiota. Tämän informaation olemassaolon voi selittää älykäs suunnittelija. Ei ole järjetöntä pitää älykästä syytä sattuman ja välttämättömyyden sijaan todennäköisempänä selityksenä elämän synnylle.

Puhutaan kambrikauden räjähdyksestä. Noin 90% elämän historiasta sijoittuu aikaan ennen kambrikautta. Kabrikautta ennen eli lähinnä bakteereja ja leviä. Noin kolmeen miljardiin vuoteen ei tapahtunut juurikaan muutoksia. Sen jälkeen noin 530 miljoonaa vuotta sitten kambrikaudella tapahtui suuri muutos, jolloin kehittyneemmät eläimet asuttivat maan. Silloin suurin osa pääjaksoista ilmestyy äkisti (äkisti siis geologian mittakaavassa) fossiilikerroksiin ympäri maailman. Pääjaksolla tarkoitetaan biologiassa jaottelua, johon kuuluvat eliöt jakavat saman perusrakenteen esim. niveljalkaiset tai selkäjänteiset.

Charles Darwin (1809-1882) uskoi, että vaikka välimuotofossiileja ei ollut löytynyt, tuleva tutkimus tulisi paljastamaan ne. Darwinin ajoista asti niitä on etsitty ahkerasti kaikkialla. On löytynyt noin 250 000 fossiililajia, mutta suuri osa välimuodoista puuttuu yhä. On esitetty, että ehkä välimuodot olivat niin pieniä, tai niin hauraita, etteivät ne jättäneet fossiileja. Kuitenkin Kiinassa tehdyissä kaivauksissa on löytynyt mikroskoobbisten, 500µm-0,5mm suuruisten, pehmeäkudoksisten eliöiden fossiileja, jotka on ajoitettu aikaan ennen kambrikautta (ajanjaksoa kutsutaan prekambriksi).

Ei ole ainakaan paleontologisten havaintojen perusteella ole poissuljettua etteikö ainakin osa erilaisista elämänmuodoista voisi olla myös suoran luomistyön tulosta. Ehkä välimuotoja puuttuu, koska niitä ei ollutkaan?

Kun katsomme miten evoluutiota tapahtuu nykyisin, niin vaikka koiria on jalostettu monia sukupolvia ja niitä on monenkokoisia ja näköisiä, ne ovat edelleen koiria. Myös bakteereja manipuloimalla laboratorioissa on saatu aikaan erilaisia bakteereja (toki luonnossakin bakteerit kokevat mikroevoluutiota). Mutta ne ovat pysyneet edelleen bakteereina. Evoluutiolla voi hyvinkin olla rajansa.

Oppi luomisesta on siis hyvin tärkeä opinkohta kristinuskossa. Todella perustava asia uskossamme.Vaikka kysymys siitä, miten luominen tarkemmin ottaen tapahtui on todella kiehtova kysymys, se ei ole yhtä perustavaa laatua oleva asia kuin itse luominen.

Jumala on ilmoittanut itsensä yleisesti luomakunnassa, mutta erityisesti Raamatussa ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ymmärrämme vajavaisesti Jumalan suunnatonta viisautta, vaikka tutkijat löytävät koko ajan lisää. Saamme tutkia ja ihmetellä hänen suuruuttaan niin teleskoopeilla kuin elektorinimikroskoopeilla, kuin myös Raamatun lehdillä ja Kristuksen persoonassa ja työssä. Meillä on ihmeellinen Herra.

Tiede on toki mennyt eteenpäin Raamatun ajoista, mutta Raamattu on yhä ajankohtainen. Tahdon päättää Psalmin 19 jakeen 2 yhä ajankohtaisiin sanoihin: Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.